Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta taas hän käveli rauhallisin askelin tuosta työhuoneeni ikkunan ohi kaupunkiin päin - Kävelijä. Tiedän kyllä hänen nimensä ja monien juttuhetkien kautta hänen ajatuksiaan. Olemme - minä ja Kävelijä - siis jutelleet avoimesti aika monta kertaa vuosikymmenien aikana Kainuunkadulla talomme edustalla. Vuoden 2012 kuntavaalien jälkeen hän sanoi äänestäneensä minua. Taisinpa kiittää häntä hyvästä päätöksestä. Vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen hän tunnusti äänestäneensä hyvin tuntemaani naishenkilöä. Kyseinen naishenkilö oli kauppareissun yhteydessä kaupan edessä ollut niin vakuuttava... Vuoden 2021 jälkeen hän sanoi äänestäneensä hyvin tuntemaani mieshenkilöä, kun hän oli niin mukava kaupan edessä vaaliteltalla... Mikäli olen mukana 2025 kuntavaaleissa, minun edellä olevan mukaisesti pitäisi - saadakseni hänet takaisin "oikein" äänestämään - olla ainakin vakuuttava ja mukava. Ei aivan kohtuuttomia vaatimuksia...

Mitä tänään tähän asti ...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +5 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - ainakin sen, että aurinko paistaa tällä hetkellä pilvettömältä taivaalta. Lisäksi kävin pihalla kärräämässä vaimoni lehtirapsutuskasoja entisen perunapellon päälle. Vuoden päästä - kun iso koivu on kaadttu, karsittu, katkottu ja pilkottu polttopuiksi - ei tätä "lehtisavottaa" ole näin laajana. Jos vielä katkaisemme orapihlaja-aidat ja syreenipensaat rajaoilta niin lehtimäärä vähenee dramaattisesti.

Pitkän iän salaisuus - kyllä...

Pitkän iän salaisuus - kyllä... Lööpeistä saa aina silloin tällöin lukea "tervaskantojen", iäkkäiden, tosi iäkkäiden ihmisten tarinoita pitkästä iästä. Eilen ruokapöydässä totesin vaimolleni:"Jos minulta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua kysyttäisiin, mikä on minun pitkä iän salaisuus vastaisin kukaties jotakuinkin seuraavasti: "Olen saanut elää kohtalaisen rauhallista, kiireetöntä ja tavallista elämää. Joka päivä olen saanut monipuolista mutta yksinkertaista perusravintoa. Minusta on pidetty hyvää huolta. En ole murehtinut turhia." Edellä mainitut tekijät liittyvät tähänastiseenkin elämääni. Yksinkertaisia ja jokapäiväisiä asioita. Varmaam monen lukijan mielestä aika tylsää. Tietysti maailmanmenon seuraaminen ja kirjoittaminen ovat olleet viime vuosien tärkeimmät harrastukseni. Niitä olen päättänyt jatkaa niin kauan, kuin ymmärrän, mitä olen tekemässä. Toivottavasti vielä pitkään, vaikka huomisestakaan ei ole täyttä varmuutta...

Uusi viikko on alkanut - kyllä...

Uusi viikko on alkanut - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +4 Astetta lämmintä. Työn äänet kuuluvat ja näkyvät Kainuunkadulla. Tällä kerralla Valokuitunen-niminen yritys piilottaa valokaapelia matalakaivantoon. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Niin - kävimme hetki sitten kirjastossa, minä vilkaisin pikapikaa taidemuseon taidenäyttelyä ja vaimoni käväisi Lidlissä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Katselimme lauantai-iltana televisiosta Beckiä taas kerran. Siinä oli Tukholman metrotunneleihin sijoitettu rankka ja murheelinen tarina nuorista, oikeastaan lapsista, jotka pelikuvioiden mukaan pyrkivät ylemmälle tasolle. Tuo sanonta - ylemmälle tasolle - iski takaraivooni ajatuksia vuosikymmeniä sitten eräistä omista, henkilökohtaisista tapahtumista. Pyrin itse ylemmälle tasolle, koska tunsin siihen minulla olevan koulutukseni ja työkokemukseni perusteella mahdollisuuksia. Muistan kuin eilisen päivän silloisen työterveyslääkärimme, edesmenneen Erkki Kaukoniemen sanat käydessäni hänen luona saadakseni tietyn tyyppisen lääkärintodistuken. "Vai aiot sinä pomohommiin? hän pilke silmäkulmassa totesi... Olin pyrkimässä virkaan, johon olin silloin ainoa pedagogisesti ja kokemuksellisesti pätevä hakija. Virkaa ei täytetty. Minulla ei ollut eikä ilmeisesti muillakaan hakijoilla olut oikean väristä poliittista jäsenkirjaa. Minulla siihen maailman aikaan ei ollut minkäälaista poliittista jäsenkirjaa. Politiikka ei minua kiinnostanut. Kyseistä virkaan määrättiin tekun tuntiopettaja hoitamaan toistaiseksi ja virka pantiin uudelleen hakuun. Löytyihän siihen sittemmin sopiva henkilö Etelä-Suomesta. Tosin hän oli kotoisin pohjoisesta, joten Kemiin asettuminen ei ilmeisesti tuottanut vaikeuksia. Satuin lukemaan erään valintaprosessissa mukana olleen henkilön - hänkin nykyään eläkeläinen - toteavan: "Kemillä on aina ollut vaikeuksia hyväksyä omien kuntalaisten työllistämistä." Näin on - valitettavasti. En malta olla toteamatta, että tiedon kyseisen viran valintaprosessista kuulin edesmeenneeltä Toivo Tapiolta Skotlannin Invernesiin. Olimme vaimoni kannsa silloin heinäkuussa vuonna 2000 ensimmäisellä Inter Rail-matkalla Skotlannissa, Englannissa ja Irlannissa. Kirjoitettakoon vielä, että olen aikaisemmin kirjoittanut, että en aikaisemmin koskenut pitkällä kepilläkään politiikkaan. Tiettyjen tapahtumien jälkeen lähdin mukaan kuntavaaliehdokkaaksi Kemissä. Ne taphtumat on edellä kirjoitettu auki... Oliko ratkaisu hyvä vai huono - ainakin sen jälkeen on tapahtunut monia mielenkiintoisia asoita.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja kevyttuulisen syyspäivän läsnäolon. Mittarissa +6 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Sovimme kahvipöydässä, että lähdemme sauvakävelemään Mansikkanokalle päivällä. Kyllä siellä kävimme ja tuttuja kävelylenkillämme tapasimme. Totesimme yksimielisesti, että tuo tienpätkä kyllä tuohon sopii. Jopa niin, että sitä vastustanut henkilö sanoi kallistuvansa sen kannattajaksi. Koko Mansikkanokan puistoaluetta voisi siistiä kaiken kaikkiaan, kunhan tuo paljon puhetta aiheuttanut tienpätkä on valmis. Käväisimme kotimatkalla Peurasaaren hautausmaalla. Kyllä sinne oli monia tuttuja haudattu hautakiviin ilmestyneiden nimien mukaan - murheellista. Katsotaan, mitä muuta tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan... Niin - paistoin taas pussillisen Pirkka-esipaistettuja vehnäpullia, päärakennuksessa on huumaava pullantuoksu hetken aikaa. Käänsin uteliaisuuttani ensi viikon pöytäkalenteristani esiin. Ei merkintöjä, hyvä niin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen tästä eli alla olevasta kirjoittanut aikaisemminkin ainakin omalle Blogisivulleni. Niin - edellisessä elämässäni, työelämässäni kerroin oppilailleni muistaakseni jokaiselle luokalle, että tykkään käsin tiskaamisesta. Oikeastaan nautin siitä, mitä isompi tiski, sitä parempi... Muistan epäilevät ilmeet useiden oppilaiden kasvoilla. "Et voi olla tosissasi!"saattoi takarivin oppilas todeta.. "Kyllä olen ." sanoin ja lisäsin "Yllättäkääpä äitinne edes Äitienpäivänä toteamalla, että annahan minä tällä kerralla tiskaan." Tietysti sieltä muutama huikkasi, että heillä on tiskikone ja joku etten varmana... Kerroin oppilailleni, miksi tykkään tiskaamisesta. Siksi, että siinä näkee välittömästi työnsä tuloksen, jota ei opetustyössä aina heti ole nähtävissä. Mikäli vielä oikein muistan, saatoin muutamien oppilaiden pään päällä nähdä/kuvitella lampun syttyvän. Nin totta tosiaan. Ja tämä on taivahan tosi, sanoisi entinen opettajakollega...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurikoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Maassa ja talojen katoilla oli hiukan kuuraa. Tänään ei ole minulla mitään erityistä tekemistä. Kukaties kuitenkin hiukan imurointia. Vaimoni käynee kaupoilla päivällä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään..

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta tuossa käsin tiskatessani tulee mietiskeltyä kaiken maailman asioita. Täytyy avoimesti todeta, että tuo oma kuntavaaliehdokkuus käy yhä useammin mielenpäällä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kuluvalla - kohta päättyvällä -valtuustokaudella on tapahtunut mielestäni poikkeuksellisen paljon valtuusto- ja lautakuntamuutoksia. On ollut vaikeita ja vielä vaikeampia asioita käsiteltävänä, päätettävänä ja luottamustehtäviin valittuja henkilöitä on väsähtänyt. Tietysti on monia syitä muutoksiin... On mielenkiintoista nähdä, miten Kemissä ehdokasasettelu yleensä toteutuu. Siihen on aikaa noin viisi kuukautta ja vaalit ovat kuuden kuukauden eli puolen vuoden kuluttua. Olen tähän mennessä lähinnä Messengerin kautta vajaalle kahdellekymmenelle tuntemalleni potentiaaliselle kemiläiselle kirjoittanut, vedonnut, että he lähtisivät kuntavaaliehdokkaaksi Kemissä. Hiljaista on ollut tähän saakka. Arvelen heistä monen pohdiskelevan tykönään tyyliin: "Josko minä kuitenkin tällä kerralla lähden mukaan." Jos heistä lähtisi kymmenisen ehdokkaaksi, voisin hyvällä omalla tunnolla jättäytyä sivuun, sillä olehan tällä hetkellä kuntapoliittisen urani huipulla. Mielenkiintoisia - tosin vaikeita - asioita Kemissä on seuraavallakin valtuustokaudella. Minäkin voisin niitä luetella pitkän rimpsun... Muutaman viikon sisällä, viimeistään marraskuussa teen omalta osaltani päätöksen ehdokkuudestani. Näin olen aikaisemminkin kirjoittanut.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen, vesisateisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Voi olla,että päivällä käväisen lenkin autolla kaupungilla viemässä muovisäkillisen muoviroskaa kierrätyspisteeseen. Niin - siellä kävin. Ajoin Haukkarista Prima Raudan kautta kierrätyspisteeseen. Tyhjensin muovisäkin Prisman kierrätyspisteeseen ja otin sen uudelleenkäyttöön. Totesin, että Prisman eteläpääty on hajoitettu. Mitä mahtaa tulla tilalle. Ajoin Karjalhdelta Hahtisaaren ja sisäsataman kautta Mansikkanokalle. Lumilinnan parkkipaikalta katseltuna tienpätkän rakentaminen näyttää edistyvän ihan asiallisesti - putkia ja kaapeleita asenntaan kaivantoihin - hyvä niin. Kotiin ajellessani suoranainen lehtipilvi ryöpsähti auton tuulilasiin. Nyt puiden lehdet saavat kyytiä... Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistä tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten - käsin tiskatessani - kävi mielessä välähdyksen omaisesti käsite poliittinen inhokki. Minullakin on useita poliittisia inhokkeja myös täällä paikallistasolla. Olen markkinoinut vuosikymmeniä käsitettä "neljä sekunnin säästö" eli tavatessani uuden, minulle tuntemattoman henkilön - katsekontakti, kädenpuristus ja ensimmäiset sanat - ovat tärkeitä. Ensivaikutelma. Se yleensä säilyy mielessä vahvana. Usein myönteisenä mutta joskus myös kielteisenä. Täytyy avoimesti tunnustaa, että joistakin paikallisista poliittisista inhokeista - ei heitä toki monta ole - käsitykseni ovat muuttuneet. Onneksi näin. Toisaalta on myös syntynyt uusia poliittisia inhokkeja. Ikävä kyllä. Lautakuntatyöskentelyssä henkilö on parhaimmillaan, sillä siellä ei tarvitse näytellä. Valtuustosalissa jotkut henkilöt vetävät näyttelijäkaavun päälleen, koska suoritukset televisioidaan. Oikeastaan striimataan: Striimaus eli suoratoisto (englanniksi streaming) on tiedonsiirtoa verkossa. Multimediasisältöä äänen ja kuvan muodossa lähetetään jatkuvana virtana verkon yli ja esitetään samanaikaisesti katsojille valitun palvelun kautta. Edellä oleva on sopiva aasinsilta muistuttamaan, että noin puolen vuoden päässä ovat kunta- ja aluevaalit. Mikä on Kemin valtuutettujen ja lautakuntajäsenten määrä, se ratkennee kohtapuolin. Nykyisestä se joka tapauksessa hiven muuttuu, laskee..

Mielenkiintoinen keskustelu eilen - kyllä...

Mielenkiintoinen keskustelu eilen - kyllä... Jututin eilen erästä hyvin tuntemaani kunta- ja aluepoliitikkoa. Hänellä tuntui olevan kiireitä niin kuin viime vuosina aina. Monta - mielestäni - liian monta rautaa tuleesa. Kuulosti siltä, että hän joutuu juoksemaan/ajamaan kokouksesta kokoukseen. Kaikkia ei voi hoitaa Teamsin kautta. Mielestäni itse aiheutettua. Kevään 2025 kunta- ja aluevaaleihin liittyvänä hän ei vielä osannut sanoa oikeastaan mitään. On kuulemma niin monta avointa tekijää, muuttujaa. Voi olla, että hän kuntavaalien asemesta suuntautuu aluevaaleihin. Miksi? Siellä hänen sanojensa mukaan on tulossa suuria muutoksia. Ihmiset ovat väsyneitä. 1940-luvulla, osittain 1950-luvullakin syntyneet jättäytyvät syrjään. Omana näkemyksenäni totesin, että tuo aluevaikuttaminen ei ole edennyt sillä tavalla kuin on annettu ymmärtää. Mediatietojen mukaan on muun muassa tulossa henkilöstöön liittyviä neuvotteluja, alijäämä karkaa käsistä ja valtio tulee päällepärmäröimään Lappiinkin. Ei erityisen hyvältä näytä. Oli niin tai näin totesimme yhdestä suusta, että kemiläiset päättäjät joutuvat aivan liian usein lukemaan lehdistä päätettävistä, päätettäviksi tulevista asioista. Tiedottaminen on vaikea laji...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen, tuulisen ja vasisateisen syysaamun läsnäolon. Juri sellaisen kuin säätiedotus oli ennustanut, tosin ei erikoisen kovatuulisen. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Maassa ja talojen katoilla oli hiukan räntää. Tänään ei ole minulla mitään erityistä tekemistä. Vaimoni käynee kaupoilla päivällä ja kukaties kirjastossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - olen aika monesta eri medialähteestä katsellut tuota Floridan pyörremyrskymyllerrystä. Kyllä on murheellisen näköistä jälkeä. Tällä hetkellä on yli kymmenen kuolonuhriakin, luku todennäköisesti nousee huomattavasti suuremmaksi muutaman päivän sisällä...

Mikko Kurtti Kemi - kyllä...

Mikko Kurtti Kemi - kyllä... Selailin vanhoja Kaleva-sanomalehden otsikoita. Siellä oli tuttu henkilö. Hankalan miehen maineessa: "Ai olenko? Nurkkapatriootti ja yhdenlainen mielensäpahoittaja minä kyllä olen, kun olen nähnyt miten helvetin pöljästi tätä maata johdetaan", sanoo kemiläinen yrittäjä Mikko Kurtti Mikko Kurtti ei usko puhetta siitä, että pääkaupunkiseutu elättäisi muuta Suomea. "Lappilaisten pitäisi ryhtyä yhdensortin skottilaisiksi eikä suostua siirtomaasuomalaisiksi. Jos lähdetään katsomaan Lapin tulonmuodostusta ja sitä kuinka paljon me ruokimme etelää, niin taidettaisiin pärjätä aika hyvin. Olen Mikon kanssa samaa mieltä. Taitaa olla jo 30-40 vuotta aikaa, kun useaan otteeseen kirjoitin, että pistetään Suomi poikki tuosta Jyväskylän pohjoispuolelta ja tehdään Suomesta liittovaltio. Katsotaan, miten Suomessa pärjätään. Silloisen käsitykseni mukaan pohjoisosa pärjäisi erinomaisesti mutta eteläosassa tulisi itku ja hammasten kiristys. Taisinpa kaavailla tietullejakin... Pitäisi kaivaa ne iänikuiset tekstit esiin. Luettelin pohjoisen Suomen vahvuuksia pitkän listan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vuosi sitten mietiskelin alla olevaa: Silmiini osui vanha tekstini, josta lainaan osan uudelleen julkaistavaksi. Asia on mielestäni "kestoajankohtainen"... Henkilökohtaisesti olen pohdiskellut viime aikoina ihmisen työelämään liittyvästä jalanjäljestä... Kunnioitan suuresti niitä, osittain jo haudan lepoon saatettuja ns. vanhan kansan ihmisiä, tervaskantoja, jotka minullekin ovat kertoneet omasta työelämän jalanjäljestään jotakuinkin tyyliin: ” Kuulehan, minä olen käynyt vain viisi luokkaa kiertokoulua ja senkin vastapäivään, mutta katso, mitä olen saanut aikaan! Minulla on oma, itse alusta alkaen – sokkelista vesikattoon viimeistä listaa myöten – rakennettu koti, perhe, lapset, lastenlapset ja nyt jo lastenlastenlapset! Minä olen omalla työlläni ja uutteruudella saavuttanut sen, mitä ihminen voi ikinä toivoa! Ei ole kuule tarvinnut sossun luukulla norkoilla ja avustuksia anella!” jo edesmennyt tuttavani usein sanoi vauhtiin päästyään. "Minun onneni on se, että minulla on olut aina työtä! Kovaa, mielekästä työtä, jonka olen aina hoitanut niin hyvin kuin olen kyennyt. Työstä olen ollut aina kiitollinen.” hän totesi aina vakavana... "Tiedätkö, että minä kouluja käymätön etenin peräti kympiksi, pomoksi työpaikallani, niin minuun luotettiin! No, nyt eläkepäivillä näitä on mukava muistella.” hän usein totesi lievästi kehaistuaan omaa työelämäkaartaan, työelämän jalanjälkeään. Muun muassa kyseinen henkilö teki todella pitkän työrupeaman, laskelmieni mukaan palkkatyötä noin 15-vuotiaasta 65 vuoteen miinus armeija ja sotavuodet. Hänen työelämän jalanjälki oli erittäin mittava ja kunnioitusta herättävä. Hän oli myös monessa muussa mukana. Hän oli aikansa vaikuttajia... Kuinka moni meistä mahtaa yltää vastaavaan? Toisaalta taas valitettavan monilla aloilla työssä olevien jalanjälki on todella syvä, pelottavan syvä, lähestulkoon pieni monttu mm. jatkuvana kiireenä työssä, riittämättömyyden tunteena työsuorituksestaan, runsaine ylitöineen, epämukavien työaikoineen, työuupumisineen, jne. ... Toivottavasti monelle meistä, oikeastaan teistä – nimenomaan nuorille koulutetuille henkilöille annetaan arvokkaaseen, täysipainoiseen työelämän jalanjälkeen mahdollisuus ja jäädä aikanaan – sitten joskus – ansaitsemallenne eläkkeelle. Tällaisia iltamietteitä Kemin Haukkarin Kainuunkadulta...

Eilistä lehtisalilueskelua Kemin kirjastossa...

Eilistä lehtisalilueskelua Kemin kirjastossa... Ensimmäistä kertaa lueskelin nykyisessä lehtisalissa Lapn Kansaa ja Kalevaa. Kalevassa oli laaja artikkeli Ouluun remontoidusta kaupupungintalosta. Lehdeesä oli myös tietoja oululaisten - Oulun kaupuungin omistamien - tytäryhtiöiden luottamushenkilöiden palkkioista. Totta kai se kiinnosti, koska olin aikaisemmin kuullut "huikeista" palkkioista. Totta. Muun muassa Oulun Energia kiinnosti, koska sillä mediatietojen mukaan on kiinnostusta kemiläisten perusinfrasta. Kyllä siellä tunnutaan maksettavan ihan mukavia luottamushenkilökorvauksia. On erikseen vuosikorvaus ja sen lisäksi kokouspalkkio. Hyvä niin. Muistutukseksi noin viikko sitten Kalevassa olleen artikkelin otsikko: Kemi saattaa myydä sähkö- ja vesiyhtiönsä Oulun Energialle Oulun Energia ja Kemin kaupunki eivät kommentoi Kemin Energia ja Vesi oy:n omistukseen liittyviä neuvotteluita. Neuvotteluja siis käydään edelleen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lapppi - ja isoa mainosnippua kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Ei vielä mitään syysmyräkkää, jota sääennuste ainakin Etelä-Suomeen on luvannuut. Tänään saattaa Meri-Lapissakin jo sataa ensilumi. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistä koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Vaimoni käy todennäköisesti kaupoilla päivällä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muuta tullessaan...