perjantai 1. syyskuuta 2017

Polttoaineen loppuminen yllättää autoilijoita joka päivä...

Kyllä, tuttu asia, sillä kerran on päässyt bensiini loppumaan vuoden 1962 jälkeen aloitettuani autoilun.
Olimme perheemme kanssa palaamassa Kuplalla pohjoisesta, Kemistä silloiseen kotipaikkaamme Imatralle talvella ja aamuyöllä1970-luvun puolenvälin aikoihin. Siihen aikaan oli hyvin vähän huoltoasemia, jotka olivat yöllä auki. Bensiini loppui hiukan ennen Lappeenrantaa, jossa oli ajatellut tankata. 
Onneksi heti kohta tuli seurue henkilöautolla, jolta saimme ostaa varakanisterillisen bensiiniä.
Nykyisin olen ottanut tavaksi tankata "hyvissä ajoin". Nykyisin emme juuri ajele Ruotsin Haaparantaa pitemmälle...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Auto

Polttoaineen loppuminen yllättää autoilijoita joka päivä – näin pitkään autolla voi ajaa bensavalon syttymisen jälkeen

Autoliiton asiantuntija kertoo, miten pitkälle autolla yleensä pääsee bensavalon syttymisen jälkeen.

Tilaajille

Mies tankkasi bensiiniä autoonsa huoltoasemalla Helsingissä.
Tuttu tilanne monelle autoilijalle: polttoainevalo palaa, mutta ei millään jaksaisi tai ehtisi pysähtyä tankkaamaan.
Kyllähän polttoaine riittää vielä kotiin ja huomenna sitten huoltoasemalle.
Mutta usein käy myös toisin, sillä Suomessa autoilijoita jää joka päivä tien päälle polttoaineen loppumisen takia, kertoo Autoliiton turvapalvelupäällikkö Jonne Luomala.
”Kyllä sitä edelleen ihan päivittäisesti tapahtuu, vaikka se on ehkä vähenemään päin pitkällä aikavälillä.”
Tapausten väheneminen johtuu uusien autojen ajotietokoneista, jotka kertovat kilometrin tarkkuudella, miten pitkälle tankillisella pääsee. Autoliiton Luomala ei kuitenkaan suosittele luottamaan sokeasti auton antamaan lukemaan.
”Nykyaikaisessa rauhallisessa maantieajossa ajotietokone voi näyttää, että polttoaine riittää vielä 100 kilometriä, mutta kaupunkialueella tai moottoritieajossa kulutus voi kaksinkertaistua. Fiksu autoilija tankkaa ennen kuin valo syttyy”, Luomala sanoo.
Mutta entä jos valo syttyy? Miten pitkään autolla yleensä pääsee polttoainevalon syttymisen jälkeen?
Luomalan mukaan kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta.
”Se on hyvin ajoneuvo-, olosuhde- ja kuljettajakohtainen asia. Mutta maantieajossa voi helposti päästä 100–150 kilometriä.”
MONESTI AUTOILIJAT KUITENKIN uskovat polttoaineen riittävän pidemmällekin. Asiaa on tutkittu Britanniassa.
Vakuutusyhtiön teettämän tutkimuksen mukaan Britanniassa yli 800 000 ihmistä jää vuosittain tien päälle, koska polttoaine loppuu, kertoo Daily Mail.

Miehet ovat tutkimuksen mukaan naisia uhkarohkeampia ja kuvittelevat keskimäärin pääsevänsä polttoainevalon syttyessä pidemmälle kuin naiset.

Ei hyvä, sillä jos menovesi sitten loppuu, joutuu kävelemään tai liftaamaan läheiselle huoltoasemalla, lainaamaan jerrykannun ja hoitamaan itsensä jollain konstilla takaisin autolle.

Lisäksi polttoaineen loppuminen saattaa vahingoittaa autoja.

ETENKIN DIESELAUTOISSA POLTTOAINEEN loppuminen saattaa aiheuttaa kalliita ongelmia, kertoo mekaanikko Ray Sparrows Daily Mailille. Vahingot saattavat etenkin ajan mittaa käydä tuhansien eurojen arvoisiksi.

Moottori on tottunut polttoaineeseen ja öljyyn. Jos moottorissa kiertää pelkkä ilma, se saattaa olla koneelle ikävä ja vahinkoa tekevä yllätys.

Bensakoneet eivät ole aivan yhtä herkkiä, mutta ei niillekään tee hyvää, jos moottori saa pelkkää ilmaa polttoaineen sijasta.

Aikoinaan dieselmoottoreita joutui polttoaineen loputtua ilmaamaan: koneistoon päässyt ilma piti pumpata käsivoimin pois, ennen kuin auto suostui starttaamaan.

Uusimmissa autoissa tätä ei tarvitse yleensä enää tehdä, vaan auton starttaaminen hieman kauemmin riittää useimmiten käynnistämään ilmaa saaneen moottorin.

UUSIMMISSAKAAN AUTOISSA POLTTOAINEEN määrän mittarit eivät ole mitään atomikelloja, vaan niissä on heittoa.

Etenkin vanhemmissa autoissa heittoa saattaa olla todella paljon, sillä polttoaineen tason mittarin neula vaihtelee huimasti sen mukaan, onko auto tasaisella tai mäessä suuntaan tai toiseen.

Uudemmissa autoissa ajotietokoneessa on usein mittari, joka näyttää kilometrin tarkkuudella jäljellä olevat kilometrit. Se on kuitenkin suhteutettu auton lähihetkien keskikulutukseen.

Jos siis tulee vaikkapa tasaisesta moottoritienopeudesta kaupunkiin, kun mittarissa on 20 kilometriä, toimintasäde hupenee huomattavasti nopeammin keskusta-ajossa ja edessä saattaa olla polttoaineen loppuminen.
MITEN SITTEN KANNATTAISI ajaa, mikäli höyryillä on pakko päästä vielä vähän pidemmälle?

Suurimmassa osassa autoja kulutus on optimoitu niin, että se on alhaisimmillaan tasaisessa, noin 80 km/h vauhdissa. Älä siis jarruttele tai kiihdyttele. Kierrokset kannattaa pitää 2 0003 000 kierroksen minuuttinopeudessa.

Luonnollisesti emme suosittele ajamaan 80 km/h, mikäli nopeusrajoitus ei anna siihen lupaa.

Niin sanottu laskettelu ei ole järkevää, vaan auto kannattaa pitää vaihteella, kunhan ei paina kaasua. Uusimissa autoissa se on jopa taloudellisempaa kuin vapaalla vaihteella rullaaminen.

Autoa ei myöskään kannata pysäyttää liikennevaloissa manuaalisesti (monissa uusissa autoissa on tosin automaattinen start-stop-järjestelmä), sillä käynnistäminen kuluttaa paljon bensiiniä.

Ja viimeisenä vaihtoehtona: pidä mukana kannu, jossa on pari litraa polttoainetta.

torstai 31. elokuuta 2017

Autoja, autoja, autoja...

Saattaa olla, että joku teistä on perinjuurin kyllästynyt alla olevaa toistotekstiin, mutta siitäkin huolimatta sen julkaisen.
Miksi?
Siksi, että juuri - Sinä, uusi lukija - saatat lämmetä kirjoituksestani ja tulla ostamaan käytetyn auton itsellesi...

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että meillä on ollut pitkään kesäauto ja talviauto. Kaksi vanhaa, luotettavaa palvelijaa:

Kesäautomme on VW Doppel TD vm. 1989 LLA-175, jolla on ajettu noin 315.000 km. Se on ollut taas koko kesän käytössämme ja myohään syksyllä poistamme sen liikenenkäytöstä ja parkkeeramme talviteloille päärakennuksemme päätyyn.
Se on toistaiseksi ainoa auto, joka on meille uutena ostettu. Se on osoittautunut erinomaiseksi hyötykäyttöautoksi. Se ei ole koskaan jättänyt välille - ainakaan toistaiseksi.

Sillä ajaminen tällä hetkellä on ”lähes ilmaista”. Sen hinta ei enää laske, vaan päinvastoin alkaa nousta. 
Olemme päättäneet pitää sen käytössämme. Se on lastenlastemme suosikkiauto...

Talviautomme on Land Rover Freelander vm. 2000 JER-15, jolla on ajettu noin 148.000 km. Olemme autolle toinen omistaja. Olemme olleet tyytyväisiä maastoautoomme. Kuluvia osia siihen on vähin joutunut vaihdattamaan niin kuin kaikkiin iäkkäisiin autoihin.

Se on ollut taannoin myynnissäkin, mutta sille ei löytynyt potentiaalisia ostajia, ei edes niitä kuuluisia "renkaanpotkijoita". Se olisi erinomainen ja edullinen auto henkilölle, joka harrastaa metsästystä, kalastusta, tms. > luonnossa liikkuvalle. 
Sitä on hiukan tuunattu ja se on otettu viime keväänä ympärivuotiseen omaan käyttöön...   

Haltuumme on monien mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen joutunut > ostettu uusi käytetty auto. 

Mercedes-Bentz E 200 vm. 1998 AIP-165, jolla on ajettu ainoastaan noin 136.000 km. Olemme kyseiselle autolle kolmas omistaja.
Siisti, hyvin pidetty ja huollettu käyttöauto varustettuna kaksilla renkailla sekä vetokoukulla, siinä on todennäköisesti autoa meidän ajoihin pitkäksi aikaa, mikäli siihen totumme ja tykästymme.
Emme ole toistaiseksi päässeet em. auton kanssa "sinuiksi". Se on tällä hetkellä pois liikennekäytöstä päärakennuksen tallissa. Auto on käytännössä myynnissä. Sille oli jo alkukesästä potentiaalinen ostaja, autoalan ammattilainen, joka kävi koeajamassakin autoa ja hyväksi havaitsi. Hän lupasi palata vielä asiaan. 

Tällä hetkellä edellä mainituista on kaksi liikenteessä mutta yksikin riittäisi...

Olemme realisteja käytettyjen autojen hintaa arvioidessa. Tosin mielestämme vuosimalli ratkaisee liian paljon hintaa määritettäessä.
Autoliikkeet ovat täynnä hyvää ja vieläkin parempaa käytettyä autokalustoa, puhumattakaan uusista autoista. Netissä on myös runsaasti autoja myytävänä.

Luotamme, että lähitulevaisuudessa mm. edellä mainitulle Mersulle ja Lantikallekin löytyy uusi tarvitsija...

Juuri tänään pohdiskelin terassilla kahvitellessani, että meillä ei ole ollut koskaan japanilaisvalmisteista autoa.
En osaa sanoa, onko se pelkästään sattumaa, vaan nuorenamiehenä kuulemani "riisikuppifilosofian" tuomaa ajatauksellista takalukkoa. 


Rauhallista eläkepäiväfiilistelyä...

Ajattelin aamulla ajaa veneellä Hahtisaaresta Selkäsaareen - ihan vaan huvikseen - aikomuksena katsella tosin vähän mökin ympärillä olevia "kohtuudella ylös kaivettavia kiviä".

Oli kuitenkin sen verran lounaistuulta, että en viitsinyt lähteä avoveneellä itseäni kastelemaan. Rantautuminen olisi varmaan onnistunut ihan hyvin, mutta aamun tuulilla pois lähteminen olisi ollut vaikeaa.

Sen sijaan menin Kemin kulttuurikeskukseen jututtamaan taidemuseon väkeä. Ihan mukava juttutuokio...

Kotiin tultuani ajelin vähän nurmikkoa, saattaa olla, että kohtapuolin alkaa olla viimeiset nurmikonajot menossa.
Soitin myös Kivelän Hannulle. Sovimme alustavasti, että hän tulee huomenna perjantaina 01.09.2017 puolenpäivän aikoihin kaatamaan kaksi isoa mäntyä. 

Tätä kirjoittaessani on - työhuoneeni ikkunasta katsottuna - melkein tyventä...

Edelliseen liittyvänä siirsin peräkärryn ja venetrailerin pois kaatoalueelta. Kainuunkadun/orapihlaja-aidan ja puukatoksen väliseen tilaan on helppo asetella latvat/oksat, joista otan talteen mitä sitten otankaan. Loput viedään peräkärryllä Karjalahdelle Kemin Energian energiapuukentälle.

Puukatoksen taakse, kantojen viereen paksut mäntyrungot on hyvä asetella odottamaan takkapuukokoon sahaamista/pätkimistä ja aikanaan klapeiksi halkaisemista...


Sipilän hallitus jakaa taas kurjuutta, mutta odottakaapas vielä vuosi...

Hmmmmm - vai niin - aika lailla paikkansa pitävää tekstiä. Hallituksen käsikirjoitus pitänee...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Politiikka    |   Näkökulma

Sipilän hallitus jakaa taas kurjuutta, mutta odottakaapas vielä vuosi

Hallituksen kannattaa tehdä vaalibudjetti vasta ennen vaaleja.



Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin), pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) pitivät tiedotustilaisuuden ennen budjettineuvotteluja keskiviikkona pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa.
PÄÄMINISTERI Juha Sipilän (kesk) hallituksessa olevien puolueiden yhteenlaskettu kannatus on HS:n uusimman kannatuskyselyn mukaan pudonnut 39,7 prosenttiin.



Tällaista hallitusta ei siis todennäköisesti olisi, jos nyt järjestettäisiin vaalit. Kokoomuksella menee kivasti, keskustalla ikävästi ja perussuomalaisista erkaantuneella sinisellä eduskuntaryhmällä katastrofaalisesti.

Ongelmissa oleva hallituspuolue tietää, mistä helpotus löytyy. Valtion kassasta. Kannatus tuppaa nousemaan, kun kaikkea kivaa jakaa omille kannattajilleen.

HALLITUS neuvottelee parhaillaan valtion ensi vuoden menoista ja tuloista. Päätöksistä kerrotaan todennäköisesti tänään torstaina illan suussa.

Hallituspuolueiden puheenjohtajat pitivät keskiviikkona ennen budjettineuvotteluja tiedotustilaisuuden. Sipilä ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) käyttivät ison osan lyhyestä tilaisuudesta kertoakseen, että hallitus pitää kaksi vuotta sitten sovituista valtion menojen kehyksistä kiinni.

Se tarkoittaa, että talouskasvun lisäämiä verotuloja ei käytetä ainakaan täysmääräisesti uusiin menoihin vaan valtion velkaantuminen pyritään pysäyttämään. Näin hallitus on itselleen ja kansalle luvannut.

VOI hyvinkin olla niin, että nyt hallitus todella pitää nuorat tiukoilla.

Ekonomistit ovat yksi toisensa jälkeen kertoneet ministereille, että nykyisen rivakan talouskasvun aikana ei kannata elvyttää. Veronalennuksetkin kannattaisi tehdä vasta, kun talouskasvu hidastuu ja taloutta pitäisi elvyttää.

Ministereillä on saattanut jo tulla mieleen, että kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin panokset kannattaa varata vuoden 2019 budjettiin. Se on hallituksen viimeinen budjetti ennen vaaleja.

Nyt käytetyt rahat unohtuvat nopeasti. Vaalibudjettia ei kannata tehdä liian aikaisin.

SITÄ paitsi hallituksella voi olla ihan kansantaloudelliset syyt elvyttää vuonna 2019, koska tuolloin maailmantalous ei välttämättä enää auta Suomea.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2019 rakennetaan ehkä niitä teitä, siltoja ja siltarumpuja, jotka nyt ruksitaan punakynällä.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 29...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:


Virallinen ehdotukseni:

Aki Pyykkö
Kainuunkatu 3
94700 Kemi                                                                                               Kemi 01.10.2002


Kemin kaupunginhallitus


ASIA: LAUTAKUNTA- TMS. TYÖSKENTELYN OSALLISTUMISTILASTOINTI
_______________________________________________________________

Ihmisen henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden, vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista tekijöistä:
+ monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista
+ hyvistä koulutusmahdollisuuksista
+ liikenneyhteyksistä
+ toimivista julkisista palveluista
+ kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista
+ liikuntapalveluista
+ henkisestä ilmapiiristä
+ kansainvälisistä yhteyksistä
Vetovoimaprofiiliin liittyy myös olennaisesti aito luottamus eri organisaatioihin valittujen luottamushenkilöiden toiminnasta vaalikauden aikana.

Puolueissa ja eri aktiiviryhmittymissä luottamustehtävät pyrkivät keskittymään nykyisin harvojen henkilöiden hoidettaviksi. Edellä mainitulla menettelyllä on sekä hyvät että huonot puolensa ajatellen asiaa tehtävien käytännön hoidon kannalta.
Menettelyllä luonnollisesti turvataan vankka asiantuntemus ja poliittinen kokemus kaupungin päätöksentekoprosessissa, mutta…
Aika on kaikille kuitenkin rajallinen, eikä ainakaan toistaiseksi henkilö voi olla kahdessa, mahdollisesti kolmessa paikassa yhtä aikaa - paitsi nykytekniikkaa hyväksikäyttäen.

Saamani tiedon mukaan esimerkiksi eri lautakuntiin valittujen henkilöiden lautakuntatyöskentelyn osallistumistilastointia ei ole tähän saakka systemaattisesti toteutettu.
Tiedot luonnollisesti ovat julkisia ja saatavissa henkilöittäin/puolueittain/ryhmittäin, mikäli on henkilökohtaista viitseliäisyyttä tai muutoin asiaan kiinnostusta.

Rivikemiläisillä on niin halutessaan oltava mahdollisuus ja oikeus saada em. tiedot keskitetysti tilastoituina kirjastopalveluina esim. liitteinä kaupungin eri tietopakettien yhteydessä.
Luonteva tapa tiedon saamiseksi on liittää em. tilastot eri lautakuntien vuosikertomuksiin.
Oletettavasti tiedot on saatavissa myös lähitulevaisuudessa netistä…

Ehdotus
Ehdotan, että Kemin kaupungissa toteutetaan vuosittain kaikkien lautakuntiin tai vastaaviin toimielimiin valittujen luottamushenkilöiden ja heidän henkilökohtaisten varajäsenten osallistumistilastointi henkilöittäin/puolueittain/ryhmittäin.
Ensimmäinen, vuodenvaihteessa julkaistava tilasto koostunee poikkeuksellisesti kahden vuoden eli vuosien 2001 ja 2002 osuudesta.

Ehdotus- ja yhteistyöterveisin

Aki Pyykkö
kaupunginvaltuuston varajäsen
kulttuurilautakunnan jäsen
________________________________________________________________

Muistaakseni ehdotukseeni liittyvänä ei tapahtunut mitään. Siksipä lähetin suoraan asiaan liittyvän tiedustelun myös eri hallintokuntien virkamiehille.

Mikäli oikein muistan, sain aikanaan viiveellä ainoastaan teknisen lautakunnan osalta toivomani tiedot > tilastot lautakuntajäsenten osallistumisesta...
___________________________________________________________

Huhtikuun 2017 kuntavaalienkin jälkeen olin havaitsevinani, että vuodesta/vuosikymmenestä toiseen luottamustehtävät näyttävät edelleen keskittyvän - mielestäni liikaa.

Edellä ehdottamani tilastointiasia on ollut itselläkin unohduksissa. Täytyypä kysäistä asiaa kansliajohtaja Jukka Vileniltä tai kaupunginlakimies Santeri Lindholmilta. 

Ajattelin aikanaan edellä olevalle ehdotukselleni jatkumoa eli tilastoa valtuutettuje tekemistä valtuustoaloitteista ja mihin käytännön toimenpiteisiin ne ovat johtaneet.

Muistelen myös edellä olevasta kirjoittaneeni paikallisiin lehtiin. Todettakoon avoimesti, että siihen maailman aikaan sain kohtalaisen hyvin tekstejäni lehtiin. Sittemmin asia on olennaisesti muuttunut. 
Siksi muun muassa päädyin oman Blogisivun kirjoittamiseen. Sen aloitin 01.07.2014.

Valtuutettujen aloitteiden tekeminen on erityisen aktiivista juuri ennen kuntavaalien tuloa, se on hyvin kaikkien tiedossa ja tuttu ilmiö.

Niin - edellisen tyyppisiä asioita on helppo tilastoida nykytekniikan keinoin, mikäli sellainen koettaisiin tarpeelliseksi.

Nyt on kirjoituksessani syytä palata ensimmäisen valtuustokauteni 2001-2004 kulttuuriasiainlautakuntaan. 

Kulttuuriasianlautakunnan varsinaiset- ia henkilökohtaiset varajäsenet olivat:

Pertti Henttinen pj , Vasemmistoliitto > Merja Holpainen Myllymäki
Elna Järvelä vpj, Kristilliset > Salme Kinnunen
Päivi Kangas, SDP > Virpi Niemi
Tapani Kotkansalo, SDP > Martti Uksila
Ossi Liiten, SDP > Tuula Kaartinen
Kari Luokkala, Vasemmistoliitto > Timo Ryynänen
Heli Luokkala-Nevalainen, Vasemmistoliitto > Erkki Romppainen
Antti Pasanen, Keskusta > Jaana Ilmasti
Pirkko Pehkonen, Vasemmistoliitto > Maisa Lahnajärvi
Aki Pyykkö, Keskusta > Marko Koivisto


Olen aiemmin kirjoittanut jonkin verran lautakunnan silloisesta esittelijästä Unto Käyhköstä, "vakiolautakunnanjäsenestä" Ossi Liitenistä sekä rivijäsenestä Kari Luokkalasta...

Lautakunnan puheenjohtaja Pertti Henttinen oli 2000-luvun alkupuolella rviopettaja peruskoulussa. Hän ei ollut kaupunginhallituksessa eikä kaupunginvaltuustossa. Hän oli mahdollisesti valtuuston varajäsen.
Perttiä en oikeastaan tuntenut kuin nimeltä. Hänen sisarensa Irja tuli tutuksi 1960-luvun alkupuolelle Veitsiluoto Oy:n sellutehtaan laboratoriossa. Irjan aviomies Lauri Tarvainen oli lähtöjään melkein naapurista, silloisesta Etu-Ritikasta, nykyisestä Haukkarista.

Niin - Pertistä ensimmäiset mielikuvat olivat suunnilleen sitä, että muistan hänet rauhallisena, verkkaisena, hiljaapuhuvana "opettajana". Ei totta tosiaan erityisen räiskyvä tyyppi. Muistelin pohtineeni, että häntä todennäköisesti ohjeistetaan jostakin ja voimakkaasti. 
Hänen varajäsenensä Merja Holpainen-Myllymäki saattoi käydä joskus kokouksessa... Merjan tulin hiukan tuntemaan myöhemmin valtuustokauden 2009-2012 kulttuurilautakunnassa.

Lautakunnan varapuheenjohtajan Elna Järvelän tunsin ainoastaan nimeltä. Hänen aviomiehensä Altti Järvelä oli tullut aikanaan minulle tutuksi Veitsiluoto Oy:n sellutehtaalta.
Elnan varajäsen Salme Kinnunen oli hiukan tullut minulle tutuksi 1980-luvulta Kemin Innon Mimmien naisjalkapalloilijana. Salme > Sale oli kova luu, taistelija joukkueessa. Todennäköisesti Salme kävi muutaman kerran kokouksissa...

Päivi Kangas ja hänen varajäsenensä olivat minulle aiemmin tuntemattomia.

Tapani Kotkansalo oli hiukan tuttu minulle urheilutaustoistaan, hänen varajäsenensä Martti Uksila nimenä tuttu.

Olli Liitenistä olen jo kirjoittanut aikaisemmin, hänen varajäsenensä Tuula Kaartinen oli nimenä tuttu.

Kari Luokkalasta olen myös hiukan aikaisemmin kirjoittanut, hänen varajäsenensä Timo Ryynästä en tuntenut.

Heli Luokkala-Nevalainen oli nimenä tuttu musiikkikuvioista, tyttörockbändin Nicepapin laulusolisti/lauluntekijä ja hänen varajäsenensä Erkki Rommpainen opetussektorilta.

Antti Pasanen oli minulle tullut aikaisemmin tutuksi, hänen varajäsenensä Jaana Ilmastin olin tavannut kerran tai kaksi.

Pirkko Pehkonen oli vähin tuttu ja hänen varajäsenensä Maisa Lahnajärvi oli nimenä tuttu.
Pirkon tulin hyvin tuntemaan myöhemmin valtuustokauden 2009-2012 kulttuurilautakunnassa ja senkin jälkeen hänen ollessa lautakunnan puheenjohtaja.

Aki Pyykkö oli minulle tullut erittäin tutuksi vuosikymmenien aikana, varajäseneni Marko Koiviston olin tavannut kerran tai kaksi. 
Marko muistaaksni tuurasi minua koko em. valtuustokauden aikana kulttuuriasiainlautakunnassa kerran, mahdollisesti kaksi kertaa...

Edellä mainituista henkilöistä en tässä vaiheessa revittele enempää, mutta oliko valtuustokauden 2001-2004 aikana kulttuuriasiainlautakunnassa merkittäviä asiakokonaisuuksia, päätöksiä, joista on syytä kirjoittaa...


Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...