Kaivoin aamulla toistakymmentä matoa tontin kulmalta ns. matopellosta. Olin päättänyt lähteä toteuttamaan pienimuotoisen onkimisharjoittelun. Puoleltapäivin ajoin autolla Hahtisaareen ja edelleen veneellä suoraan keskelle ei mitään Selkäsaaren pohjoispäätyyn.
Hiukan sivuun Kojukallion suunnasta Ajokseen suuntaan kulkevalta väylältä.
Oli mukavan tuntuinen luoteesta puhaltava tuuli ja aurinkokin välillä pilkahteli. Myöhemmin tuuli oli hiukan puuskittaista ja siirtyi lännen puolelle. Onneksi tällä kerralla vaatetukseni oli riittävä.
Ankkuri veteen ja aloitin onkimisharjoittelun. Yksi pilkki ja kaksi jigionkea veteen. Otin tavoitteeksi ainoastaan saada jokaisella pyyntivälineellä vähintään yhden kalan. Kyllähän kala söi, mutta pieniä olivat, ainoastaan yksi savustuskokoinen ahven, senkin päästin loppujen lopuksi takaisin mereen. Yksi lokki oli aiemmin saapunut seuraamaan onkimisharjoitteluani.
Tavoite toteutui. Jokaisella pyyntivälineellä tuli vähintään yksi kala, vaihdoin jigionkia, sillä kohot olivat liian suuria ja aallokossa oli vaikea havaita pikkukalojen "nypläystä". "Kesäterässä" ovat vielä minun onkimistaitoni.
Muun muassa pilkin osalta "salamannopea veto" oli täysin hakusessa. Toisaalta minulla ei ollut tuttua "tappamisen meininki"-henkeä. Miksi? Siksi, että pakastimessa on katiska-ahventa ihan nokko...
Jähti näytti tulevan Laitakarin suunnasta sisäsatamaan moottovoimin vastatuuleen.
Valmistauduin lähtöön. En viitsinyt edes katiskoita kokea tällä kerralla. Käväisin uteliaisuuttani katsomassa Kojukallion ohi menevän väylän kupeessa sinisen Lohi-nimisen laivan touhuja. Jotain väylämerkkeihin liittyvää siinä taisi olla työn alla...
Selkäsaaren pohjoisrantaan rantautuminen helpottuu, vedenpinta on hiukan noussut - hyvä niin.
Mukava merelläkäynti, maltoin olla vain parisen tuntia, koska madot loppuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti