maanantai 28. elokuuta 2017

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 27...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Edellisessä osassa kirjoitin Ossi Liitenistä. En rohjennut jatkaa tekstiä muiden lautakuntajäsenten osalta, sillä niin häkellyttävän suvereeni tuo Ossin rooli sen aikaisessa kulttuuriasianlautakunnassa oli mielestäni.


Nyt minulle tuli eräänlainen tulppa kirjoitukseeni. Toisaalta aivan kuin venttiili putkessa olisi suljettu. Jatkan hetken päästä kukaties kirjoitustani kulttuuriasianlautakunnan esittelijän Unto Käyhkön osalta, jonka kanssa olen käynyt aikanaan mielenkiintoisia keskusteluja...
_____________________________________________________________________

Tosiaan en saa puserrettua juuri nyt valtuustokauden 2001-2004 kulttuuriasiainlautakunnan jäsenistä juuri mitään mutta...

Unto Käyhkön olin tavannut jo 1990-luvun puolessavälissä käynnistäessäni Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- asioita. Hänen aviovaimonsa Riitta Käyhkön olin tullut vähin tuntemaan opetessektorilla.
Mikäli oikein olin ymmärtänyt Unto ja Riittä Käyhkö sekä Olavi ja Ritva Korolainen olivat perhetuttuja. 

Unto oli mukana/oli asiasta tietoinen suunnitellessamme kemiläisten kuvataiteilijoiden taidenäyttelyä Murmanskiin ja Severomorskiin. Taidenäyttely toteutettiin alkukesästä 1994. Se oli MOJA-ryhmä (Marika Hakala, Olavi Korolainen, Jorma Kuula ja Anssi Hanhela) ja matkalla minun lisäksi olivat Olavi Korolainen ja Anssi Hanhela.
Mikäli oikein muistan, tauluvakuutukset ja matkat maksoimme omasta kukkarosta, mutta perillä Murmanskissa ja Severomorskissa kustannuksista huolehti pääasiassa Severomorskin kulttuuriosasto, oletettavasti osittain myös kuvataideystävämme.

Todettakoon, että Lapin Ely-keskuksen vientiasiamies Kari Oittinen avusti ansiokkaasti näyttelyssä olleiden taulujen rajan yli viemisessä - paperisodassa. Taulujen vienti rajan yli ei ollut ihan pikku juttu sekään, vaikka siihen maailman aikaan elettiin aika seesteistä hetkeä Neuvostoliiton hajoamisen jälkimainingeissa. 
Taulut saatiin "lähes ongelmitta"  Rajajoosepista meidän mukana linja-autossa Murmanskiin, mutta niiden takaisin saaminen syksyllä oli jo toinen juttu. Kyllä ne sieltä loppujen lopuksi saapuivat Kemiin.
Mikäli oikein muistan, severomorskilaiset kuvataideystävämme olivat joutuneet maksamaan näyttelytaulujen lähettämisestä Suomeen, Kemiin.

Todettakoon, että taidenäyttelyiden pitäminen perustui vastavuoroisuuteen eli periaatteeseen: Vuoroin vieraissa. 

Se merkitsi mm. sitä, että heti syksyllä 1994 Severomorskista saapui Kemiin kutsuttuna kuvataiteilijaryhmä. Varsinaiset kuvataiteilijat olivat Anatoly Sergienko, Ivan Voron ja Juri Legomtsev. Tauluja näyttelyssä oli kahdelta ensimmäiseltä. 
Ryhmän ja autokuskin lisäksi mukana oli Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran. He tulivat pitämään siis Kemiin ensimmäistä taidenäyttelyä. Näyttelypaikka oli Pohjolan Sanomien ala-aula ja sisäpääportaikko. Vieraat olivat majoittuneina Merihovissa.
Näyttelyjärjestelyissä oli kulttuuritoimittaja Hannu Sarralalla erityisen suuri rooli.

Taidenäyttelyn avasi Unto Käyhkö tulkin välityksellä. Siitä tuli erinomainen taidenäyttely. Kuvioissa olivat mukana taustajoukkoina myös Kemin Kuvataiteilijat ry sekä useita kemiläisiä yrityksiä, joita olin saanut rahoittamaan osittain em. taidenäyttelyn toteuttamista. Kemiläisillä kuvataiteilijoilla oli hallussaan "työhuoneina" ns. Paattion Kartano.

Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että Anatoly Sergienko maalasi alastonmallista upean, ison öljyväritaulun eräänlaisen "avoimien ovien päivänä" em. kuvataiteilijoiden tilassa.
Kyseinen taideteos luovutettiin Kemin TT-Keskuksen toimitusjohtaja Markku Toivaselle. Kyseinen yritys oli pääsponsori em. taidenäyttelyn toteuttamisessa. Arvelen, että em. taideteos on tällä hetkellä Oulussa...

Severomorskilais-/murmanskilaiskuvataiteilijat pitivät vuonna 1997 Kemin taidemuseossa ison taidenäyttelyn. Mukana olivat Anatoly Sergienko, Ivan Voron ja Vladimir Tchernov. Viimeksi mainittu henkilö oli Murmanskista - akvarellisti.
Matkalla oli autokuskin lisäksi myös Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran.
Kyseisen taidenäyttelyn avaussanat lausui Kemin silloinen kaupunginjohtaja Juhani Leino.
Ymmärtääkseni apulaiskaupunginjohtaja Jorma Virtanen oli vähän raottanut kulttuurirahahanoja tapahtuman toteuttamiseksi. 
Virallinen yhteistyö Kemin ja Severomorskin välillä oli jo aikaisemmin alkanut...

Itse vein Murmanskiin ja Severomorskiin useilla matkoilla paperia - A4- ja A3 - arkkeja satoja kiloja. Paperit olin saanut neuvotelluksi Veitsiluoto Oy:n, sittemmin ENSO Oyj:n ja viimein Stora Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtaiden arkittamolta Kemissä humanitäärisenä apuna. 
Miksi em. tyyppiseen toimintaan ryhdyin? Siksi, että ensimmäisellä matkallani Lapin lääninhallituksen delegaatiossa syksyllä 1993 näin omin silmin, että mm. lastentarhoissa, kouluissa, kirjastoissa, tms. oli akuutti pula hyvälaatuisesta paperista.

Kaikki edellä oleva tapahtui siis muutamia vuosia aikaisemmin kuntapolitiikkaan mukaan lähtemistäni.

Olin kyllä nähnyt kunnalliseen päätöksentekoon liittyviä elementtejä ja todennut, että en osaa "vetää oikeista naruista". 
Toimintani oli aivan liian suoraviivaista. Luulin, että asiat, joissa olin mukana, olivat niin hyviä ja merkittäviä, että niille löytyy kyllä tukea/ymmärrystä.

Niin - Kemin kulttuuriasiainjohtaja, museonjohtaja Unto Käyhkön kanssa kävimme valtuustokauden 2001-2004 aivan alkuajoista lähtien useita, mielenkiintoisia keskusteluja hänen virkahuoneessaan Kemin  taidemuseon "piippuhyllyllä".
Keskustelun aiheet olivat "maan ja taivaan" väliltä kuitenkin pääsääntöisesti kulttuuriin liittyen.
Muistaakseni Unto jotakuinkin säännöllisin väliajoin muistutti minua, että olen aivan väärässä puolueessa, ryhmittymässä...

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

Valtuustokauden 2017-2021 Kemin tarkastuslautakunnan ensimmäinen kokous...

Huomenna tiistaina 29.08.2017 klo 13 alkaen Kemin kaupungintalon valtuustosalissa 9. kerroksessa on valtuustokauden 2017-2021 tarkastuslautakunnan ensimmäinen kokous.

Tarkastuslautakunnan varsinaiset jäsenet:


Kotkansalo Jaana SDP puheenjohtaja
Virtala Aili Vasemmistoliitto varapuheenjohtaja
Anttila Mikko Kokoomus jäsen
Hanhisuanto Kari Vasemmistoliitto jäsen
Kumpumäki Veikko Vasemmistoliitto jäsen
Liiten Kaisu SDP jäsen
Liuski Merja SDP jäsen

Puro Juha Keskusta jäsen
Pyykkö Aki Keskusta jäsen
Viitanen Matti Vasemmistoliitto jäsen

Jäsenen ollessa estynyt, kutsutaan varajäsen kokoukseen.

Lisäksi kokouksiin osallistuu:


Lindholm Santeri kaupunginlakimies
Tervo Kati sihteeri
Roininen Tuula tilintarkastaja

Kutsuttuina kaupungin virkamiehiä/asiantuntijoita

Em. lautakunnassa on neljä "vanhaa" jäsentä ja kuusi uutta jäsentä. Todennäköisesti mielenkiintoinen lautaukuntarupeama edessä... 



sunnuntai 27. elokuuta 2017

Espoo keksi ”pikakoulun” ratkaisuksi sisäilmakriisiin – uusi rakennus valmistui muutamassa kuukaudessa...

Hmmmmm - vai niin - mielenkiintoinen ja ajankohtainen artikkeli, josta voi ottaa mallia monissa Suomen kunnissa mm. Kemissä.
Siisäilmaongelmien vuoksi Takajärven koulu purettiin. Oppilaita on ripoteltu sinne tänne.
Todennäköisesti alueen oppilaspohja edelleen riittää - jos niin halutaan - omaan kouluun.
Olisiko Espoon "pikakoulusta" vinkkiä lähitulevasta, mene ja tiedä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kaupunki

Espoo keksi ”pikakoulun” ratkaisuksi sisäilmakriisiin – uusi rakennus valmistui muutamassa kuukaudessa

Niipperiin pystytetty rakennus ei silti ole mikään väliaikainen parakki tai paviljonki vaan ihan oikea koulu. Väestönsuojaa ei ole, mutta muuten rakentamisessa on noudatettu sellaisia määräyksiä, että koulu voisi jäädä paikalleen vuosikymmeniksi.

Niipperin koulun julkisivussa on käytetty paljon puuta.
TÄSSÄ se nyt on, Espoon tuore ratkaisu koulujen remonttisumaan: pikakoulu. Tehkää perässä, Espoo yllyttää muita kuntia.

Niipperin vanha koulu todettiin terveydelle vaaralliseksi vuoden 2016 alussa. Oppilaat kärrättiin busseilla turvaan väistötiloihin. Vanha koulu päätettiin purkaa.

Uutta koulua alettiin varsinaisesti rakentaa vanhan naapurissa ja tehtaalla vasta huhtikuussa. Silti koulujen alkaessa oli jo valmista. Suunnittelu ja byrokratia toki alkoivat aiemmin kuin keväällä, mutta niistäkin selvittiin tavallista sukkelammin.

Koulu on kuljetettu paikalle tehtaalta suunnilleen kuusi metriä leveinä palasina. Se voitaisiin periaatteessa siirtää nykyisestä paikastaan myös muualle. Espoo ei omista rakennusta itse vaan vuokraa sitä kouvolalaiselta yritykseltä.

Rakennus ei silti ole mikään väliaikainen parakki tai paviljonki vaan ihan oikea koulu. Väestönsuojaa ei ole, mutta muuten rakentamisessa on noudatettu sellaisia määräyksiä, että koulu voisi jäädä paikalleen vuosikymmeniksi.

Virkamiehet käyttävät sanaa tyyppikoulu. Se tarkoittaa, että Niipperin koulun mallin mukaisesti haluttaisiin tehdä hyvinkin nopeasti muita uusia kouluja, aloittamatta suunnittelua puhtaalta pöydältä joka kerta. 
Kaikkialle kaupungissa malli ei istu, mutta pikakoulu numero kaksi on jo tänä syksynä valmistumassa Karhusuolle ja Jupperiin on tulossa ensimmäinen pikapäiväkoti.

Tyyppikoulut ovat menneiltä vuosikymmeniltä hyvinkin tuttuja, mutta hetkeen tällaista koulurakennusten rintamamiestaloa ei ole ollut.

ENSISILMÄYKSELLÄ uusi kaksikerroksinen puukoulu näyttää perinteiseltä: on pitkiä käytäviä ja luokkia niiden varrella. Tämä osoittautuu osin harhaksi.

Luokkien välillä olevista seinistä osa liukuu tarvittaessa pois tieltä, ja käytävien varsilta paljastuu jokunen suojaisa soppi pienessä ryhmässä tai yksin opiskeluun. Tiloja voi siis uuden opetussuunnitelman hengen mukaisesti muokata helposti niin, että yhdessä voi olla iso joukko tai pieni ryhmä.

Kahdesta pienestä luokasta tulee yksi iso, kun seinä luokkien välistä liukuu syrjään.
Rehtori Anu Ruottinen sanoo, että uudessa rakennuksessa on kuunneltu yksityiskohdissa todella hyvin talon käyttäjiä. Tyyppikoulu ei siis tarkoita, että talot olisivat täysin identtisiä. Sekä henkilökunta, vanhemmat että oppilaat ovat Ruottisen mukaan iloisia siitä, että ratkaisuun päästiin nopeasti. Ei tarvitse enää bussikyytejä kauas joka koulupäivä.

”Rumba loppui”, rehtori huokaa

Rakennus on mitoitettu 320 oppilaalle, vaikka nyt alakoululaisia ja esikoululaisia onkin tätä vähemmän. Sisäliikuntatiloja tai teknisen käsityön luokkaa Niipperissä ei ole, joten sisäliikunnan ja teknisen työn opetusta varten pitää ainakin tänä syksynä lähteä naapurikouluun tai muihin liikuntatiloihin.

Toisaalta koulussa on erikseen teknologialuokka, jonka avulla hoituu myös osa teknisen työn opetuksesta. Ruokalaan on asennettu esitystekniikkaa, jonka avulla siellä voidaan pitää koulun tilaisuuksia. Koulun katolla on aurinkopaneeleja, joita hyödynnetään myös opetuksessa, kun käsitellään ympäristöasioita ja energiaa.

Niipperin koulun vuokrasopimus on kymmeneksi vuodeksi ja siinä on optio viiteen lisävuoteen. Se tarkoittaa myös, että rakennuttaja vastaa koko ajan siitä, että uusi koulu on esimerkiksi sisäilmaltaan terve. On myös mahdollista, että sopimusta halutaan aikanaan jatkaa sellaisenaan huomattavasti pidemmänkin ajan.

Koulurakennuksen julistaminen pysyväksi vaatisi kaavamuutosta, mutta itse talo kelpaisi muuten nykyisellään pidempiaikaiseenkin käyttöön, nykyisellä paikallaan tai jossain muualla.

Niipperi on nimittäin aluetta, jolla kouluverkkoa lähivuosina tarkastellaan. Siis katsotaan, ovatko koulurakennukset edelleen järkevissä paikoissa verrattuna siihen, missä lapsia asuu eniten. Siksi Espoo ei vielä varmasti sanokaan, kuinka kauan uusi talo nykyisellä paikallaan on.

ONKO tämä siis ratkaisu kaikkiin Espoon koulujen remontteihin? Ei tietenkään.

Niipperi on rauhallista pientaloaluetta, jossa koulun vieressä oli ulkoilualue, hiljainen tontti. Tiheästi asutuista keskuksista samaa ei helposti löydy. Monet koulurakennukset ovat suojeltuja. Koulujen tai niiden kanssa tilat jakavien muiden kaupungin palvelujen tarpeet voivat olla liian monimutkaisia taipumaan tällaiseen yksinkertaiseen malliin. Espoo ei tehnyt mitään isoa periaatepäätöstä siitä, että se haluaisi ennemmin vuokrata kuin omistaa kouluja.

”Tämä ei ole ainoa ratkaisu. Tämä on yksi monista ratkaisuista, joita kokeilemme”, selittää Olli Isotalo, Espoon teknisen toimen johtaja.

Espoon tilapalveluiden toimitusjohtaja Maija Lehtinen, teknisen toimen johtaja Olli Isotalo ja suunnittelupäällikkö Kimmo Martinsen Niipperin uuden koulun pihalla.
Espoo siis esimerkiksi edelleen teettää kouluja elinkaarimallilla, jossa urakoitsijalle maksetaan vastuusta koulun kunnossapidosta hyvin pitkän ajan päähän mutta rakennuksen omistaja on kaupunki. Tai korjaa kouluiksi ihan muuhun käyttöön suunniteltuja tiloja, kuten pian toimistoja Niittykummussa.

Uudenlaisen tyyppikoulun hinta ei lopulta välttämättä tule muita vaihtoehtoja halvemmaksi. Yhdessä mielessä raha on silti perustelu tavalle toimia. Tämä on nimittäin tapa pitää investointibudjettia kurissa.

Isotalo sanoo, että kymmenen vuoden investointiohjelmassa on 69 koulua tai päiväkotia. Suurin osa näistä on peruskorjauksia, mutta edelleen kiivaasti kasvava kaupunki tarvitsee myös uusia kouluja.

Ja sitten ovat sisäilmaongelmat, joiden vuoksi todella monesta koulusta ollaan tälläkin hetkellä hätäevakossa jossain. Paniikkiratkaisut ovat kalliita. Pakosta äkkiä hankittu väliaikainen koulurakennus on usein kompromissi: ei ihan mitä halutaan vaan mitä markkinoilta äkkiä saadaan.

Tyyppikoulu on siis yritys tehdä asioita samaan aikaan sekä nopeasti että nykyisiä väliaikaiseksi tarkoitettuja paviljonkeja harkitummin.

”Aikaa ei säästetä itse rakentamisessa vaan siinä, että suunnittelua ja kilpailutusta ei tarvitse aloittaa joka kerta nollasta”, selittää suunnittelupäällikkö Kimmo Martinsen.

VOISIKO Espoon mallia sitten oikeasti kopioida muuallekin? Ehkä, sanotaan naapurista Helsingistä.

”On selvää, että meidän pitää pystyä nopeuttamaan koulujen korjauksia. Tähän tarvitaan monenlaisia keinoja. Tämä voi hyvinkin olla yksi niistä”, sanoo apulaispormestari Pia Pakarinen (kok).

Tämä on ylivoimaisesti paras keino pitää aivot nuorena – unohda sudokut ja ristisanat...


Tämä on ylivoimaisesti paras keino pitää aivot nuorena – unohda sudokut ja ristisanat

JULKAISTU NOIN 3 TUNTIA SITTEN.
JAA:211

Kuva: Shutterstock
TIINA TORIKKA


Liikunta on ehdottomasti paras keino pitää aivot nuorina ja jopa nuorentaa niitä, sanoo Karoliinisen instituutin ylilääkäri Anders Hansen. Maksimaalisen hyödyn aivoille saa käymällä lenkillä kolme kertaa viikossa.

- Minua itseäni inspiroi eniten tutkimus, jossa kartoitettiin magneettikuvauksen avulla aivojen vanhenemista. Tulokset osoittivat, kuinka valtavia hyötyjä liikunnalla on, sanoo Anders Hansen.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa satakaksikymmentä 60-vuotiasta jaettiin sattumanvaraisesti kahteen ryhmään. Toinen ryhmä kävi vuoden ajan säännöllisesti kävelyllä kolme kertaa viikossa, toinen vain venytteli. Lopuksi heidän aivonsa magneettikuvattiin.

- Kävelyllä käyneiden koehenkilöiden aivoissa ikääntyminen oli pysähtynyt ja aivojen muistikeskukseen, hippokampukseen, oli tullut uusia soluja. Tämä vastasi 1-2 vuoden nuorentumista, kertoo Hansen.

Karoliinisen instituutin ylilääkäri Anders Hansen

Venyttelijöiden aivojen muistikeskus eli hippokampus puolestaan oli kutistunut eli aivot vanhenneet. Aivoissa tietyt osat kutistuvat iän myötä. Kävelyllä käyneiden aivoissa oli tapahtunut lisäksi muitakin muutoksia, yhteydet aivolohkojen välillä olivat vahvistuneet ja siten koko aivot toimivat tehokkaammin. Psykologisten testien mukaan myös kävelijöiden aloitekyky, tehtävien suunnittelu ja keskittyminen olivat parantuneet.

- Fyysisesti aktiivisten ihmisten aivot työskentelevät tehokkaammin. Ikääntymistä voidaan siis hidastaa ja se saatetaan tosiaan jopa kääntää päinvastaiseksi niin, että aivot nuorentuvat, toteaa Hansen.
Dementialääkkeiden kehittämiseen syydetään miljardeja, mutta liikunnan vaikutukset sivuutetaan.― Karoliinisen instituutin ylilääkäri Anders Hansen

Aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin Yliopistosta on samaa mieltä. Hän rohkaisee juuri vähän tai erittäin vähän liikkuvia.

- Kyllä tuo liikunnan aivoja nuorentava vaikutus on aika monessa tutkimuksessa osoitettu. Erityisen hyvin se pätee vähän liikkuviin ja erittäin vähän liikkuviin sekä lapsiin ja vanhuksiin. Kävelyä väheksytään liikuntamuotona aivan turhaan. Eli liikaa puhutaan urheilusta, se voi olla vähän liikkuville jopa lannistavaa.

Liikunnan hyvä vaikutus on todettu vuosien varrella useissa muissakin tutkimuksissa – myös eläimillä. Kun häkkihiiret saivat juosta juoksupyörällä, niiden aivot vanhenivat hitaammin.
Unohda ristikot ja aivojumppa

- Kun ihminen liikkuu, hänen on muutettava näköhavainnot tasapainoksi. Samalla motorinen aivokuori aktivoituu koordinoimaan kehon liikkeitä. Kävelijän tai juoksijan on tiedostettava, missä on ja minne on menossa, ja sekin aktivoi lisää aivoalueita, toteaa ylilääkäri Hansen.

Jos liikunta on monimutkaisempaa kuin kävely, vaikkapa juoksu tai tennis, aivoista käytetään vielä laajempia alueita.

- Kun tätä aktiivisuutta vertaa ristisanoihin, joiden ratkomiseen käytetään lähinnä kielikeskusta, niin ei ole kovin vaikea huomata kumpi on tehokkaampaa.




Aivotutkija Huotilainen muistuttaa, että hyviä tuloksia on saatu myös aktiivisesta musisoinnista.

- Soittamisesta ja kuorossa laulamisesta on osoitettu olevan hyötyä. Eli ei tuo kävely tai liikunta ainut toimiva konsti ole.

Entä muu aivojumppa? Verkossa on paljon harjoitteita, joiden markkinoidaan tekevän aivoista tehokkaammat. Näiden hyöty on kyseenalainen. Stanfordin ja Max Planck -instituutin tutkimuksessa todettiin, että harjoitteet eivät paranna muistia tai tee käyttäjistään keskittyneempiä tai luovempia. Ne opettavat vain pelaamaan kyseistä peliä.
Kuinka paljon liikuntaa riittää?

Kuinka paljon sitten pitäisi liikkua jotta saisi pidettyä aivonsa kunnossa?

- Mikä tahansa on parempi kuin ei mitään. Jotta saavuttaisi maksimaalisen hyödyn, kannattaisi nostaa sykettä vaikkapa viisi kertaa puolen tunnin kävelylenkillä tai kolme kertaa 45 minuutin juoksulenkillä viikossa. Tämän yli treenaaminen ei tutkimusten mukaan enää paranna aivojen toimintaa tai lisää niiden soluja, sanoo Anders Hansen.

On myös osoitettu, että kävelyllä käynti pienentää dementiariskiä jopa 40 prosenttia. Tähän riitti kävely viitenä päivänä viikossa.

- Dementialääkkeiden kehittämiseen syydetään miljardeja – mutta löytö, että kävely auttaa näin paljon on sivuutettu todella vähällä huomiolla. Ehkä se on liian helppo ja tavallinen ratkaisu!

Anders Hansen on kirjoittanut kirjan Aivovoimaa. Näin vahvistat aivojasi liikunnalla. (2017 Atena).

lauantai 26. elokuuta 2017

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 26...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Ossi Liiten oli kulttuuriasianlautakunnan vakiokalustoa, ollut siinä ties kuinka kauan ja se kyllä näkyi/tuntui ensimmäisestä kokouksesta alkaen. Hänen sanansa olivat painavia... 

Oikeastaan en jatka tätä valtuustokauden 2001-2004 kulttuuriasianlautakunnan henkilöesittelyä tässä osassa pitempään, sillä em. henkilö oli mielestäni niin suvereeni ja hallitseva...
__________________________________________________________________

Kulttuuriasianlautakunnan varsinaiset- ia henkilökohtaiset varajäsenet olivat:

Pertti Henttinen pj , Vasemmistoliitto > Merja Holpainen Myllymäki
Elna Järvelä vpj, Kristilliset > Salme Kinnunen
Päivi Kangas, SDP > Virpi Niemi
Tapani Kotkansalo, SDP > Martti Uksila
Ossi Liiten, SDP > Tuula Kaartinen
Kari Luokkala, Vasemmistoliitto > Timo Ryynänen
Heli Luokkala-Nevalainen, Vasemmistoliitto > Erkki Romppainen
Antti Pasanen, Keskusta > Jaana Ilmasti
Pirkko Pehkonen, Vasemmistoliitto > Maisa Lahnajärvi
Aki Pyykkö, Keskusta > Marko Koivisto

Kaupunginhallituksen edustaja kulttuuriasianlautakunnassa oli Ritva Leppikangas Vasemmistoliitto. Hänen varaedustaja oli Hannu Kontiola. Myöhemmin kaupunginhallituksen edustaja oli Pentti Villanen.
Esittelijänä oli Unto Käyhkö ja hänen varaedustaja myöhemmin kirjastonjohtaja Hilkka Heikkinen, mikäli oikein muistan...

Edellisessä osassa kirjoitin Ossi Liitenistä. En rohjennut jatkaa tekstiä muiden lautakuntajäsenten osalta, sillä niin häkellyttävän suvereeni tuo Ossin rooli sen aikaisessa kulttuuriasianlautakunnassa oli mielestäni.



Nyt minulle tuli eräänlainen tulppa kirjoitukseeni. Toisaalta aivan kuin venttiili putkessa olisi suljettu. Jatkan hetken päästä kukaties kirjoitustani kulttuuriasianlautakunnan esittelijän Unto Käyhkön osalta, jonka kanssa olen käynyt aikanaan mielenkiintoisia keskusteluja...

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 25...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Koska olen aikanaan vienyt kaiken kokousmateriaalin mm. valtuustokaudelta 2001-2004 Kemin kaupungintalolle paperisilppuriin, täytyy tärkeimpiä tapahtumia yrittää selvittää muulla tavalla.
Minulta löytyy korppuja senkin aikaisista tapahtumista, mutta saattaa olla, että en viitsi alkaa niitä plaraamaan.
Yritän kaivaa vanhan, varatietokoneen muistista tekstejä, jotka mahdollisesti liittyvät 2000-luvun alkupuolen asioihin...

Toisaalta myös tältä uusvanhalta, tuunatulta pöytätietokoneelta saattaa löytyä jotain noinkin vanhoja tekstejä. Tutkin asiaa.

Ensimmäistä kertaa tämän tekstisarjan aikana kirjoitan avoimesti, että kyllä minulla alkuvaiheessa oli vakaa usko siihen, että koulutus- ja työelämätaustallani, asioihin perehtymiselläni, kokouskäyttäytymiselläni, kommenteillani, yleisönosastokirjoittamisellani, tms. on jatkossa vaikutusta. 

Toisin sanoen, että mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa ovat realistisia.

Sitä ennen ehkä muutama sana kulttuuriasianlautakunnan varsinaisista jäsenistä, mahdollisesti osasta varajäsenistäkin, on paikallaan...
___________________________________________________________________

Kulttuuriasianlautakunnan varsinaisia jäseniä olivat:

Pertti Henttinen pj , Vasemmistoliitto
Elna Järvelä vpj, Kristilliset
Päivi Kangas, SDP
Tapani Kotkansalo, SDP
Ossi Liiten, SDP
Kari Luokkala, Vasemmistoliitto
Heli Luokkala-Nevalainen, Vasemmistoliitto
Antti Pasanen, Keskusta
Pirkko Pehkonen, Vasemmistoliitto
Aki Pyykkö, Keskusta

Kaupunginhallituksen edustaja kulttuuriasianlautakunnassa oli Ritva Leppikangas Vasemmistoliitto.

Kyllä em. luettelon henkilöistä on aivan pakko ja aiheellista ottaa erityisesti ensimmäisenä esiin Ossi Liiten, kemiläinen kulttuurivaikuttaja viimeisen päälle. 

Ossi oli kotiseutuihmisiä. 

Ossi ja hänen vaimonsa Elsi olivat minulle entuudestaan vähintäänkin ns. hyvänpäiväntuttuja lähinnä Elsin sisaren Eevan myötä. Olin tullut Ossin tuntemaan mm. Kemin taidemuseon taidenäyttelyjen avaajana. 
Hän osasi loihtia, virittää rauhallisesti monipuolisin, ehkä joidenkin kuulijoiden mielestä uuvuttavinkin, sanakääntein avajaisyleisön kulloiseenkin taidenautintoon. Hän otti erinomaisesti huomioon kuvataitailijan/kuvataiteilijat.

Ossi on yhdessä vaimonsa Elsin kanssa toimittanut Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistyksen Jatuli-sarjan kirjoja ja mm. Pauli Sutelan ja Martti Helistön jatulikirjoituksista kootut teokset; kaikkiaan toista kymmentä kirjaa. 

Ossista on mm. Kemin lyseon lukion seniorit-osa-alueella erinomainen kuvaus hänen todella monipuolisesta toiminnastaan, taustoista.

Ossi Liiten oli kulttuuriasianlautakunnan vakiokalustoa, ollut siinä ties kuinka kauan ja se kyllä näkyi/tuntui ensimmäisestä kokouksesta alkaen. Hänen sanansa olivat painavia... 

Oikeastaan en jatka tätä valtuustokauden 2001-2004 kulttuuriasianlautakunnan henkilöesittelyä tässä osassa pitempään, sillä em. henkilö oli mielestäni niin suvereeni ja hallitseva...

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...