PRESIDENTTI Sauli Niinistö ilmoitti maanantaina, että hän tavoittelee ensi vuoden vaaleissa toista kautta Suomen presidenttinä.
Niinistön asema vaaleihin lähdettäessä on harvinaislaatuisen hyvä lukuisista syistä.
Tehtävä ei ole helppo, ja Niinistölläkin on ollut Venäjä-suhteessa vaikeat hetkensä. Silti Suomen kansa on tyytyväinen siihen, miten Niinistö on pitänyt itänaapurisuhdetta kunnossa.
Niinistön kansansuosio on poikkeuksellinen suomalaiselle poliitikolle. Noin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta arvioi Helsingin Sanomien kyselyssä viime vuonna, että Niinistö on onnistunut tehtävässään erittäin tai melko hyvin. Erittäin hyvän arvosanan antoi lähes puolet vastaajista.
Maailmalla on paljon epävarmuuksia. Vaikka Venäjän suhde länsimaihin ei ole viime aikoina enää kiristynyt, Ukrainan sota ja Venäjä-tilanteen kriisiytyminen ovat yhä kansalla tuoreessa muistissa. Moni äänestäjä epäröisi varmasti tällaisessa tilanteessa vahvan presidentin korvaamista vähemmän vahvalla, vaikka kaupassa voisi saada tilalle lisää hauskuutta tai positiivisuutta.
Nyt Haavisto on taas ehdolla, mutta on vaikea nähdä, miksi hän voittaisi Niinistön tällä kertaa, kun se ei viimeksi onnistunut. Edellisten vaalien jälkeen Haavisto on tehnyt arvokasta ja presidentillistä työtä, mutta se on ollut pitkälti näkymätöntä suuren yleisön silmissä.
Vihreiden oppositioasema olisi antanut perinteisemmälle oppositiopoliitikolle eväitä nostaa profiilia epäsuositun hallituksen kaudella, mutta Haavisto ei ole tällaiseen lähtenyt.
Keskustan ehdokas Matti Vanhanen on kokenut ja ansioitunut viime aikoina ulkopolitiikassa. Hänen julkikuvansa on kiillottunut heikommista ajoista, ja hänellä on ajan henkeen sopiva ehdokasprofiili. Epäsuositumpaa istuvaa presidenttiä vastaan Vanhanen voisi jopa pärjätä, mutta Niinistöä vastaan Vanhasen vahvuuksia on vaikea havaita.
Niinistön ilmoitus valitsijayhdistyksen kokoamisesta voi vaikuttaa muiden puolueiden intoon asettaa omia ehdokkaita.
Sdp:llä on ollut vaikeuksia löytää ehdokasta. Jutta Urpilainen olisi pystynyt erottautumaan Niinistöstä, mutta yhtä hyvää ehdokasta demareilla ei ole jäljellä Urpilaisen kieltäydyttyä.
Perussuomalaisten todennäköisin ehdokas on Sampo Terho. Puolueen asema presidentinvaaleissa on ollut vaikea eikä puolueen huono suosio auta asiaa. Vasemmistoliiton ehdokas on Merja Kyllönen. Hän, samoin kuin Rkp:n ja kristillisten ehdokkaat, lienee sivustakatsoja.
Vuonna 1937 presidentti P.E. Svinhufvud hävisi Kyösti Kalliolle. Vuonna 1956 J.K. Paasikivi ei varsinaisesti asettunut ehdolle, mutta hänet vedettiin omalla suostumuksellaan mukaan ”mustana hevosena” kesken äänestysten. Paasikiven suosio ei kuitenkaan riittänyt voittoon. Yli 60 vuoteen istuva presidentti ei ole vaaleja hävinnyt.
Jenni Haukio on Niinistön ensimmäisen presidenttikauden aikana esiintynyt arvolleen sopivasti, välttänyt mahdolliset karikot ja onnistunut harvoissa korkean profiilin esiintymisissään.
Haukion suosiosta on vähän tutkittua tietoa, mutta kokemusperäisesti on helppo todeta, että Haukiota pidetään hyvänä valtakunnan ensimmäisenä naisena. Todisteena käy vaikkapa iltapäivälehtien Haukio-ihailu.
Niinistön asema vaaleihin lähdettäessä on harvinaislaatuisen hyvä lukuisista syistä.
Venäjä
Presidentin tärkeä – monen mielestä tärkein – tehtävä on pitää huolta siitä, että Venäjästä ei tule Suomelle uhkaa. Presidentin täytyy vaalia suhteita Venäjän johtoon, nykytilanteessa Vladimir Putiniin, ja huolehtia yhdessä valtioneuvoston kanssa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.Tehtävä ei ole helppo, ja Niinistölläkin on ollut Venäjä-suhteessa vaikeat hetkensä. Silti Suomen kansa on tyytyväinen siihen, miten Niinistö on pitänyt itänaapurisuhdetta kunnossa.
Gallupit
Mielipidemittauksissa Niinistön suosioluvut vaikuttavat enemmän pohjoiskorealaisilta kuin sellaisilta, mihin länsimaisessa demokratiassa on totuttu.Niinistön kansansuosio on poikkeuksellinen suomalaiselle poliitikolle. Noin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta arvioi Helsingin Sanomien kyselyssä viime vuonna, että Niinistö on onnistunut tehtävässään erittäin tai melko hyvin. Erittäin hyvän arvosanan antoi lähes puolet vastaajista.
Vahvuuden vaikutelma
Niinistö antaa presidenttinä vahvan vaikutelman. Hän ei ehkä ole kaikkein taitavin tai karismaattisin puhuja, mutta määrätietoisen ja vahvan vaikutelman hän osaa antaa. Se on ajan henkeen sopiva profiili presidentille.Maailmalla on paljon epävarmuuksia. Vaikka Venäjän suhde länsimaihin ei ole viime aikoina enää kiristynyt, Ukrainan sota ja Venäjä-tilanteen kriisiytyminen ovat yhä kansalla tuoreessa muistissa. Moni äänestäjä epäröisi varmasti tällaisessa tilanteessa vahvan presidentin korvaamista vähemmän vahvalla, vaikka kaupassa voisi saada tilalle lisää hauskuutta tai positiivisuutta.
Haavisto-huuman hyytyminen
Vihreiden Pekka Haavisto vastasi edellisten presidentinvaalien ilmiöstä. Vuonna 2012 Haavisto oli ajan hengen mukainen ehdokas. Hänen taakseen kerääntyi todellinen kansanliike – ja silti hän koki murskatappion Niinistölle vaalien toisella kierroksella. Niinistö keräsi 62,6 prosenttia ja Haavisto 37,4 prosenttia äänistä.Nyt Haavisto on taas ehdolla, mutta on vaikea nähdä, miksi hän voittaisi Niinistön tällä kertaa, kun se ei viimeksi onnistunut. Edellisten vaalien jälkeen Haavisto on tehnyt arvokasta ja presidentillistä työtä, mutta se on ollut pitkälti näkymätöntä suuren yleisön silmissä.
Vihreiden oppositioasema olisi antanut perinteisemmälle oppositiopoliitikolle eväitä nostaa profiilia epäsuositun hallituksen kaudella, mutta Haavisto ei ole tällaiseen lähtenyt.
Kovan vastustajan puute
Katsotaanpa, ketä muita Niinistöllä on vastassaan kuin Haavisto.Keskustan ehdokas Matti Vanhanen on kokenut ja ansioitunut viime aikoina ulkopolitiikassa. Hänen julkikuvansa on kiillottunut heikommista ajoista, ja hänellä on ajan henkeen sopiva ehdokasprofiili. Epäsuositumpaa istuvaa presidenttiä vastaan Vanhanen voisi jopa pärjätä, mutta Niinistöä vastaan Vanhasen vahvuuksia on vaikea havaita.
Niinistön ilmoitus valitsijayhdistyksen kokoamisesta voi vaikuttaa muiden puolueiden intoon asettaa omia ehdokkaita.
Sdp:llä on ollut vaikeuksia löytää ehdokasta. Jutta Urpilainen olisi pystynyt erottautumaan Niinistöstä, mutta yhtä hyvää ehdokasta demareilla ei ole jäljellä Urpilaisen kieltäydyttyä.
Perussuomalaisten todennäköisin ehdokas on Sampo Terho. Puolueen asema presidentinvaaleissa on ollut vaikea eikä puolueen huono suosio auta asiaa. Vasemmistoliiton ehdokas on Merja Kyllönen. Hän, samoin kuin Rkp:n ja kristillisten ehdokkaat, lienee sivustakatsoja.
Presidentillisyys
Yksi tärkeä kriteeri presidentinvaaleissa on ehdokkaan presidentillisyys. Kansa äänestää sellaista ehdokasta, jonka he pystyvät näkemään presidenttinä. Tähän vaikuttavat ikä, karisma, perhetilanne, ulkonäkö, ulosanti ja muut seikat. Niinistö oli presidentillinen jo ministerinä ja on presidenttinä kasvanut päivänpolitiikan yläpuolelle.Historia
Suomen presidentit ovat perinteisesti olleet vahvoilla, tai oikeastaan hyvin vahvoilla, jos he hakevat uutta kautta. Historiasta löytyy vain pari poikkeusta, jolloin istuva presidentti on hävinnyt vaalin.Vuonna 1937 presidentti P.E. Svinhufvud hävisi Kyösti Kalliolle. Vuonna 1956 J.K. Paasikivi ei varsinaisesti asettunut ehdolle, mutta hänet vedettiin omalla suostumuksellaan mukaan ”mustana hevosena” kesken äänestysten. Paasikiven suosio ei kuitenkaan riittänyt voittoon. Yli 60 vuoteen istuva presidentti ei ole vaaleja hävinnyt.
Suosittu puoliso
Presidenttikisassa puolisolla on merkitystä enemmän kuin muussa poliittisessa kamppailussa, vaikka harvoin puoliso ratkaisevaan rooliin nousee.Jenni Haukio on Niinistön ensimmäisen presidenttikauden aikana esiintynyt arvolleen sopivasti, välttänyt mahdolliset karikot ja onnistunut harvoissa korkean profiilin esiintymisissään.
Haukion suosiosta on vähän tutkittua tietoa, mutta kokemusperäisesti on helppo todeta, että Haukiota pidetään hyvänä valtakunnan ensimmäisenä naisena. Todisteena käy vaikkapa iltapäivälehtien Haukio-ihailu.
- PresidentinvaalitSeuraa
- Sauli NiinistöSeuraa
