Lounais-Lappi ilmaisjakelulehden liitteenä oli keskiviikkona 12.08.2020 Kemiläinen suunta-julkaisu. Se on Keskustan Kemin kunnallisjärjestön julkaisu, joka on mielestäni tulkittavissa lähestyvien kuntavaalien avaukseksi.
Julkaisun pääotsikot:
Taloushuolet ovat kemiläisten hyvinvoinnin uhkana
Oman sairaalan puolesta
Maakuntalaulutuokio Mikko Alatalon kanssa su 30.8.
Kemi on mainettaan parempi paikka
Miksi Keskusta?
Kaivettaisiinko kuntaliitos naftaliinista?
Kemin Keskusta on kokoaan suurempi ryhmä
Keskustanuoret ikäihmisten apuna
Tule mukaan Keskustaan tekemään hyvää!
Tule ehdolle!
Hyviä otsikoita, hyviä aiheita keskustelun virittämiseksi - kyllä.
Näyttää siltä, että ainakin Facebook-foorumilla em. julkaisu on aiheuttanut lievää kevytkirjoittelua, ärtymystäkin.
Kyllähän Kemin talous on kuralla. Sitä tuskin kukaan asioita aidosti seuraava kemiläinen ei voi kiistää. Kemin valtaryhmittymät ovat vuosikymmeniä olleet SKDL/Vasemmistoliitto ja SDP pääasissa myös taannoisia kaupunginjohtajia myöten. Taitaa olla, että Tero Nissinen on piristävä poikkeus viime vuosikymmenien värisuorajohtajista. Hän on puoluepoliittisesti sitoutumaton ammattikaupunginjohtaja vielä jonkin aikaa...
Kemissä on harrastettu vasemmistolaista kuntapolitiikkaa, johon on liittynyt ylimitoitettu virakamies- ja työntekijäorganisaatio sekä suruton velanotto. Velkaa velan päälle. Murheellista, että joillekin päättäjille on muodotunut käsitys, että velkaa ei tarvitse maksaa takaisin, vaan se kyllä hoituu aikanaan. Käsittämätöntä piittaamattomuutta.
Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Selkäsaareen.
Kyllä - käväisin hetki sitten hakemassa tontinkulmalta "uuniperunoiksi" muutaman perunan.
Tänään saaressa ei ole isoja työvelvoitteita, pääasiassa fiilistelemme vaan. Itse todennäköisesti poltan tulistelupaikalla pari kantoa ja ehkä kärrään koivupötikät maasta halkomispaikan tuntumaan.
Tulimme hetki sitten Selkäsaaresta. Ei se nyt ihan fiilistelyksi jäänyt - päinvastoin täyttä työn touhua. Ajatellut hommat tuli tehdyksi. Niin - yksi kivi jäi vielä ylös nostamatta suuren, pilkotun kuusikannon tuntumasta.
Vaimoni kävi hakemassa ison muovipussillisen sieniä.
Naapurissa oli myön uusvanhalla hirsimökillä täysi rähinä päällä. Olisiko ollut piipunteko menossa... Rannassa kaivinkonemies "kirskutti" kauhaa kiviin. Olisiko ollut aallonmurtajan teko uudelle mökkitontille...
Varpushaukkoja oli useita liikkeelle, pitkästä aikaa myös korppiystävämme kävivät meitä katsomassa.
Mukava saarireissu. Oli hyvä päästä kotiin lepäämään...
Perinteisten aamutoimien jälkeen havahduin tosiasiaan, että tänään ei taida olla mitään erityistä tekemistä.
Muistelin hetki sitten eilisen iltapäivän onkimistapahtumaa. Keskittymistäni häiritsi veneen ankkurissa ollessa ajatukseni selkäni takana olevasta saaresta, Selkäsaaresta ja sen tulevaisuudesta.
Selkäsaaren kehittämisestä on puhuttu ja kirjoitettu pitkään. Minunkin muistikuvieni mukaan kymmeniä vuosia. Aivan viime vuosina erityisesti saaren kesävirkistys-/-matkailusuunnitelmat ovat nousseet esiin.
Saimme kutsun SELKÄSAARI-YHDISTYS RY:n koronavirusepidemian vuoksi siirrettyyn vuosikokoukseen maanantaina 17.08.2020 klo 18. Jätämme kokouksen näillä näkymin väliin, vaikka esityslistalla on rutiiniasioiden lisäksi mielenkiintoisia asiakohtia.
Erityisesti kohta: Käydään läpi Selkäsaaren polku-projektiin liittyvät asiat - kiinnostaa.
Asia on ollut esillä aikaisemminkin Kemin kaupungingeodetti Paulus Rantajärven esittämänä. Toivottavasti Selkäsaaren polku - reittiä on "kepitetty" ja Leader-hankemahdollisuus tutkittu sekä hakemukset pistetty liikkeelle.
Edellä mainitut vaativat projektiin sitoutumista. Olennainen osapuoli on luonnollisesti saaren yhdistys.
Mikäli Luoteisselkäsaarenpolku on edelleen osa Selkäsaaripolkua, arvelen sen kohdalla olevien mökkiläisten oman osuutensa hoitavan. Tähän liittyy myös olennaisesti Pohjoislaiturin sijainti, johon luonnollisesti toivon yhdistyksen ottavan kantaa.
Minun näkemykseni on selkeä. Asiallinen rantautumislaituri on tehtävä kaavoitetulle Pohjoislaituri-alueelle...
Niinhän siinä kävi, että lapioin madot tontinkulman matopellosta ja ajoin Hahtisaareen. Ennen lähtöä ongelle pistin uuden kaikuplotterin telineeseen. Pääsin valikoille ja siellä kirjoiteltiin päivityksistä.
En alkanut värkkäämään pitempään, vaan sammutin laitteen ja ajelin Selkäsaaren pohjoispäätyyn "keskelle ei mitään" eli tutulle vesialueelle ja ankkuroiduin.
Tutut pyyntivälineet veteen - kaksi jigionkea ja pilkki. Vähitellen ahvenet kiinnostuivat tarjoamisistani ja tuttu lokki, osanaikaa kaksikin seurasi onkimistani. Siivutin pienen ahvenen. Kyllä isoille ahvenille siivut kelpasivat. Tein yhden ekokalastussession = ajoin varovaisesti aivan saaren rannantuntumaan ja annoin tuulen tuoda venettä. Pyyntivälieen olivat vedessä, ei kunnon jytinää. Ankkuroiduin uudestaan.
Juuri kun sisäsatamasta lähtenyt Jähti oli kohdalla, pari isoa ahventa sain veneeseen.
Että tuliko kalaa? Vastaan niinkuin taannoinen tosikova kalamies: Keittää, paistaa ja vähän suolaan, kun hän ei mielellään kehuskellut kalasaaliillaan...
Pois lähtiessäni näin mielenkiintoisen näyn. Kalkkinokka-Laitakari suunnasta tuli pulpettivene - tosipystyssä. Ajuri, miehenkilö seisoi ja lappoi koko ajan vettä ämpärillä.
Kävi mielessä, että ajanko perään ja kysyn, tarvitseeko hän apua. No vene loittoni, ei ainakaan kääntynyt Selkäsaaren länsirannan suuntaan.
Tätä kirjoittaessani kalat on perkattu ja pusseissa pakastimessa. Perkeet hautasin matopeltoon, jossa ne häviävät aika nopeasti "parempiin suihin".
Muuten - lupasin eilen Särkelä Mikolle, että pistän katiskan tai kaksi veteen ja toimitan hänelle ahvenia. Niin mikäli niitä katiskalla tulee...
Tuttu juttu - perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työhaalarin päälle ja "syöksyin" pihalle.
Seuraavat puolitoista tuntia oli ruoholeikkurin perässä kävelemistä. Vaimoni lupasi jatkaa sisäpihan viimeistelyä.
Ruohonleikkurin perässä kävellessäni kävi monia suomalaisia kansanviisauksia, sanontoja mielessäni. Ne liittyivät normaaleihin asioiden hoitoon. Esimerkiksi yleisellä tasolla: Minkä tänään voit tehdä, älä jätä sitä huomiseksi...
Toisin sanoen Kemin kuntapäättäjät ovat kuluvan valtuustokauden viimeisen kvartaalin, neljänneksen aikana tiukan paikan edessä. Kemin talouden suuntaa on kertakaikkiaan reivattava järkevään suuntaan.
Kyllä se on aivan pakko tunnustaa, että lähestyvien kokousrupeamien ohessa Kemin rapakunnossa oleva kuntatalous huolestuttaa - enemmän kuin tarpeeksi...
Mutta siitä huolimatta tänään saattaisi olla erinomainen onkimispäivä, täytyypä asiaa harkita...
Mene ja tiedä, mutta perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työhaalarin päälle ja menin kadunvierustan orapihlaja-aitaa kadun puolelta siistimään - en lyhentämään. Se on tehty. Huomenna saa ruohonleikkurilla silputa leikatut oksat maahan.
Valmistaudumme kohtapuolin Selkäsaareen lähtöön.
Saamme vieraakseemme=talkoolaiseksemme moottorisahamiehen eli Särkelän Mikon. Olen ajatuksissani suunnitellut työmarssijärjestyksen. Se on onneksi niin väljä, että sitä muutellaan tarpeen mukaan.
Ilma näyttää olevan mitä parhain...
Kyllä - olihan tehokas iltapäivä eli noin nelituntinen saaressa. Mikko kaatoi kaksi kuusta (80- ja yli 100-vuotiaan), yhden koivun, yhden monihaaraisen raitapuuryppään ja parin kannon juuret poikki.
Kaikki puut 0,3 tai 1,0 m mittaan, minä jatkan siitä eteenpäin. Kannot väännän rautakangella ja/tai lankulla ylös ja poltan tulistelupaikalla.
Vaimoni kävi marjassa - mustikkaa ja metsämansikkaa - hyvä niin.
Mielestäni erinomainen saarireissu mutta kyllä tässä alkavat taas kalaveret kiehua. Lähipäivinä on pakko päästä ongelle...
Sovimme tänään iltapäivällä Särkelän Mikon kanssa, että menemme huomenna tiistaina päivällä Selkäsaareen pistämässä muutama puu kumoon ja osittain noin 30 cm pökäleiksi, osa jätetään noin metrin mittaisina kuivumaan.
Mikko on nykyisin Outokummun Kemin kaivoksella maan uumenissa prosessimiehenä - hyvä niin.
Särkelän Mikko on entisiä oppilaitani niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut. Mikko oli ammattikouluaikana meillä talkoissa, kun lähinaapurista Möylyntien varrelta siirsimme ostamani Rastaan vanhan mökin hirret tontillemme Kainuunkadulle.
Niin - kauhatraktorin puikoissa oli Lehtilahden Mikko eli silloinen metallipuolen opettajakollega.
Lehtilahden Mikko oli myös mukana Pikkupuolta (entinen Ekoateljee) rakentaessamme. Mikko väännätti oppilaillaan "koemielessä" massiivisen takka-leivinuunirakennelman tukitankoja sekä ylös menevien portaiden sivutukitankoja. Hyvää työtä, ei kahta sanaa...
Mikko näyttää toimivan nykyisin Tervolassa yrittänä - hyvä niin.
Nuo tontille siirretyt hirret osittain poltettiin, osan sain myydyksi ja pieni osa käytettiin saarimökin ns. sinisen terassin pohjatukirakenteina betonilaattojen päälle.
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään Kemin keskustassa. Minulle oli tullut tekstiviesti-ilmoitus tilaamani diakuvien katseluun soveltuvan, moderni valopöydän tulosta Filmikulmaan.
Kyllä - Dörr led light tablet on hyllyssäni ja nyt jossakin vaiheessa otan esiin aikanaan 1960-70-luvulla ottamani diakuvat ja katson ne läpi ajan kanssa.
Kävin tankkaamassa kesäautomme ja täytin veneeseen vietävät kaksi 5 litran bensiinikanisteria Hahtisaaren Nesteellä.
Kotimatkalla käväisin Wetterillä Karjalahdella. Olihan hiljaista ja väljän tuntuista.
Kohta alkaa pihan ajeleminen ruohonleikkurilla ja lankatrimmerillä - siinäpä se päivä sitten osittain kuluukin...
Vaalinaluskeskustelua - kyllä. Aina kuntavaalien alla kuulen puhuttavan, että joku ei lähde ehdokkaaksi, jos se ja se on ehdokkaana siinä ja siinä ryhmässä. Itse en juurikaan korvaani lotkauta em. tyyppisille puheille.
Miksi?
Siksi, että politiikka on mielestäni edelleen yhteisten asioiden hoitamista ja siinä rytäkässä on pidettävä huoli myös niistä superärsyttävistä ja tympeistä lähimmäisistä - samassa ryhmässäkin.
Politiikassa ja nimenomaan kuntapolitiikassa täytyy ehdokkaan sietää henkilöiden erilaisuutta.
Tietysti käy myös luonnollisesti mielessä:"Ei oo pakko jos ei taho!" Kyllä - silloin on syytä vaihtaa ryhmittymää. Arvelen, että se ei vaihtamalla parane, sillä jokaisessa rymittymässä ovat ne omat besserwisserit ja korvaamattomat.
Niin ja viime kädessä ehdokasasettelu päätetään aika myöhäisessä vaiheessa lopullisesti. Kunnallisjärjestöjen hallitukset ovat kovan paikan edessä, jos jostakin/joistakin ehdokkaista kuuluu kentältä negatiivista palautetta.
Selkäsaaressa perjantai-sunnuntai välisenä aikana - kyllä.
Olimme poikkeukselliseti kaksi yötä saarimökillämme. Oli erittäin hyvä käynti, saimme paljon aikaiseksi ja ehdimme - ollakin vaan...
Siirsimme tavaraa paikasta toiseen, vaimoni käväisi marjassa ja minä ihastelemassa - henkisesti halailemassa - suuria kuusia.
Ihan uteliaisuuttani mittasin rinnankorkeudelta erään kuusen ympärysmitan ja laskin halkaisijan > 62,5 cm - ei huono eikä se edes ole suurin puu. Kävi mielessä Särkelän Mikon toteamus "kahen kuution puusta", taitaa mennä reippaasti ylikin.
Sain vaimoltani ohjeistusta mökkitontin maisemanhoidollisista toimenpiteistä, joita jo aloittelin, mutta jatko kaipaa moottorisahamiestä paikalle.
Onhan se taas todettava, että kyllä Selkäsaaren pohjoispäädystä on epäsopivalla tuulella hankala lähteä.
Tänään ei ollut aivan pahin mahdollinen.
Kyllä kaavoitetelulle merialueelle - Pohjoislaituri - on saatava kunnon laituri aikaiseksi. Se vaatii muutaman kymmenen metriä ruoppausta Kojukallion ohi menevän väylän suuntaa ja asiallisen laiturirakennelman.
Perinteisten aamutoimien jälkeen odottelimme yövieraiden tuloa aamukahville. Kyllä - mukava jutusteluhetki menneistä Lappeenranta/Taipalsaari/Saimaanharju-ajoista keittiöpöydän ääressä.
Vieraamme - isä ja poika eli Ari ja vanhin kolmesta pojasta Joni Martikainen - lähtivät ajelemaan ilmeisesti Tornionjokivartta Kilpisjärvelle ja sieltä Norjaan...
Niin - Arin isä Seppo ja isoisä Hannes sekä isoäiti Eeva asuivat aikanaan Haukkarinkadun varrella omakotitalossa. Siitä on jo aikaa tovi.
Me sen sijaan aloimme valmistautua Selkäsaareen lähtöä varten. Kävin tontinkulmauksessa hakemassa uusia perunoita ja pakastimesta otimme savustukseen ahvenia.
Ajo kesäautollamme Hahtisaareen ja pulpettiveneellämme kotivalkamaan. Puutyöt=puiden siirto avovarastosta tuunattuun katokseen käynnistyy.
Juttelin muutama päivä sitten kemiläisen, kuntapolitiikassa pitkään mukana olleen henkilön kanssa. Mistäpä muusta kuin lähestyvistä kuntavaaleista ja nimenomaan ehdokasasettelusta yleisellä tasolla.
Mikäli oikein ymmärsin, olimme molemmat huolissamme ehdokkaaksi asettumisen vaisuudesta.
Hän totesi:"Kuka hullu lähtee mukaan, kun tiedossa on vaikeita ja vielä vaikeampia päätöksiä!"
Niinpä!
Taisinpa todeta, että kyllä niitä "hulluja" - uusiakin "hulluja" on löydyttävä Kemin kuntatalouden ratkaisijjoiksi.
Näin jälkikäteen kävi mielessä alla oleva, televisiossa esitetty filmiversio:
Veijo Meren Manillaköydessä ja erityisesti sen filmiversiossa on loistava kohtaus psykiatrisen sairaalan pihalla. Vääpelin johtama joukkue sattuu paikalle, kun yksi potilas on kiivennyt katon räystäälle ja uhkaa hypätä alas. Palokunta tulee pillit soiden paikalle ja pelastuspurje levitetään.
Potilas juoksee edestakaisin pitkin räystästä ja purjetta kannattelevat sotilaat maassa perässä.
Tilanne ei näytä ratkeavan, kunnes vääpeli sanoo psykiatrille: Antakaapa, kun minä hoidan tämän asian. Takaan että hän tulee alas.
Psykiatri antaa luvan, vaikka epäröiden. Vääpeli kävelee seinän luo, nojaa siihen kaksin käsin ja huutaa: - Jos et heti tule sieltä alas, niin minä kaadan tämän talon! Potilas kapuaa heti portaat pihalle ja painuu ovesta sisään.
Psykiatri pyytää kirjan päähenkilön, joka löysi sen manillaköyden, sivummalle ja kysyy: - Olisiko se tosiaan kaatanut tuon talon?
Uusina riskitekijöinä 12 kohdan listalle lisättiin päähän kohdistuneet iskut, rankka alkoholinkäyttö ja ilmansaasteet.
Epidemologian professori Mika Kivimäen mukaan dementian riskitekijät on tärkeä tunnistaa, sillä niiden huomiointi on ainoita tapoja vaikuttaa yleiseen oireeseen.
Lääkettä aivojen rappeutumista ja älyllisen suorituskyvyn laskua vastaan ei ole. Silloin vaihtoehdoksi jää ennaltaehkäisy.
Riskitekijöitä on Kivimäen mukaan paljon enemmänkin kuin 12, mutta katsaukseen on yritetty kerätä yleisimmät.
Vaikutukset yksilölle eivät ole välttämättä suuria, mutta niiden vähentämisellä voidaan lähestyä kansanterveydellisesti painavaa pulmaa.
– Vaikka ihmisellä olisi useita näistä riskitekijöistä, hän ei välttämättä sairastu dementiaan. Väestötasolla ennaltaehkäisyllä voidaan kuitenkin vähentää dementian ilmaantuvuutta huomattavasti, ja lykkäämään sitä vanhempiin ikäluokkiin, Kivimäki kertoo.
Ensimmäinen Lancetin katsaus tehtiin vuonna 2017. Silloin korkean verenpaineen, diabeteksen, tupakoinnin, ylipainon, kuulo-ongelmien, matalan koulutustason, fyysisen epäaktiivisuuden, sosiaalisten kontaktien puutteen ja masennuksen havaittiin kasvattavan dementiariskiä.
Julkaisun arvion mukaan jopa 40 prosenttiin dementioista voisi vaikuttaa näiden riskitekijöiden vähentämisellä.
Ilmansaasteet ovat kerryttäneet eläinten aivoihin Alzheimeria aiheuttavaa amyloidiaCopyright Rex Features Ltd 2012/All Over Press
Ilmansaasteet yhteydessä Alzheimeriin?
Kaikkien riskitekijöiden biologisia syitä ei vielä tiedetä, sillä monia dementiaoireita aiheuttavia muutoksia kehossa ei tunneta.
Eläinmallit ovat osoittaneet, että ilmansaasteet saattavat lisätä tiettyjen proteiinien kertymistä aivoihin.
Saasteiden on näissä tutkimuksissa huomattu kerryttävän aivoihin esimerkiksi amyloidia, joka on yksi Alzheimerin taudin aiheuttajista. Saastunut ilma saattaa myös lisätä aivoille haitallisia tulehduksia.
Kivimäen mukaan saasteiden vaikutus ei ole suuri, mutta riski on tärkeä nostaa listalle, sillä se koskettaa monia ympäri maailman.
Suomalaisten riskiä lisäävät diabetes ja verisuonisairaudet
Alzheimerin lisäksi verenkierto-ongelmat ovat yleinen dementian aiheuttaja. Kivimäki muistuttaa myös, että yleensä oiretta aiheuttavat monien tautien yhteisvaikutukset.
Suomessa merkittävä riskitekijä on diabetes, joka voi aiheuttaa verenkirtosairauksia ja vaikuttaa myös muuhun elimistöön.
– Kun insuliini ei enää tehoakaan, kuten sen terveessä kehossa kuuluisi, vaikuttaa se glukoosin imeytymiseen myös aivokudoksessa. Jotkut puhuvatkin dementiasta kolmostyypin diabeteksena, Kivimäki kertoo.
Yhden teorian mukaan diabetes saattaa myös heikentää aivojamme suojaavaa aivoveriestettä, jolloin virukset, bakteerit ja haitalliset aineet pääsevät verenkierron mukana tärkeimpään elimeemme aiheuttamaan tulehduksia.
Korkea verenpaine on suomalaisilla yleinen terveysongelma. Se nostaa myös dementiariskiä.Henrietta Hassinen / Yle
Kivimäen mukaan suomalaisten kannalta painavia riskitekijöitä ovat myös esimerkiksi alkoholikulttuuri ja tunnetusti kansanterveyttä kuormittava korkea verenpaine.
Lancetin arvion mukaan riski dementiaan kasvaa, kun viikossa kuluu yli 21 annosta alkoholia. Siis enemmän kuin keskimäärin kolme päivässä. Vielä rankempi kulutus voi johtaa Korsakoffin syndroomaan, joka on jo vuosikymmeniä tunnettu kansan keskuudessa "juopon dementiana".
Aikaisemmin päivittäisen 1–3 alkoholiannoksen uskottiin suojaavan Alzheimerilta. Samoin ajateltiin jopa ylipainon suhteen, mutta Whitehallin kaltaiset pitkäaikaistutkimukset ovat osoittaineet väittämät kyseenalaisiksi.
Avaimet dementian torjuntaan ovat monesti entuudestaan tuttuja
Välillä riskitekijöiden tunnistaminen tutkimuksissa on vaikeaa, sillä aina ei ole selvää, mikä on syy ja mikä seuraus.
Vanhalla iällä esimerkiksi sosiaalisten kontaktien vähentyminen, masentuminen ja fyysisen aktiivisuuden vähentyminen voivat myös olla seurausta dementian aiheuttamasta suorituskyvyn laskusta.
Pitkä seuranta on osoittanut, että nuoruudessa tärkein riskitekijä on matala koulutustaso.
Koulutuksella aivojen suorituskykyä voidaan kasvattaa, jolloin myös pudotus siihen, että dementiaoireet diagnosoidaan, kestää pidempään.
Monet ennaltaehkäisevistä tekijöistä ovat sellaisia, joista suomalaisia on muistutettu jo pitkään monien muiden sairausten yhteydessä, kuten vaikkapa kolesteroliarvojen tarkkailu.
Samoin valistustyötä on tehty myös pään suojaamisesta esimerkiksi polkupyöräillessä tai työmailla.
Perinteisten aamutoimien jälkeen istahdimme päärakennuksen terassille ihailemaan kaunista, aurinkoista aamua lehtien lueskellen.
Muistelimme poikamme ja pojanpoikamme käyntiä täällä pohjoisessa ja lähitulevaa. Meille alustavien tietojen mukaan tulee yövieraita Kaakkois-Suomesta ensi yöksi.
Sen jälkeen ajatuksenamme on lähteä Selkäsaareen kukaties pariksi-kolmeksi päiväksi. Se olisi tälle kesälle uutta...
Erään jutustelun yhteydessä Facebook-kaverini ajatteli ääneen: "Uudet kaverit - uudet äänestäjät kuntavaaleissa. Näytät keräävän kavereiksi potentiaalisiä äänestäjiä." Kerroin hänelle avoimesti suhtautumiseni Facebook-foorumiin. Kerroin, että tämänhetkinen kaveripiirini on kolmas rypistys viime vuosien aikana. Totta - minulla ei ole ollut aikaisemmin näin paljon kavereita, mutta kyllähän siellä on porukkaa joka lähtöön ja taitaa vielä asemallekin osa jäädä... Kuntavaalit eivät ole minulle uutta, mutta henkilökohtainen suhtautumiseni ja käyttäytymiseni poikkeaa aikaisemmista. Miten? Siten, että tein asiaan liittyvän päätöksen eli asettumisen kuntavaaliehdokkaaksi poikkeuksellisen aikaisin: Pyhäinpäivänä 02.11.2019. Miksi? Siksi, että muun muassa Facebook-kavereillani on mahdollisuus avoimesti seurata toimintaani ja tehdä siihen liittyvänä aikanaan - toivottavasti minun kannalta - myönteiset äänestyspäätökset. Olen avoimesti myös kertonut, että olen ollut yhteydessä aika moniin kemiläisiin, potentiaalisiin kuntavaaliehdokkaisiin. Toistaiseksi aika laihoin tuloksin mutta onhan tässä vielä aikaa... Olen myös kertonut kuntavaaleihin liittyvää raakaa faktaa Kemin osalta. Äänestysprosentti on vaalista toiseen murheellisen alhainen. Ryrmittymä Nukkuvat on Kemissäkin suvereenisti suurin "puolue" yli 40%:n osuudella. Toisin sanoen Kemissä noin neljä kymmenestä ei äänestä kuntavaaleissa. Se on minun mielestäni käsittämätöntä, sillä kuntavaaleissa valitaan henkilöitä päättämään jokaista kemiläistä koskevista asioista. Harkitsen kuntavaalibudjettini suurentamista. Se on toistaiseksi ollut aina 100 euroa, josta puolet on mennyt yhteismainontaan.
Perinteisten aamutoimien aikana meillä oli Pikkupuolen kesävieraamme keittiön pöydän ääressä. Olivat tekemässä aikaista lähtöä takaisin etelään. Sääennusteet pitivät paikkansa, sade alkoi juuri heidän peruuttaessa auton Kainuunkadulle meidän kakkosliittymästä. Toivotimme hyvää matkaa ja terveisiä tutuille. Juuri hetki sitten oli voimakas sadekuuro, mutta aamu-uutisten säätiedot näyttävät päivän mittaan saderintaman väistyvän Perämeren pohjukasta.
Näyttää siltä, että nyt olisi otollista aikaa lähteä käväisemään muovijäte- ja pullo-/tölkkikierrätyspisteillä Karjalahdella tai sitten ei... Alkuillasta vaimoni kännykkään tuli Timolta ja Laurilta viesti, että he ovat perillä Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdessa - hyvä niin.
Elokuun ensimmäinen täysi viikko on alkanut - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään keskustassa asioilla. Valtakatua OP Kemin Seutu pankin kulmille ajellessani totesin Keskustan Peräpohjolan piirin toiminnanjohtajan Kai Puron saapuneen sorvin ääreen - ainakin hänen autonsa näytti olevan parkissa... Arvelen hänen kohta muistuttavan Keskustan Kemin paikallisjärjestön koronavirusongelman vuoksi siirtyneestä/siirretystä vuosikokouksesta, joka on perjantaina 07.08. illansuussa piirin toimistolla. Kävin Tokmannilla vilkaisemassa, onko diakuvien katseluun sopivia valopöytiä hyllyssä. Kysyttyäni asiaa myyjältä sain tietää, että niitä ei heidän myyntilisoillaan ole, siksipä ajelin sieltä Keskuspuistokadulle erikoislikkeeseen Filmikulmaan. Lupasivat selvittää asian ja ilmoitella siitä minulle... Ajelin sisäsataman kautta. Kaunis ilma ja väkeä liikkeellä. Kotiin tultuani Timo lähti kenttäretkelle lentokentän maastoon metallinpaljastimen kanssa ja Lauri lähti mummonsa kanssa kaupoille. Minä jäin tätä tekstiäni naputtelemaan. Taidanpa pikapikaa käydä jututtamassa katunaapuriamme, joka näytti ainakin hetki sitten touhuavan pihalla...
Perinteisten aamutoimien jälkeen alkoivat lähitulevaisuuden suunnitelmat ja tilajärjestelyt muuttua.
Timon poika Lauri oli päättänyt lähteä pohjoisessa käymään. Alustavasti alkukesästä oli ollut asiasta jo puhetta. Timo lähti hetki sitten hänet hakemaan Oulun rautaieasemalta.
Alustavasti Veera oli Vaasasta tulevan Voice of Finland -kaverinsa kanssa "varannut" Pikkupuolemme, mutta nyt on sovittu, että he ovat Lallinperäntiellä. Vaimoni, mummo on luvannut tarvittaessa heitä autolla kuskata...
Niin - käväisinhän minä hetki sitten merellä eli tutussa Selkäsaaren pohjoipäädyn vesialueella. Tuttua ekokalastusta, jonka yhteydessä havaisin kuusi uppopuuta tököttämässä näkyvillä. Olin liikkeellä ilman matoja. Yksi iso ahven tuli uudella, ruskealla jigillä. Kun ei muuta tullut, päästin sen takaisin mereen. Päivän hyvä työ on siten tyhtynä.
Illalla mietimme Timon ja Laurin kanssa josko lähtisimme Selkäsaaressa käymään. Asia on avoin.
Perinteisten aamutoimien jälkeen istahdettuani tietokoneen ääreen totesin, että sähköpostiliikenne on taas normaalia - eilispäiväinen "värkkäämiseni" tuotti näemmä tulosta. Pöytäkalenterin näkymä alkoi olla tutun oloinen. Elokuussa alkavat erilaiset kokoukset ja tapahtumat näkyä arkikuvioissa. Päätin lähteä pistäytymään keskustassa kysyäkseni valokuvausliikkeestä diakuvien katseluun sopivaa valopöytää. Filmikulma Keskuspuistokadun varrella ei ollutkaan auki. Voi olla, että em. laitteita löytyy marketeistakin, täytyypä tarkistaa asia. Samalla reissulla käväisin pikapikaa uudistetulla Sauvosaaren urheilukentällä. Nuoria urheilijoita valmentajineen/vanhempineen oli paikalla ja kenttäväki teki parastaan. Mikäli oikein muistan uudistetulla kentällä on lähiaikoina yleisurheilun nuorten SM-tason koitoksia - hyvä niin... Kotiin tultuani totesin, että kesävieraamme Timo oli lähdössä Nikkilän Jannen kanssa kenttäretkelle metallinpaljastin mukanaan.
