Tutkija Britannian sekasorrosta: On hankala tietää, kuka nyt päättää
Britannia natisee liitoksissaan ja puolueita repivät valtataistelut kansanäänestyksen jälkeen. Westminsterissä mietitään nyt tarkkaan, mitä myönnytyksiä voidaan tehdä ja kenelle, jotta maata saataisiin vakautettua, arvioi kansainvälisen politiikan tutkija Mikko Kuisma.
Britannian poliittinen johto hallituspuolueessa konservatiiveissa sekä opposition pääpuolueessa Labourissa on ajautunut syvään sekasortoon Britannian EU-eroa vaatineen kansanäänestyksen jälkeen.
Poliittista toimintakykyä on hankala löytää, vaikka EU sitä juuri nyt kipeästi kaipaakin, arvioi kansainvälisen politiikan tutkija Mikko Kuisma.
– On hyvin hankala nähdä, kuka parlamentissa ja hallituksessa on tilanteessa, jossa pystyy tekemään päätöksiä. Tilanne on vaikea ja kaoottinen, ja on vaikea nähdä siitä ulospääsyä. Poliitikot kaivautuvat syvemmälle poteroihinsa, vaikka rahaa on hävitty ja markkinat ovat myllerryksessä, Kuisma Britannian Oxford Brookes -yliopistosta sanoo.
Ulkoministeri: Hallitus jatkaa tehtävässään
Pääministeri David Cameron ilmoitti perjantaina eroavansa syksyyn mennessä ja muun muassa Ranska on patistanut Britanniaa vaihtamaan hallituksen pikaisesti.
Britannian ulkoministeri Philip Hammond vakuutti sunnuntaina, että hallitus jatkaa tehtävässään siihen asti, kunnes uusi pääministeri on valittu. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tähän menee eikä etenkään EU pidä vitkastelusta. Se on patistanut Britanniaa toistuvasti käynnistämään eromenettelyn välittömästi.
Myös työväenpuolueen Jeremy Corbynia vastaan on meneillään raastava kapina. Puolueen vasenta laitaa edustava mutta heikkona johtajana pidetty Corbyn saattaa joutua pian syrjään.
Uusia jakolinjoja, uusia leirejä
Hallituksen ja opposition asetelma on mennyt sekaisin. Kummassakin on nyt kaksi leiriä – EU:n puolesta tai sitä vastaan – ja näiden välillä on yhtäläisyyksiä yli puoluerajojen. Kuisma ei usko, että tyytymättömyys purkautuisi niin, että maahan syntyisi kokonaan uusi puolue.
– Jos vaalijärjestelmä olisi toisenlainen, eli siinä käytettäisiin enemmän suhteellista vaalitapaa, näin voisi käydä. Strategisista lähtökohdista olisi tällöin helpompaa perustaa puolueita, joilla olisi mahdollista päästä parlamenttiin, Kuisma arvioi.
Mutta nykyinen vaalitapa johtaa siihen, että pienille puolueille vaalipiirin voitto ja parlamenttiin yltäminen on hankalaa.
Varsinaista uhkaa Britannian kaksipuoluejärjestelmälle Kuisma ei siten myöskään näe.
– Britannian suuret puolueet ovat liittoutumia, joissa on arvoiltaan erilaisia näkemyksiä. Ne yrittävät pärjätä yhdessä, koska vaaleissa pärjää vain riittävän suurella liitolla, Kuisma sanoo.
Britanniassa on kuitenkin ihmetelty sitä, onko nyt oikea aika käydä puolueiden sisäisiä valtataisteluja.
Labour-puolueen kapinaleiristä vastattiin brittiviestimille kipakasti sunnuntaina: Britannian suhde EU:hun on niin tärkeä, että väittely siitä tulee hallitsemaan politiikkaa useita vuosia. Lisäksi puolue tarvitsee vahvemman johtajan.
EU:lla mahdollisuus ravistella Britanniaa?
Yhtenä mahdollisuutena tilanteesta selviämiseksi Kuisma pitää sitä, että EU tavalla tai toisella tarttuisi toimeen ja aktivoisi jäsenmaan eromenettelyn käynnistävän artikla 50:n.
– Jos EU:lla on mahdollisuus aktivoida artikla 50 ilman Britannian virallista julistusta, voi se pakottaa Britannian toimimaan ja pattitilanne voi alkaa purkautua, Kuisma sanoo.
Oikeusoppineet ovat viime päivinä pohtineet, kuinka eromenettely toimii käytännössä. EU:sta eroon haluavan jäsenmaan on tehtävä itse ilmoitus eron hakemisesta, mutta on tulkinnanvaraista, miten ilmoitus on tehtävä. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä ilmoituksen ei välttämättä tarvitse olla virallinen, vaan EU voisi vastaanottaa sen myös epävirallisia kanavia pitkin.
Skotlanti ja Pohjois-Irlanti horjuttavat
Yhdistyneet kuningaskunnat natisee myös laajemmin liitoksissaan. Skotlanti suunnittelee uutta kansanäänestystä itsenäisyydestä ja Pohjois-Irlannin tasavaltalainen Sinn Féin -puolue ilmoitti, että Britannian hallitus on menettänyt äänestyksen vuoksi mandaattinsa hoitaa Pohjois-Irlantia koskevia taloudellisia tai poliittisia asioita.
EU-jäsenyyden jatkon kannatus voitti Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa. Poliittinen hajaannus Lontoossa saattaa vaikuttaa näihinkin suhteisiin.
– Westminsterissä mietitään nyt hyvin tarkkaan, mitä myönnytyksiä tehdään suuntaan tai toiseen, jotta vakautta saataisiin aikaan. Uhkana voi olla samanlainen tilanne kuin Neuvostoliiton hajotessa, jolloin Baltia käytti sekasortoa hyväkseen voidakseen irtautua siitä, Kuisma vertaa.
Kohti uusia vaaleja?
Uudet parlamenttivaalit näyttävät toistaiseksi kaukaiselta vaihtoehdolta, vaikka EU-mielinen parlamentti onkin selvästi eri linjoilla kuin EU:ta vastustanut äänestäjien enemmistö.
Hallituksella on edelleen vaaleissa saatu mandaatti olemassa, vaikka se saattaakin ryhtyä toimimaan enemmän toimitusministeriönä, muistuttaa Kuisma.
– Uudet vaalit olisivat jälleen yllätysmomentti. Kaaoksen keskellä tarvitaan pysyvyyttä. Yllättäviäkin kädenojennuksia voi siksi tulla, jotta vältetään uusi kysymysmerkki ja uudet vaalit, Kuisma sanoo.
Britannian politiikkaa on perinteisesti ollut hyvin vakaata. On myös mahdollista, että edustukselliseen demokratiaan mallina ei enää luoteta ainoana kanavana saada asioita eteenpäin.
– Mielenosoitusten ja kansanäänestyksen kaltaisen suoran demokratian merkitys on noussut. Poliitikoille on hyvin iso haaste, kuinka näihin impulsseihin vastataan. Myös torstaina aika moni äänesti ei-puolta protestina poliittiselle luokalle ja eliitille eikä niinkään ajatellen mielipidettään EU:sta, Kuisma pohtii.
