tiistai 9. kesäkuuta 2020

Pakuri on puun kasvain, ja nyt Suomi halajaa kääpäbisneksellä maailmanmarkkinoille

Hmmmmm - niinpä - tuttu juttu, mielenkiintoista...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Kotimaa|Metsät

Pakuri on puun kasvain, ja nyt Suomi halajaa kääpäbisneksellä maailmanmarkkinoille

Arvokkaiden sienilajien viljely monipuolistaa metsätaloutta ja siitä saatavaa tuloa. Pakurikäävän ja siiliorakkaan viljelyllä pyritään saamaan korkeasti jalostettuja tuotteita kasvaville luonnontuotemarkkinoille. Kysyntää on etenkin Aasiassa.

Metsäpalvelujohtaja Henri Lokki on ollut kehittämässä kääpäsienien viljelytekniikkaa. Pakurikäävän viljely alkaa koivun runkoon ympätystä tapista, johon on kasvatettu sienirihmastoa.


Julkaistu: 2:00
METSÄÄN on pinottu kasoittain metrisiä koivupölkkyjä. Niitä on tuhatkunta. Jokaisessa pölkyssä on 20–40 reikää, joihin on istutettu sienirihmastoja – siiliorakasta ja siitaketta. Vieressä olevissa pystypuissa on pakurikääpää, jonka rihmastoa on ympätty koivunrunkoihin. Kannoissa puolestaan kasvaa lakkakääpää.
Kääpäviljelmien avulla on tarkoitus tuottaa lääkinnällisiä sieniä kasvaville maailmanmarkkinoille. Arvokkaiden erikoissienten metsäviljelyyn on lastattu paljon tuotto-odotuksia. Koivujen rungoilta kerättyjen pakureiden hinta lopputuotteeksi jalostettuna voi olla jopa tuhat euroa kilolta.
Pikaista lisätuloa metsänomistaja ei sieniviljelmästä saa: pölkkyviljelmästä satoa on odotettavissa puolentoista vuoden, pakurista 8–10 vuoden kuluttua. Toki koivikon kasvamiseenkin menee 20–40 vuotta.
KARKKILALAISEN metsänomistajan Atso Andersenin sieniviljelmät ovat kokeiluja, joiden avulla hän etsii vaihtoehtoja perinteisen metsätalouden rinnalle. Sienistä jalostetaan aikanaan luonnonmukaisia terveystuotteita ja ravintolisiä, joilla on kova kysyntä etenkin Aasiassa.
”Selkeä tavoite on päästä maailmanmarkkinoille”, Andersen kertoo.
”Suomella olisi metsien hyödyntämisessä muitakin mahdollisuuksia kuin perinteinen metsätalous. Käyttämättömiä mahdollisuuksia on ennen kaikkea puhtaiden ja luonnonmukaisten tuotteiden viennissä.”
VIENTIIN tähtää myös metsien monikäyttöön sekä pakurin metsäkasvatukseen ja jalostukseen erikoistunut Kääpä Forest. Yrityksellä ja sen kumppanuusverkostolla on pakuriviljelmiä ympäri Suomea liki 200 hehtaaria, mukaan lukien Andersenin viljelmät. Kumppanuusviljely nostaa volyymia, ja sillä on iso rooli, kun tavoitellaan korkeaa jalostusastetta ja etsitään vientikanavia.
Kääpä Biotechin metsäpalvelujohtajan Henri Lokin mukaan kääpäviljely on oivallinen ja ekologinen osa tulevaisuuden metsätaloutta.
Kääpäviljelmiä voidaan perustaa esimerkiksi harvennettuihin metsiin, jolloin myös hakkuissa syntyneet kannot voidaan istuttaa tuottamaan sieniä. Pakurikääpäviljelmän tuotto voi Lokin mukaan olla metsänomistajalle kymmenkertainen kuitupuuhun verrattuna.

Pölkkyviljelmässä kasvatetaan muun muassa siiliorakasta. Metsäpalvelujohtaja Henri Lokki pitää sieniviljelyä ekologisena tapana monipuolistaa metsätaloutta.
”Metsien monikäyttö, lajikirjo ja lahopuu lisääntyvät. Samalla tulee rahaa, sillä sieniviljely on hyvää liiketoimintaa. Hyvälaatuisen sahatavaran lisäksi metsä tuottaa ruokaa, lääkkeitä ja hyvinvointia tukevia raaka-aineita”, Lokki luettelee.
Pakuriviljelmällä Lokki poraa pystykoivuun reikiä, joihin niin sanottu viljely-ymppi laitetaan. Se on puutappi, johon on kasvatettu sienirihmastoa.
Tappi työnnetään reikään ja naputetaan puuvasaralla sen sisään. Lopuksi reikä tulpataan mehiläisvahalla. Yhteen puuhun laitetaan neljä viljely-ymppiä.
Sitten odotellaan pakuripahkan muodostumista. Siihen vierähtää jokunen vuosi.

Pakurikäävän viljely-ympit ovat puutappeja, joiden spiraaliuraan on kasvatettu sienirihmastoa.

Kääpäsienten viljely alkaa ympeistä, joihin on istutettu sienirihmastoa.

Pakurikäävän ymppäyksessä käytetään erikoisterää, jolla porataan koivunrunkoon reikä puutappia varten.
JATKOJALOSTUS on tärkeää, Lokki korostaa. Se jää Suomessa usein tekemättä. Maailmanmarkkinoille tähyävä yritys panostaa korkeaan jalostusasteeseen, sillä ”hyvin brändätty on myös arvokas”.
Esimerkiksi Kiinan markkinoille tarkoitetut kuivatut pakurinpalat on pakattu koivukuvioiseen purkkiin. Lopputuotteen hinta on Lokin mukaan noin tuhat euroa kilolta.

Kuivattu pakurikääpä on brändätty Kiinan markkinoille.
Suurin kuluttajamarkkina on Aasia, jossa pakuria käytetään ennen kaikkea teenä. Kiina on maailman suurin viljeltyjen sienten tuottaja ja kuluttaja. Myös lääkinnässä käytettyjen erikoissienten markkina on merkittävä.
Sienituotteille on iso kysyntä myös Japanissa, ja Yhdysvalloissakin on herätty. Siellä sienituotteita käytetään ravintolisien ohella hygienia- ja kauneustuotteissa, esimerkiksi ihovoiteissa ja luontaiskosmetiikassa.
MARKKINAT ovat isot. Esimerkiksi Japanissa pelkästään yhden terveysvaikutteisen sienilajin markkina voi olla yli 200 miljoonaa euroa vuodessa.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan puhtaista luonnontuotteistaan tunnetulla Suomella olisi merkittävää potentiaalia nousta Aasiaan vietävien erikoissienten tuottajaksi ja jalostajaksi. Sienet ovat metsämarjojen ohella Suomen metsien määrällisesti ja rahallisesti arvioituna merkittävin ei-puupohjainen luonnontuote.
”Suomen maine on hyvä ja luotettava. Moniin tuotteisiin saadaan luomuleima, mikä on tärkeää kansainvälisillä markkinoilla”, sanoo luonnontuotteiden parissa työskentelevä erikoistutkija Henri Vanhanen Lukesta.
Luke, Ruralia-instituutti ja Pro Pakuri Finland -yhdistys valmistelevat pakurikäävälle ja siitä valmistetulle tikkateelle nimisuojaa, jonka tavoite on antaa pohjaa suomalaisten sienituotteiden viennille.
Hakemus on toistaiseksi tyssännyt Ruokaviraston vastustukseen. Virasto tulkitsee pakurin niin sanotuksi uuselintarvikkeeksi, kun EU:n nimisuoja edellyttää tuotteen luokittelua elintarvikkeeksi.
”Nimisuoja olisi vientiä ajatellen tärkeä edistysaskel. Silloin tuottajat saisivat merkittävää tukea EU:lta”, Vanhanen sanoo.

Pakuri on koivua lahottavan pakurikäävän aiheuttama musta kasvain. Luononvarakeskuksen tutkimusalueella Etelä-Savossa puun kylkeen ilmestyi pakuri, kun tutkijat ujuttivat pakurikääpärihmastoa koivun sisään.
PAKURIKÄÄPÄ on lahottajasieni, joka aiheuttaa koivujen oksanarpiin tai muihin vauriokohtiin mustia kasvaimia, pakureita. Niitä käytetään kuivattuna, jauhettuja ja uutteena muun muassa teen ja muiden juomien ja ravintolisien sekä hygieniatuotteiden ja kosmetiikan raaka-aineina.
Pakuria – jota maailmalla usein kutsutaan nimellä chaga – on käytetty luontaislääkinnässä satoja vuosia etenkin Venäjällä ja Aasiassa. Suomessakin pakuri on tunnettu pitkään. Siitä on valmistettu teetä, jota kutsutaan tikkateeksi. Sota-aikana pakuria käytettiin laajasti kahvinkorvikkeena.
Terveysvaikutuksista on runsaasti perimätietoa, ja tieteellistäkin näyttöä on jonkin verran.
Lue myös: Parantaako pakuri? Koivun kasvaimia on iät ajat käytetty kansanlääkinnässä, ja moni uskoo yhä niiden tehoon
Luken tutkimusten mukaan pakuri sisältää runsaasti antioksidantteja. Solututkimuksissa pakurilla on havaittu tulehdustilaa ehkäiseviä vaikutuksia, ja Luken mukaan siitä voi olla apua suomalaisten kansantautien, kuten sepelvaltimotaudin, muistisairauksien ja kakkostyypin diabeteksen, torjunnassa.
Vanhasen mukaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kuitenkaan vielä voi tehdä, sillä solumalleihin perustuvia tutkimuksia ei ole vahvistettu ihmisillä.

Pakurikäävän ymppiä varten porataan koivun runkoon reikä. Tappi nuijitaan puuvasaralla reikään.

Lakkakäävän viljely-ympit on istutettu kantoon.
SIENIVILJELYN menetelmiäkin kehitellään vielä. Vanhanen oli itse aloittamassa pakurikäävän viljelytutkimusta Suomessa vuonna 2013. Parhaimmaksi kasvupaikaksi tutkimuksessa osoittautui tiheäpuustoinen rääseikkö. Pahkojen kaupallista satoa kuitenkin odotellaan yhä.
Kaiken kaikkiaan kääpäviljelyn mahdollisuuksia on käytetty vähän, vaikka etuna ovat matalat alkuinvestoinnit.
Tuotanto on kuitenkin paikka paikoin käynnistymässä. Pakurivalmisteita myy jo usea suomalaisyritys. Toistaiseksi kaikki suomalaisvalmistajien myymä pakuri on kerätty luonnosta, niin myös Kääpä forestin.
Atso Andersenin sieniviljelmä on vastaperustettu, eikä pakurisatoa tule vuosiin. Muuallakin ollaan vielä kasvatusvaiheessa, joten läpimurtoa odotellaan vielä.

Lakkakääpä on maailmalla arvostettu lääkinnällinen sieni, jota käytetään lukuisiin vaivoihin.

Terveysvaikutteisia sieniä

■ Pakurikääpä, lakkakääpä, siiliorakas ja siitake ovat niin sanottuja lääkinnällisiä sieniä, joilla arvioidaan olevan terveysvaikutuksia.
■ Pakuria on käytetty kansanlääkinnässä ainakin 1100-luvulta lähtien ja Suomessakin satojen vuosien ajan. Pakurin käytöllä voi olla tulehduksia estävä vaikutus, ja se voi pienentää monien aineenvaihduntasairauksien riskiä.
■ Lakkakääpää on käytetty itämaisessa lääketieteessä yli 2 000 vuotta. Siitä tehtyä uutetta käytetään rohtona lukuisiin vaivoihin.
■ Siiliorakas on Aasiassa arvostettu ruokasieni. Lääkinnällisesti sitä on käytetty muun muassa vatsa- ja ruoansulatusvaivoihin.
■ Siitake on Itä-Aasiasta kotoisin oleva ruokasieni, joka sisältää terveysvaikutteisia aineita.

Parantaako pakuri? Koivun kasvaimia on iät ajat käytetty kansan­lääkinnässä, ja moni uskoo yhä niiden tehoon

Seuraa uutisia tästä aiheesta

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Uusi viikko käynnistyy...

Kyllä - uusi viikko on käynnistynyt ja perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme tehdä lähtöä Selkäsaareen.
Hahtisaaressa totesimme vedenpinnan olevan mukavan korkealla, helpottaa rantautumista.

Menomatkalla olimme ajatelleet nostaa "markettikatiskat" ylös vedestä ja viedä rantaan, mutta oli sen verran kova tuuli Pikkuleton suunnasta, että emme lähteneet kastelemaan itseämme, vaan ajelimme suojaisaan poukamaamme.

Mökille rinnettä noustessamme aistimme upean lintukonsertin. Räkättirastaat olivat myös liikkeellä. Niillä on pesä katoksemme palkin päällä. Toinenkin pesä oli suurentunut. Myrsky oli riepotellut muut pesänalut maahan. Ainakin kahdessa pöntössä näyttää olevan asukkaat. Erityisesti kirjosieppoparikunnalla näytti vilskettä.

Tutut kuviot: Minä aluksi vesikourujen puhdistuksessa ja vaimoni pihanrapsutuksessa ja uuden kivikasvirykelmän suunnittelussa.
Kävin alustavasti läpi rakennuksen päätyyn "rakentamisjämistä" aikanaan rakentamani katoksen tuunaamista.

Kävin sauvakävelemässä kivirakalla/pirunpellolla. Pysähdyin vuoden 1918 muistomerkin luona. 
Kyllä se pisti ottamaan työlippiksen päästä ja miettimään, miten järjetöntä aikaa Suomessakin on eletty. Toivottavasti ei koskaan enää sellaista...

Muuten tuo muistomerkki on muutaman kymmenen metrin päässä toisesta tontistamme.
Kävelin em. tontin rajat ja ihailin taas kerran niitä "kahen kuution puita" eli tosi isoja kuusia.

Saaresta pois lähtiessämme päätimme kokea katiskat. Parjaamani "markettikatiskat" näyttivät kykynsä: Toisessa kaksi yli puolenkilon ahventa  ja toisessa yli kilogramman hauki. Pikkukalaa runsaasti.
Superkatiska Weke oli mudan peitossa ja siinä oli yksi pieni ahven. Hmmmmm - vai niin.
Jätimme katiskat veteen.

Kalat perattu. Huomenna ne savustetaan pienellä sähkösavustimella...

Mukava saarikäynti taas kerran.



sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen sovimme, että tänään emme tee yhtään mitään - ainakaan pihalla.

Toistaiseksi sääennusteet eivät ole ihan pitäneet paikkaansa täällä Perämeren pohjukassa. Toki sateista on mutta puuskittainen myrsky antaa vielä odottaa tuloaan. Toivottavasti se on etelämpänä jo laantunut. 
Lounais-/etelätuuli nostaa hiukan merenpintaa - hyvä niin, rantautuminen Selkäsaaren pohjoispäätyyn helpottuu alkuviikosta...

Nyt on sisällä havillista aikaa vaikka siirrellä tauluja uuteen asentoon.

Täytyy edellistä näkemystä hiukan korjata. Hetki sitten pahalla käydessäni tuuli oli ihan reippaan puoleista. Huojutteli pihapuitakin kunnolla...

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Mitä tänään lauantaina 06.06.2020...

Mitä tänään lauantaina 06.06.2020...
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä Kemin kulttuurikeskukseen, taidemuseoon katsomaan Jouko Alapartasen taidenäyttelyn nimeltä Etsin itseäni huoneessa jossa olen. Sen jälkeen kukaties Sataman Krouwiin lohikeitolle...
Aamulla valmistelin uuteen paikkaan SuperCat-myyräansoja. Tähän mennessä saalis on kolme myyrää.

Täytyy kuivan kelin aikaan tarkistaa perunapellon/ryytimaan reunalla olevan muovitynnyrin pohja, näyttää vuotavan. Olen sen jo kerran paikannut, täytynee uusia paikkaus entistä tarkemmin.
Voi olla, että iltapäivällä käyn kokemassa katiskat Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueella. Jos kahdessa "markettikatiskassa" ei ole kuin pieniä ahvenensinttejä, päästän kalat takaisin mereen ja nostan katiskat ylös vedestä ja vien maihin.
Tyhjän saa pyytämättäkin. Sen sijaan Weke-katiskaa on pakko uittaa vielä jonkin aikaa vedessä. Se on ollut yleensä "iskussa"...

Kyllä - kävin vaimoni kanssa Kemin taidemuseolla. Mielenkiintoinen ja monipuolinen taidenäyttely. Salin kupeeseen oli avattu pienimuotoinen taidelainaamokin...
Torilla oli kirpputori - muutamia myyjiä.
Ajelimme sisäsatamaan. Sataman Kruowissa ei ollut tänään lohikeittoa, mutta muuta maittavaa ja herkullista kyllä löytyi. Erinomaiset ja runsaat annokset - suosittelemme...

Kotiin tultuamme päätin lähteä katiskat kokemaan. Kuinka ollakaan, rajanaapuri Arto Perkiö oli peräkärryn siirtohommissa.
Kerroin, että olen lähdössä merelle. Hän lähti mukaan. Kerroin lyhyen kaavan mukaan hänelle veneemme viime talven "huolto- ja asennusseikkailut", jotka ovat vielä keskeneräiset.
Ajelimme ensimmäisen katiskan kupeeseen. Superkatiska Weke oli tyhjää täynnä. Outoa. Toissapäivänä siinä oli kalaa ihan otettavaksi saakka. Toki tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun katiska tyhjenee. "Markettikatiskoissa" oli pikkuahventa jonkin verran.

Seuraavalla kerralla Selkäsaareen mennesämme otan em. katiskat veneeseen ja vien rannalle.

Pois ajellessamme vesiskootteriporukkaa oli liikkeellä. Hurjaa touhua. Jähtikin näytti lipuvan satamaan...

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien ja Sydämen asialla-sarjan katsomisen jälkeen päätin lähteä tekemään asiointilenkin.
Pienenä sivujuonteena todettakoon, että em. sarjan jaksossa painottui voimakkaasti ajatus monella tasolla: Elämä jatkuu. Kyllä - näin se on vaan ajateltava...

Kävin Kemin kaupungintalolla pistämässä nimeni tarkastulautakunnan viimeiseen kokouspöytäkirjaan. Arviointikertomus vuodelta 2019 oli siistissä nipussa Kotajärven Sannan toimistohuoneen sivupöydällä. 
Kaupunginhallitus ja valtuusto saavat pikapuolin palautetta viime vuoden toiminnasta...

Ajelin Karjalahdelle. Vein kierrätyspisteeseen pussillisen kotitalousmuovia ja Prisman pullokierrätyspisteeseen kassillisen lasi- ja muovipulloja. 
Kävin luovuttamassa vaatimattoman pullokuitin rakennuksen toiseen päähän.

Tärkein asiani oikeastaan oli käydä jututtamassa Prima Raudassa Kamppisen Ristoa veneemme uudesta Lowrance-laitteesta ja sen toimintakuntoon saattamisesta. Yrityksen eteen saavuttuani näin tilanteen toivottomuuden. 
Risto palveli asiakkaitaan pihalla melkein juoksuaskelin. Poistuin paikalta kaikessa hiljaisuudessa takavasemmalle.
Olen lähettänyt hänelle - mielestäni seikkaperäisen näkemykseni asiasta - lähetän vielä tämän jälkeen lisääkin. Toivottavasti hän lukee lähettämiäni sähköposteja säällisessä ajassa. 

Saavuttuani Prisman ja K-Raudan lähellä olevaan valoristeykseen, oli vähällä rytistä. 

Edessäni oli iso pakettiauto ja vastapäätä tuli vaalea farmaritaksi, joka vilkutti kääntyvänsä Tervaharjulle. Mutta eipä kääntynytkään, vaan ajoi suoraan Karjalahdelle pistäen viime tingassa vilkun pois päältä...
Tämä ei nyt ihan maailman tärkeimpiä asioita ole, mutta todettakoon, että liikenteessä on monenlaista "viheltäjää", syytä olla varppeillaan...

Ajelin sisäsataman kautta. Navakka pohjoistuuli laskee vedenpintaa. Pitäisi jossakin vaiheessa käydä vilkaisemassa katiskat. Pikkuahvenet eivät nykyisin erityisesti kiinnosta. Josko niiden perässä on uinut isojakin ahvenia tai makupaloja hamuava hauki... 

torstai 4. kesäkuuta 2020

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä tekemään huoltoreissun Selkäsaareen.
Vein sinne sisareltani ja hänen mieheltään saamiamme puutavapuomien kiinnitystavaraa: Kettinkejä, lukkolaitteita, tms. aika kasan.
Miksi ne meitä kiinnostivat?
Siksi, että Kemin kaupungin karttapalvelun vanhoissa ortokuvissa on nähtävissä, että muun muassa Selkäsaaren pohjoispäädyssä on ollut aikanaan puomien sisällä valtavasti uittopuutavaraa. Em. romppeissa on aimo annos historian havinaa lähialueesta...
Mökille päästyäni kävin jututtamassa rajanaapureita, Erkkiä ja Maritaa. Minut nähdessään Erkki huikkasi: "Joulupukki tulee!"
Olin liikkeellä punainen haalari päälläni. Kyseiset punaiset haalarit ovat Kemin ammattioppilaitoksen aikaista jäämistöä. Niistä olen muistaakseni taannoin kirjoittanut pienimuotoisen tarinan omalle Blogisivulleni.
Nimenomaan haalarien värivalinta oli mielenkiintoinen, sillä värivaihtoehtoina olivat: Sininen, vihreä ja punainen.
Mukava juttutuokio, jossa pääsin ihailemaan rajanaapurien mönkijä+peräkärry-yhdistelmää.
Omalta mökiltä pois lähtiessäni otin Weke-katiskan mukaan ja vein sen lähelle kahta "markettikatiskaa".
Ajoin Pikkuleton saariryppään lähelle ja annoin vähäisen tuulen tuoda venettä Kojukalliota kohti.Kaksi jigionkea ja pilkki vedessä.
Hiljaista oli, tuli ainoastaan pieniä ahvenensinttejä, jotka palautin takaisin mereen. Ankkuroiduin.
Särkipilkillä tuli muutaman ahvenensintin jälkeen särki. Tuttu kuvio: Pää pois, maha auki, sisälmykset mereen, suomustus ja viipalointi.
Vaihdoin madot särkiviipaleisiin. Ei nypyn nyppyä! Eivät olleet isot ahvenet tai hauet liikkeellä. Ei toisaalta ihme, aivan liian kaunis päivä kalastukseen...
Kaksi lokkia oli seuraamassa touhujani. Pettyneinä rääkyivät ja lähtivät viimein pois...
Uteliaisuuttani kävin katsomassa, onko "markettikatiskoissa" kalaa - ainoastaan muutamia pieniä ahvenia. Ne olivat olleet vedessä kolmatta vuorokautta.
Pienenä yksityskohtana mainittakoon, että katsoin myös Weke-katiskan, joka oli ollut pyytämässä puolitoista tuntia. Siinä oli yhteensä saman verran kuin em. kahdessa katiskasssa. Pari kolme savustuskokoistakin...
Yritin saada kaikuluotaimet toimimaan. Ei ollut eloa kummassakaan - ei vanhassa eikä uudessa.
Täytyy lähteä asentajaa/laitteen myyjää huomenna jututtamaan.