MAAILMA Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ympärillä on jo osin turtunut hänen yllättävään käyttäytymiseensä. Aiemmista presidenteistä poikkeava käytös kuuluu jo perusoletuksiin, eikä jonkin tosiasioista ilmeisen poikkeavan väitteen esittäminen aamun varhaisina tunteina Twitterissä aiheuta enää suurta ihmetystä maan rajojen sisä- tai ulkopuolella.
Jo kampanjan aikana kävi ilmi, että suuri osa republikaanien johtoa suhtautuu Trumpiin hyvin epäillen. Kampanjan loppusuoralla ja presidenttikauden ensimmäisinä kuukausina mölyt on kuitenkin pidetty mahassa. Vaalivoitto ja sen suoma valta ovat kelvanneet.
Teko on sinänsä poikkeuksellinen, mutta vielä arveluttavammiksi potkut tekee se, että FBI on tutkimassa Trumpin kampanjan yhteyksiä Venäjään.
Yhdysvalloissa presidentin vallalla on melko tarkat lakiin piirretyt rajat. Koko maan poliittinen järjestelmä perustuu tiukkaan vallanjakoon eri valtioelinten kesken ja niiden välisiin kytkentöihin, joilla säädetään valtatasapainoa.
Tämän lisäksi presidentin vallalla on poliittiset rajat. Presidentti tarvitsee moniin toimiinsa kongressin tukea, eikä se ole automaattista, vaikka presidentin omalla puolueella olisi enemmistö.
Rajoja määrittelee myös kansan mielipide. Mitä useampi poliitikko joutuu pelkäämään kohtaloaan seuraavissa vaaleissa presidentin toimien herättämän reaktion takia, sitä enemmän se heijastuu kaikkeen päätöksentekoon.
Comeyn erottaminen voi hyvinkin mahtua presidentin juridisten oikeuksien piiriin. Tosin FBI:n johtaja on yli sadan vuoden aikana saanut potkut vain kerran eli vuonna 1993, ja silloinkin kyse oli poliisin rahojen ja lentokoneiden käyttämisestä yksityisiin tarkoituksiin.
Trump saa Comeyn potkut näyttämään omalta kannaltaan todella pahalta asialta. Vaikka yhteyksistä Venäjään on meneillään poliittisia selvityksiä, FBI on ainut asian kimpussa oleva viranomainen. Potkut esitteli oikeusministeri Jeff Sessions, joka joutui jo maaliskuussa jääväämään itsensä Venäjä-tutkimuksista, koska ei ollut kertonut senaatille kampanjan aikaisista yhteyksistään Venäjän suurlähettilääseen.
Potkuja yritettiin perustella muilla syillä, mutta Trump itse tulee maininneeksi erottamiskirjeessään tutkimukset. Näin hän rinnastuu ihmisten mielissä presidentti Richard Nixoniin, joka epätoivoisesti yritti nujertaa Watergate-tutkinnan.
Trumpin siirto tekee Venäjä-yhteyksien tutkinnasta entistä periaatteellisemman asian. Kyse ei ole vain ulkopuolisten vaikutusyritysten ja riippuvuuksien selvittämisestä vaan Yhdysvaltojen oikeusvaltion perustasta. Venäläisten toimijoiden rooli Trumpin kampanjassa on jo ihmetyttänyt monia republikaaneja, mutta pyrkimys estää viranomaistutkinta ylittänee entistä useammalla sietorajan.
Paine riippumattoman Venäjä-selvityksen tekoon lisääntyy, ja samalla kasvaa myös jännite erityisesti vaikutusvaltaisten republikaanisenaattoreiden ja Trumpin välillä. Presidentti on riippuvainen senaatista sekä ulkopolitiikassa että nimityksissä, ja republikaaneilla on siellä vain niukka enemmistö. Jos myös yleinen mielipide muuttuu Trumpille kielteisemmäksi, senaattoreiden halu kääntyä Trumpia vastaan kasvaa.
- PääkirjoitusSeuraa
- Donald TrumpSeuraa
- FBISeuraa
- Venäjä
