Kuinka ollakaan perinteisten aamutoimien jälkeen - ulkoilmaa tarkkailtuamme - lähdimme pihaamme viimeistelyrapsuttelemaan.
Minä keskityin pienimuotoisen "maatalousmuseoalueen siistimiseen". Kääntelin ja vääntelin alueella olevia laitteita, jotta sain lehdet ja neulaset kunnolla haravoitua.
Ison, vanhan kuusen alla haravoidessani päätin pistää kuusen läheisyydessä olevia kiviä uuteen asentoon.
Kyseiselle kuuselle ja lähellä olevalle hopeakuuselle on kaatoluvat. Olen muistaakseni aikaisemminkin miettinyt, raskiiko niitä kuitenkaan vielä kaataa/kaadattaa. Ne ovat isoja puita, Kivelän Hannun konehommia - sitten aikanaan...
SuperCat-loukuissa ei ole ollut lisää myyriä.
Näyttää siltä, että kolmessa neljästä linnunpöntössä on asukkaat. Lisäksi isossa kuusessa on uusi harakanpesä ja hopeakuusessa ilmeisesti oravanpesä. Aktiviteettia riittää ihan mukavasti eläinrintamallakin.
Edellisten lisäksi koiria on lähiympäristössä toistakymmentä, mutta kissoja ei ole tontilla näkynyt pitkään aikaan.
Niin - kukaties joku teistä lukijoista ihmettelee minun myyräjahtiani. Se ei ole turhaa, sillä päärakennuksemme kohdalla orapihlaja-aita osoittaa, että ne ovat pitäneet talvella herkutteluhetkiä lumihankien suojassa.
Monissa rungoissa on pahoja jälkiä, toivottavasti toipuvat. Kohta tuon näkee, kun fotosynteesi jyrähtää kunnolla käyntiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti