Olemme viimeksi käyneet Haaparannalla tiistaina 10.04.2018. Emme käy siis siellä ihan päntiönään.
Ajelimme kovassa tuulessa > ilman lämpötila +9 ja tien lämpötila +22 astetta Celsiusta. Me ajelimme hissunkissun eli vasemmalta soljui ohitsemme koko ajan autoja.
Jälleen perinteinen ICA MAX- käynti tuttuine ostoksineen. Yksi jokakertainen pravuuriostos on "kaksipistekasi" tumma janojuomaolut. Nyt intouduin ostamaan yhden sixpackin uutta vaaleaa. Sitten Systembolaget ja muutama viinipullo.
Tällä kerralla vaimoni kävi pikakäynnin myös IKEA:ssa. Minä jäin istuskelemaan sohvaryhmään. Seurailin kahden somistajan työskentelyä tuloaulassa. Hyvän kokonaisuuden he saivat mielestäni aikaan katseenvangitsijaksi...
Kävin välillä ostamassa IKEA:n lihapullia ja makeannälän tyydyttäjiä.
Ihmisiä tuli ja meni harvakseltaan. Sisään menijät tuntuivat olevan erttäin päättäväisen oloisia ja kiireisiä. Näin vilaukselta sisään menevän tutun kemiläispariskunnan. Vartin päästä he tulivat jo takaisin. Mieshenkilö totesi minut nähdessään: "Jaa sinä ootat täällä!" "Kyllä!" totesin arvaten, että he olivat jututtaneet vaimoani IKEA:n labyrintissa. Niin kuin olivatkin.
Tällä kerralla en nähnyt muita tuttuja.
Pois lähtiessämme emme viitsineet ajaa rajanpinnan Matkailukeskuksen/linja-autoaseman ohi, vaan käännyimme pääväydän liikennenympyrän suuntaan ja siitä yli valtakunnanrajan Kemiä kohti.
Haaparannan Barents Centerin rakentaminen ei ole vieläkään käynnistynyt. Samat murheellisen näköiset betonipaalut olivat pystyssa kuin viimeksi käydessämme. Monttu oli täynnä vettä. Kaupparakennuksen, monitoimiareenan ja Haaparannan lukion rakentajaksi aikoinaan valittu rakennusliike on ainakin kertaalleen vaihtunut ja aikataulut paukkuvat edellen oikein kunnolla...
Kromimalmirekat olivat liikenteessä niin kuin aina. Mukava pistäytyminen taas kerran.
Niin - todettakoon, että köröttelimme mennen tullen noin 80 km/h nopeutta - ei ole kiirettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti