Tämä on tarina sarjasta Jutustelua marketin kassajonossa. Arvelen, että se on monen lukijan mielestä aivan liian pitkä, uuvuttavan pitkä.
Yritin sitä toki lyhentääkin, mutta tarinan juoni alkoi pahasti tökkiä, joten luovuin lyhentämisyrityksestä.
Siis tähän tyyliin:
En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta muutama viikko sitten jutustelua marketin kassajonossa, jossa kaksi keski-ikäistä miestä - taisivat olla yrittäjiä - keskusteli jokseenkin äänekkäästi viime aikojen tapahtumista…
”Olenko kertonut Sinulle Tauno, kuinka minua korpee, kun muistelen, mitä tapahtui kolmisen vuotta sitten hirvestyskauden alkupuolella? kysyi miehistä pönäkkä, ”pallopaitainen”, mutta aika lailla sporttinen miehenköriläs.
”Enpä tosiaankaan näin yhtäkkiä muista Erkki! Mitä?” kysäisi Taunoksi nimitelty...
”Ajoin tuolla takalistoilla hirvikolarin aivan uudenkarheella autolla, jossa oli vain muutama sata kilometriä mittarissa!” sanoi Erkiksi osoittautunut tiukansävyisesti.
”Eihän tuo nyt mikään uutinen ole, niitähän sattuu tämän tästä ja onhan ne vakuutukset olemassa!” sanoi Tauno vakavana.
”Niin sattuu, niin sattuu, mutta kun en ollut ottanut saituuttani muuta kuin aivan pakolliset vakuutukset! Voit uskoa, että v...ttaa s......sti p....le! Arvaappa tuliko kotiväeltä pyyhkeitä? Mistä ihmeestä minuun iski sellainen säästövimma! Uuteen autoon ei kaskoa! Rahat pistin kyllä ”pirssistä” autokauppiaalle nyrkkiin sileinä seteleinä, oli se muuten aika nippu ja levee tunne!” sanoi Erkki hiukan ylpeäntuskaisena.
”Oli se hyvä, että se sattui juuri Sinulle!” totesi Tauno myötätuntoisesti. ”Sinä kyllä pystyt sen klaaraamaan!”
”Olin säästää kituuttanut siihen autoon kuule vuosikausia! Auto oli niin kuin rusina kolarin jäljiltä! Onneksi se oli jo testeissä osoitettu turvalliseksi, sillä muuten en olisi Sinulle tätä kertomassa!” sanoi Erkki jatkaen tarinaansa. ”Arvaappa, mitä naapuri sanoi tai oikeastaan, miten hän reagoi ollessamme ryytimaan kääntöpuuhissa ja kertoessani hänelle pensasaidan yli tapahtuneesta?”
”No miten, oli tietysti pahoillaan ja osaa ottavainen? sanoi Tauno myötätuntoisesti tosin hiukan ounastellen, mitä oli tulossa...
”Mitä naapuri sanoi? Pahoillaanko? Vielä osaa ottavainenko? Hevon paska! Sanoi, että totta kai vähäjärkinenkin tajuaa, että vakuutukset on oltava kunnossa, kun uudenrarheella autolla irrotellaan hirvestysaikaan! Vähäjärkinenkin! Voi hevon vee! Olisin huitaissut sitä lapiolla, mutta vaimo tuli - onneksi - väliin, ehdin sentään huitaista nyrkillä mokomaa!” sanoi Erkki kiihtyneenä.
”Entä sitten?” kysyi Tauno jo hiukan asiasta kiinnostuen.
”Entä sittenkö? Sehän teki minusta rikosilmoituksen! Olin muka pahoinpidellyt häntä. Liipaisin pikkuisen luuvitosella, pari tikkiä terveysasemalla poskipäähän, ei sen kummempaa! Pahoinpitelyä muka!” Erkki sanoi tuohtuneena.
”Niin sakothan siitä tuli, eikä ole ollut viime aikoina juurikaan naapurin kanssa asiaa pensasaidan yli.” totesi Erkki ykskantaan.
”Oli se hyvä, että se sattui juuri Sinulle!” totesi Tauno myötätuntoisesti. ”Sinä kyllä pystyt sen klaaraamaan!”
”Niin, mutta se oli vielä firman nimissä se auto ja sehän nakkasi vähän pikkufirman taseita sekaisin! Muutenkaan ei viime vuosina kassavirta ole ollut kohdallaan.” Erkki jatkoi tarinaansa. ”Meni saman tien loppujen lopuksi firma alta, se on kuule joskus vähästä kiinni! Olisin kyllä selvinnyt pikku luototuksella, mutta lainahanat menivät yhtäkkiä ja yllättäen kiinni. Aikaisemmin olin hoidellut vasemmalla kädellä suurempiakin luottoja! Hanat kiinni! Arvaappa alkoiko keittää?” sanoi Erkki tuohduksissa...
”Sain myöhemmin kuulla, että naapurilla, sillä jota käytätin terveysasemalla, on kytköksiä lähipankkiin. Vaimon veli on siinä pankinjohtajana!” Erkki totesi hiukan masentuneena ja harmistuneena.
”Oli se hyvä, että se sattui juuri Sinulle!” totesi Tauno myötätuntoisesti. ”Sinä kyllä pystyt sen klaaraamaan!”
”Oli se todella hyvä, että se sattui juuri Sinulle Erkki!” Tauno tsemppasi. ”Oli se todella hyvä, ...”
”Niin, niin kai se on! Niin se maailma koulii!” sanoi Erkki ja he poistuivat kassalta hedelmäpelien suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhään tungosta.
Kuulin samaiselta naapurilta viikko sitten, että Erkki oli voittanut lotosta rapiat miljoona euroa, oli kuulemma käyttänyt voittonumeroina hirvikolarin päivämäärää, kellonaikaa ja naapurin poskipäähän ommeltujen tikkien määrää!
Tarinoita elävästä elämästä, uskotko tätä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti