Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikot vilahtavat ohi yhä nopeampaa, siltä se ainakin tuntuu. Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin nuoskalumen ja nollakelin läsnäolon. Pitkästä aikaa on syytä aamupäivällä pistää työasu päälle ja lähteä ainakin pääliittymä kolaamaan puhtaaksi nuoskalumesta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelin päärakennuksen takkapesän puiden sytyttämistä, mutta se saa nyt siirtyä myöhäisempään ajankohtaan. Tänään on havillista aikaa seurata maailmanmenoa. Toivottavasti jotain myönteistä on luettavissa/katseltavissa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ammun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistinpilvisen kevytpakkasaamun läsnäolon. Hiukan lunta häpsii. Tänäänkään ei ole mitään erityistä tekemistä lukuunottamatta tuttuja takka- ja puuhuoltoasioita. Voi olla, että käväisen ajelemassa keskustassa - sisäsatamassa ja Sauvosaaren urheilukentänä läheisyydessä katsomassa uuden monitoimihallin valmistelevia töitä. Katsotaan, miten tämä torstaipäivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Sumuinen kevytpakkasaamu - kyllä. Aamun lehden haettuani pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä, joten ollaan nyt sitten vaan. Voi olla, että päivemmällä käyn tankkaamassa auton tai sitten en ... Vaihdoin pöytätietokoneeni näytön taustakuvaksi muutaman vuoden takaisen saarimökkikuvan. Muutaman viikon kuluttu vaihdan se taas todennäköisesti kesäiseen dronekuvaan asuintontistamme.

Minun Ukraina- ja Nato-kommentointi - kertausta...

Minun Ukraina- ja Nato-kommentointi - kertausta... Tuntuu siltä, että jotkut tekstejäni seuraavat/lukevat epäilevät minun henkilökohtaisia motiivejani Ukraina- ja Nato-kommentoinnissa. Siksi kertaan historiataustat minun asia-aktiivisuuteeni. Kaikki lähti liikkeelle vuodesta 2014, jolloin Venäjä valloitti "verettömästi" Krimin niemimaan Ukrainalta pienten tunnuksettomien vihreiden miesten eli Venäjän erikoisjoukkojen avulla. Venäläiseen maskirovkaan eli hämäykseen, harhautukseen, kusetukseen kuuluu olennaisesti valehtelu. Venäjän hallinto antoi ymmärtää patologisen valehtelijan elkein, että Venäjällä ei ollut mitään tekmistä Krimin valloittamisessa - täyttä soopaa... Sen jälkeen Venäjä aloitti Itä-Ukrainassa separatistien tukemisen. Käytännössä Venäjä aloitti jo silloin sodan Ukrainaa vastaan. Länsimaat - mukaan lukien Suomi - olivat totaalisen löperöitä siinä vaiheessa. Venäjälle > Putinille annettiin aivan liikaa niin sanotusti köyttä. Oikeastaan länsimaissa olisi pitänyt suurennuslasin kanssa lukea Putinin vuonna 2007 pitämä puhe - uhopuhe. Siinä Ukrainan ja Suomenkin asema ladottiin selkeästi pöytään. Lenin oli tehnyt anteeksiantamattomia virheitä. Vuonna 2014 aloin kiinnostua maantiedosta, kartoista. Katselin Baltian maiden ja Suomen sekä Ruotsin osuutta Nato-kartassa. Siinä oli valuvika. Silloin ajattelin, että Suomen ja Ruorsinkin on syytä hakeutua Naton jäseniksi niin pian kuin mahdollista. Torstaihin 24.02.2022 mennessä oli tapahtunut paljon, mutta vajaa vuosi sitten Venäjä käynnisti hirvittävä raaàn hyökkäyssodan Ukrainassa. Se viimeistä poisti rähmät länsimaiden päättäjien silmistä. Länsimaat nivoutuivat yhä tiukemmin yhteen ja Suomessakin herättiin Nato-asiassa - hyvä niin. Sota Ukrainassa on siis kestänyt vajaan vuoden tällä erää. Venäjän tappiot ovat hirvittävän suuret. Ukraina on puolustanut ansiokkaasti maataan länsimaiden - myös Suomen - tukemana. Venäjä ei tätä hyökkäyssotaa voita, sen ei yksikertaisesti anneta voittaa. Vaikka tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, uskallan todeta, että Suomi ja Ruotsi ovat ennen kesää Naton jäseniä, Ukraina valloittaa ennen kesää Krimin niemimaan takaisin tuhottuaan sitä ennen Kertsin-salmen sillan = napanuoran Krimiltä Venäjä mantereelle, pääosa Venäjän joukoista ja kalustosta tuhotaan niille sijoilleen tämän vuoden puolelle ja loput poistuvat täydellisen kaaoksen vallassa Venäjän rajojen sisäpuolelle. Tämä merkinnee Venäjän nykyhallinnon loppua. Kukaties uutta, ainakin uusimuotoista vallankumousta. Niin - minullakin on venäläisiä ystäviä. He yrittivät psyykata minua runsas vuosi sitten, että en olisi huolissani Ukrainasta. Kerroin heille, että seuraan maailmanmenoa useista eri lähteistä ja että näkemykseni on aika lailla toisenlainen...

Se on Ystäväpäivä - kyllä...

Se on Ystäväpäivä - kyllä... Muistaakseni edesmenneen näyttelijän Tarmo Mannin väitetään sanoneen, että ihmisellä ei tarvitse olla kuin kaksi ystävää - tosiystävää. Mene ja tiedä. Lueskellessani erilaisia mediairrotteluja tulee mieleen, että välttämättä kaikilla ei ole noita kahtakaan. Ihmiset ovat yksinäisiä. Perinteisten aamutoimien jälkeen keittiön pöydän ääressä totesimme jälleen kakkosliittymän pihlajarykelmässä olevan linnunpöntön luona tiaisten liikehdintää. Kyllä niillä näyttää olevan pesimisaikeet mielessä. Tänään eikä koko viikolla ei näytä olevan pöytäkalenterin mukaan mitään ennakoitua menoa. Tänäänkin on havillista aikaa seurata maailmanmenoa. Toivon joka päivä jotain myönteistä ilmaantuvan - toistaiseksi turhaan...

Pukukoodi - tärkeä asia - kyllä...

Pukukoodi - tärkeä asia - kyllä... Olen aikaisemmin kirjoittanut, että jokin sana ja/tai sanonta laukaisee minun kirjoittamisaktiviteettini. Tällä kerralla se oli tuo sana pukukoodi, joka vilahti jossakin artikkelissa. Yleisohjeita: Kunniamerkkejä kannetaan virallisissa ja yksityisissä juhlatilaisuuksissa. Tilaisuuden järjestäjä määrää pukukoodin ja sen, käytetäänkö tilaisuudessa kunniamerkkejä, jolloin kutsussa on maininta "juhlapuku ja kunniamerkit" tai "tumma puku ja kunniamerkit". Erikseen saattaa olla lisäksi maininta pienet tai suuret kunniamerkit. Olen 75+ - ikäinen ja pyörittänyt muutakin kuin tahkoa. Siksi kunniamerkkejä minullakin on, mutta en edes muista, milloin olisin päässyt/joutunut niitä käyttämään. Kukaties tilaisuus on ollut joku Insinööriliiton, Opetusalan Ammattijärjestön tai Paperi-insinööriyhdistyksen, nykyisen Puunjalostusinsinöörit ry:n tms. pääkaupunkiseudulla ollut tapahtuma. Siitä on vuosikymmeniä aikaa... Sen jälkeen työnantajani hankki minulle - ennen eläkkeelle jäämistäni - erään ritarikunnan ansiomitalin. Sekin on ollut käyttämättömänä. Viime vuonna lisäksi minulle luovutettiin Keskustan hopeinen ansiomerkki. Edellytyksenä edellisen merkin myöntämiselle on 20 vuoden ansiokas toiminta puolueen luottamus- tai muissa tehtävissä sekä vähintään 40 vuoden ikä. Vuodesta 2000 alkaen olen ollut kuvioissa mukana, joten 20 vuotta täyttyy ja tuo jälkimmäinen ehto lähes tuplana. Mahtaako sillekään tulla käyttöä. Ken elää, hän näkee. Varoituksen sana: Älköön kukaan ajatelko, että nostan itseäni jollekin jalustalle em. asialla - ei oikeastaan päinvastoin - raaka totuus on se, että tavallisella kengänkuluttajalla, "takarivin Taavilla" on loppujen lopuksi vähän käyttöä saamilleen/ansaitsemilleen huomionosoituksille. Se pukukoodista...

Mitä tänään tähän asti...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä. Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin erittäin kauniin ja aurinkoisen pakkasaamun läsnäolon. Kyllä nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesäään. Aamukahvittelun yhteydessä seurasin tiaisten touhuja kakkosliittymän pihlajaryppään linnunpöntön tuntumassa - kyllä siinä alkaa liikehdintää olevan - hyvä niin. Tänään ei oikeastaan ole mitään kummempa tekemistä. Taitaa mennä oleskeluksi vaan, toki sekin kyllä sopii...

Pilvinen kevytlumisateinen aamu - kyllä...

Pilvinen kevytlumisateinen aamu - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön sekä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään - mitäpä muuta. Luin hetki sitten lauantain Lapin Kansa-lehdestä Ukrainan lehdistösihteerin näkemyksiä presidentistään. Kerta kaikkiaan mielenkiintoinen ja kyseistä henkilöä - hänen toimintaansa - avaava artikkeli. Kyllä hän on taistelija, rohkea mies - Kansan palvelija - ei kahta sanaa... Saattaa olla, että tänään käyn fiilistelemässä autolla pienen sightseeing lenkin tai sitten en. Käänsin pöytäkalenteristani uuden aukeaman esille - viikko 7 - ei ainuttakaan merkintää - hyvä niin. Katsotaan, miten tämä sunnuntaipäivä etenee...

"Mitä? Et aio koskea eduskuntavaaleihin pitkällä kepilläkään?" tuttu kaveri minulta kyseli...

"Mitä? Et aio koskea eduskuntavaaleihin pitkällä kepilläkään?" tuttu kaveri minulta kyseli. Hän oli lukenut aikaisempia kirjoituksiani asiasta. "Miksi ihmeessä et? Olethan aikaisemmin ottanut kantaa vaaliasioihin aika aktiivisesti." hän lisäsi... "Rehellisesti sanottuna vajaan kahden kuukauden päästä olevat eduskuntavaalit eivät minua erityisesti kiinnosta nimenomaan Lapin vaalipiirin osalta. Eduskuntaan valitut kuusi (6) henkilöä voisi jo nyt luetella - plus miinus yhden tarkkuudella. Niin selkeä on vaaliasetelma. Isoja yllätyksiä ei ole odotettavissa." totesin ja lisäsin: " Oman osuuteni olen vaaleihin liittyvänä jo viime vuoden puolella tehnyt. Se saa tällä kerralla riittää." Toki tiedän, ymmärrän ja arvostan, että mukana olevien ehdokkaiden taustavoimat tekevät valtavan työmäärän "turuilla ja toreilla" taatakseen ehdokkaansa läpimenon ja saadakseen puolueelleen mahdollisimman hyvän lähtöasetelman seuraavaa hallitusta muodostettaessa. Arvelen, että lähestyvissä mielipidekyselyissä asetelmat vielä muuttuvat. Toivottavasti tuo Suomen suvereeni ykköspuolue > Nukkuvat saadaan nujerretuksi. Sillä on tähän saakka ollut noin 40%:n kannatus...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin pakkasaamun läsnäolon - kyllä. Aurinko paistaa ja lämpötila tällä hetkellä -10 astetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Aamukahvittelun yhteydessä katselin keittiönikkunasta, että kakkosliittymän pihlajarykelmän lintupöntöllä oli jo jonkinlaista liikehdintää. Tokkopa sentään vielä pesäpuuhiin, ennakkokatselua kukaties... Tein tai oikeastaan teimme hetki sitten jotain sellaista, jota emme ole koskaan aikaisemmin tehneet. Paloittelimme luuttoman pakastekinkun neljään osaan sahaamalla se keittiön tiskipöydän - Urpusen Kailta/Seita Stone Oy - vuosikymmeniä sitten saadun kivilaatan päällä. Niin - tavallisella puunkatkaisusahalla. Hyvin onnistui, kun käsipareja oli kaksi. Tästäkin selvittiin... Katsotaan, miten tämä lauantaipäivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani tunsin mukavan tuntuisen aamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen jatkoin suksisauvojen tuunausta, viimeistelyä. Eivätköhän ne asiansa aja aikanaan. Tänäänkään ei oikeastaan ole mitään erityisen tärkeää tekemistä. Vaimoni lähti hetki sitten asioille ja kaupoille. Ollaan nyt sitten vaan ja annetaan ajan kulua. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Ei tuommosta ookkaan!" sanoisi edesmennyt kalakaverini, mikäli olisi nähnyt suksisauvatuunaukseni. kerroin alkuviikosta, että tein elämäni ensimmäisen verkkokauppaostoksen: Kaksi irtosompaa Made in China. Tiesin jo tilatessani, että niitä joutuu hiukan seppäämään, mutta nyt se on tehty. Huomenna vielä viimeistelen kiinnitystä nippusiteillä. Niin - alunperin olen ostanut em. sauvaparin City Sportista Uusitalon Joukolta, samassa yhteydessä ostin myös sukset ja hiihtokengät. Siitä on jo tovi aikaa. Kaikki ovat toimineet erinomaisesti. Ainoastaan sauvoista sommat ovat hajonneet. Ostin riittävän pitkät sauvat ajatuksena luistelutekniikalla viilettää merenjäällä. Luistelut jäivät vähäisiksi. Nyt sauvoille on tarvetta rauhallisessa jäällä losuamisessa ja/tai lumikenkien kanssa Selkäsaaressa kahlatessa. Viime keväänä kokeilin uusia lumikenkiä, ne ovat ihan asialliset... Huomaan itsessäni iän myötä terveen laiskuuden siemenen. Mielellään oion asioita niin kuin tässäkin tapauksessa. Sauvojen ulkonäöllä ei ole suurtakaan merkitystä, jos ne soveltuvat tarvittavaan käyttöön. Saattaa olla, että käyttökokeilun jälkeen pistän kuvankin varmemmaksi vakuudeksi. Arvelen, että katselette niitä lievä hymynhäive suupielessä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Päätin yllättää vaimoni, joka oli työhuoneella asuja tuunaamassa, myönteisesti paistamalla pussillisen esipaistettuja ja pakastettuja Pirkka-vehnäpullia. Sen tein. Itse yllätyin, että pellillä oli ahdasta. Pullat laskettuani totesin, että niitähän olikin 15 kpl, vaikka pussin kyljessä lukee 14 kpl. Lukee siinä myös 700 g. Nämä pullat olivat aavistuksen verran pienempiä, joten "pullatehtaan" annosteluautomaatti oli ilmeisesti asiaan reagoinut. Jos pullia olisi ollut 13 kpl, todennäköisesti olisin jo kirjoitellut reklamaatiota... Niin - päärakennuksessamme on taas taivaallisen hyvä pullan tuoksu - hetken aikaa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sääennusteen pitäneen taas paikkansa. Tuulta ja lauhaa - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään ja hoidan päivemmällä tuttuakin tutumpaa puuhuoltoa. Eilen päättyi Sauvotalon (entinen Kemin työväentalo) huutokauppa. Näytti tulleen kaksi tarjousta, viimeinen tarjoushinta oli 2000 euroa. Kuulostellaan, mitä tapahtuu. Tänään ei kannata lähteä liikkeelle, jos ei ole aivan pakko. On liukasta. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Jorma Jope Ruonansuu on ollut viime aikoina vahvasti esillä. Hän kävi täällä meidänkin tontilla Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella useamman kerran. Meidän Tommi - mikäli oikein muistan - piti liikkeellä = huolsi Jopen Harrikkaa ja "amerikanrautaa". Eräänä kertana Jopen ollessa tontilla hän tuli minua jututtamaan. Olin tilapäisen puuvajan edessä Tervolasta tuotuja metrin halkoja sahailemassa ja pilkkomassa. Jope kertoi isoisänsä "vielä viimeisillä hetkillään" pilkkoneen puita. Kontallaan oli kuulemma heilunut kirveen kanssa pilkkomispölkyn edessä. Mielessäni näin aika koomisen tilanteen. Vaimoni Tuula kutoi Tommille Harrikka-villapuseron. Muistaakseni myös Jopelle. Ovatkohan nuo villapuserot vielä elossa...

Mitä tänään tähän asti...

Tänä aamuna oli kännykässä poikkeuksellisesti herätys päällä klo 06.30, sillä olin sopinut Keminmaan Paakkarin (Auto Patu) kanssa, että vien Mersun kardaaniakselin tiivisteen vaihtoon klo 08.00. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Keminmaahan ajellessani moottoritietä tuntui auto koko ajan "elävän", tuijaavan. Oliko tienpinta tosiaan niin liukas vai vaikuttiko tuuli myös asiaan. Oli niin tai näin, tiiviste on vaihdettu ja ajelin vanhaa tietä takaisin Kemiin. Kävi takaraivossa taas ajatus nelivetoautosta. Katsotaan nyt sitten, eteneekö asia ajatusta pitemmälle. Tänään ei ole mitään erityistä muuta tekemistä. Antaa ajan kulua...

Yhdistystoimintapohdiskelua - kyllä...

Yhdistystoimintapohdiskelua - kyllä... Eräs iäkäs Facebook-kaverini soitti minulle illansuussa. Juttelimme niitä näitä - lähinnä Kemin kiinteistöasioista - sivuttiinpa lähestyviä eduskuntavaalejakin. Annoin ymmärtää, että niihin en koske pitkällä kepilläkään. Katsotaan, mikä on tilanne sunnuntaina 02.04.2023 illansuussa... Juttelimme myös järjestöasioista. Kerroin hänelle, että minun järjestökäyttäytymisen kiintiö on aika lailla täynnä - aktiivitoiminnan osalta. Edelliseen liittyvänä todettakoon yleistietona, että Suomessa on noin 139000 rekisteröityä yhdistystä, lisäksi rekisteröimättömiä noin 30000 kpl. Lapin maakunnassa on noin 7200 yhdistystä, Kemi-Tornio-seutukunnassa noin 1900 ja Kemissäkin on satoja yhdistyksiä. Kävin läpi taas kerran ne yhdistykset, joihin vielä tällä hetkellä kuulun. Niitä on kuusi (6), joista kaksi (2) on valtakunnallista yhdistystä ja edellä mainituista olen kahdessa yhdistyksessä kunniajäsen. Kemiläisiä ja/tai talousalueen yhdistyksiä edellä mainituista on siis neljä (4) yhdistystä. Kukaties jättäydyn edellä mainituista parista yhdistyksestä lähiaikoina kokonaan sivuun. Aika aikaansa. Periaatteessa voisin kuulua kymmeniin yhdistyksiin niin halutessani. Tällä hetkellä en ole missään yhdistyksessä niin sanottu aktiivijäsen eli en kuulu minkään yhdistyksen esim. hallitukseen/johtokuntaan. Näin on hyvä. On kumman rauhallinen ja seestynyt olo, ei kahta sanaa...

Kemissä tyhjiä isoja kiinteistöjä myytävänä - kyllä...

Kemissä tyhjiä isoja kiinteistöjä myytävänä - kyllä... Selailin uteliaisuuttani Huutokaupat.com - sivustoa kiinteistöjen osalta. Olen aikaisemmin bongannut sieltä Sauvotalon eli entisen Kemin työväentalon. Sieltä löytyy myös muun muassa keskustasta entinen Kemi-hotelli-kiinteistö, entinen ja nykyinen Linja-autoasema sekä Kivikankaalta tasokas toimistokiinteistö. Tarjoushinnat tällä hetkellä vaihtelevat 1000-3000 euron tuntumassa. Tuskinpa niitä ihan noilla hinnoilla myydään, mutta yrittänyttä - ei kuulemma - laiteta. Toivottavasti kyseisille kiinteistöille löytyy aikanaan järkevää, koko talousaluetta hyödyntävää käyttöä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta viime sunnuntaina Selkäsaaressa käydessämme kiinnitin huomiota pois lähtiessämme, että viime kesänä avatun Pohjoisselkäsaarenpolun kautta näin ensimmäiset talviliikkujat - kyllä. Kaksi nuorehkoa naishenkilöä ahkion ja pienen koiran kanssa olivat liikkeellä. Kävelivät tonttimme länsipäädyn ohi merenjäälle ja jatkoivat matkaa kaupunkiin päin. Niin - tuo Pohjoisselkäsaarenpolku aukaistiin kaivinkoneen avustuksella viime kesänä ilmeisesti noin 1,5 km pituudelta. Täytynee ensi kesänä käydä sauvakävelemässä se, jos sopivaa joutoaikaa liikenee... Me olemme vuodesta 2011 alkaen avanneet Luoteislaiturinpolkua rannasta lähtien "käsipelillä" tosin vaan alkupäätä. Tavoitteena on edelleen - luvan myötä - siistiä rannimmaista, Kemin kaupungin omistamaa RT-tonttia, mikäli aktiviteettia riittää...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aisitn kauniin helmikuisen kevytpakkasaamun läsnäolon - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen oli aluksi aikomus pistää päärakennuksen takkapesään tulet, mutta jätin sen väliin. Ehtiipä tuon myöhemminkin. Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Täytynee seurata maailmanmenoa. Kyllä luonnonvoimat ovat armottomia: Turkin ja Syyrian rajamailla maanjäristykset tuhosivat laajoja alueita. Kertarysäyksellä tuhansia kuolonuhreja ja lukumäärä vielä kukaties moninkertaistuu. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...