Toimin tällä kerralla niin kuin entisen Suomen television uutistenlukijan, Arvi Lindin aikanaan mainostama Tirilän palokunta. Se oli kuulemma niin nopea, että se oli palopaikalla ennen kuin palaa...
Minä vastaan tällä kerralla kysymykseen ennen kuin sitä julkisesti Blogisivullani kysytään, kommentoidaan jonkin artikkelin yhteydessä.
Varmaan monet lukijat ihmettelevät, miksi olen kirjoittanut viime aikoina niin paljon Lähi-idän, lähinnä Syyrian ja Irakin tilanteesta. Osittain myös Venäjän operaatioista kyseisellä alueella.
Luonnollinen osaselitys kirjoittamiselleni on se, että muutkin tahot kirjoittavat siitä paljon ja on suuri houkutus lainata netista asiantuntijoiden näkemyksiä asiasta.
Edellä oleva eli aineiston runsaus ei ole loppujen lopuksi olennaisin syy minun kommentoimiselleni.
Olen aidosti kiinnostunut asiasta ja toisaalta erittäin huolestunut siitä. Lähi-idän sotatila ei suoraan vaikuta elämääni täällä Perämeren pohjukassa, Kemissä mutta...
Epäsuorasti kyllä, sillä sodan jatkuminen merkitsee yhä suurempaa riskiä sen laajenemiselle jopa kolmannen maailmansodan asteelle. Niin järjettömältä tilanne aika-ajoin vaikuttaa.
Sodan jatkuminen merkitsee vähintäänkin pakolaisongelman lisääntymistä Euroopassa.
Onneksi jonkinasteista lähestymistä on havaittavissa maailman ainoan suurvallan USA:n ja em. asemaan aktiivisesti pyrkivän Venäjän välillä.
Venäjä on tehnyt viimeisen puolen vuoden aikana mittavia/teatraalisia pommitusoperaatiota lähinnä Syyriassa. Sillä on aktiivisesti viety huomiota pois Krimin nimimaalta ja Itä-Ukrainasta ja näytetty "kotirintamalle" tulivoimaa kustannuksista välittämättä.
Tosin viimeaikainen, osittainen vetäytymispäätös saattaa olla merkki, signaali Syyrian nykyjohdolle myös tuen vetämisestä em. taholta, vaikka luottamusta edelleen vakuutetaan mediassa.
Uudelleen käynnistyneiltä rauhanneuvotteluista Genevessä odotetaan paljon, toivottavasti ne käytännössä johtavat pitkällä aikajänteellä pysyvään rauhaan ja pakolaisille mahdollisuutta palata kotimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti