Päätimme tehdä tänään pienimuotoisen meriretken, jonka yhteydessä onkimista ja päätteeksi Selkäsaaressa pistäytyminen.
Ajoimme Hahtisaaresta ihan virallista väylää pitkin sisäsataman ja Mansikkanokan ohi ja käännyimme aallonmurtajaa kohti.
Oli lähes peilityventä, joten oli mukava ajaa liu`ussa reipasta vauhtia. Ajoimme aallonmurtajan Kuukan puolelle eli eteläpuolelle. Emme ankkuroineet, vaan annoimme veneen liikkua vähitellen viriävässä etelätuulessa. Pistin pilkin ja yhden jigiongen veteen. Veden syvyys vaihteli 2,5-5,3 metrin välillä.
Vaimoni keskittyi lukuhetkeen auringonpaisteessa.
Vene liukui hitaasti aallonmurtajan nokan ohi, jolloin käynnistin moottorin ja ajoimme Selkäsaaren etelärantaa kohti noin 200 metriä. Vedessä oli katiska ja kauempana verkkoja ja taisipa olla pieni rysäkin.
Kalaa ei tullut, mutta yksi nykäys ja...
Jigiongen siima katkesi perukkeesta. Joku kala sai ilmeisesti jigikoukun leukaperiinsä. Koskaan en muista moista tapahtuneen.
Etelän suunnasta alkoi nousta sumupilveä ja tuuli alkoi voimistua. Ajoimme Munakari ohi. Munakari eteläpuolella oli verkkoja. Olisivat mielestäni voineet olla paremmin merkittyjä.
Ajoimme Syväleton päätyyn, johon ankkuroidumme. Laavu jäi meidän pohjoispuolelle.
Sain välittömästi särjen, jonka pistin suikaleiksi tutun kaavan mukaisesti. Muuta en saanutkaan.
Ehdotin vaimolleni, että ajelemme takavuosikymmenten takaisille ensimmäisille onkipaikoille Laitakarin ja Juurakon ohi kulkevan, entisen puuhinausväylän kupeeseen.
Ajoimme Juurakon pohjoispuolelle hiukan sivuun väylältä. Ankkuroiduimme paikkaan, josta olen ennätysahveneni saanut viitisentoista vuotta sitten > 765 grammaa.
Katiskoilla olen väylän toiselta puolelta saanut "aika paljon" ahvenia ja haukia lähinnä kutuaikaan.
Kuulen selkeästi muutaman "tosikalastajan" tupisevan ennätyskalastani: Eihän tuo vielä mitään...
Minulle em. kokoinen ahven on jo kohta liiankin iso, sillä mielestäni optimikoko savustustarkoitukseen on 300-500 gramman välimaastossa.
Oli tunne, että tässä jos missä särjenlihalle löytyy ottajaa. Tunne oli oikea, sillä pikkuahventen lisäksi saimme kolme ihan hyväkokoista, yksi saattoi olla jo yli 500 grammaa.
Emme viipyneet väylänrintuuksessa pitkään, vaan ajelimme Selkäsaareen, sillä tuuli alkoi yltyä ja taivaalle alkoi kertyä tummia pilviä.
Selkäsaareen rantautuessamme jyrähteli mantereen puolella ukkonen ja tuli muutamia vesipisaroita.
Päätimme, että tyydymme makkaranpaistoon mökillä. Ehdotin vaimolleni, että hän soittaa tuttavallemme, josko em. ahvenille löytyy käyttöä. Kyllä löytyi, joten veimme ne rantauduttuamme hänelle.
Mukava pienimuotoinen meriretki ja saarikäynti taas kerran, vaikka rannasta lähtö teetti taas töitä, sillä länsi-luoteistuuli oli puuskittaista...
