torstai 10. toukokuuta 2018

Mikä ihmeen Singapore?

Tämä on hyvä artikkeli.

Kaksi maailman ongelmajohtajaa tapaa kuulemma ensi kuussa Singaporessa. Kyllähän tuo nimi on jollakin tavalla tuttu mutta...

Kyllä on mitättömän oloinen maapläntti, ei ihme, että väestötiheys on rajunpuoleinen. Alue on suuruusluokaltaan jotakuinkin sellainen, jos Kemi keskipisteenä piirretään ympyrä, jossa ääripäät ovat Tornio ja Simo.
Toivottavasti poikien - Trumpin ja Kimin - neuvotteluissa syntyy myönteisiä tuloksia, jotta täällä Peämeren pohjukassakin saamme hengittää lähitulevaisuudessa vapaasti...

Pätkä Wikipediatekstiä:

Singapore

Singaporen tasavalta
Republic of Singapore (englanniksi)
新加坡共和国 (kiinaksi)
Republik Singapura (malaijiksi)
சிங்கப்பூர் குடியரசு (tamiliksi)
Singaporen lippuSingaporen vaakuna
lippuvaakuna

Singaporen sijainti

Valtiomuototasavalta

PresidenttiHalimah Yacob

PääministeriLee Hsien Loong

PääkaupunkiSingapore
1°17.583′N103°51.333′E

Muita kaupunkeja

Pinta-ala
– yhteensä718[1] km² (sijalla 190)
– josta sisävesiä10 km²

Väkiluku (2014)5 469 700[1] (sijalla 114)
– väestötiheys7 540 / km²
– väestönkasvu0,863[1] % (2010)

Viralliset kieletenglantimandariinikiinamalaiji ja tamili

ValuuttaSingaporen dollari (SGD)

BKT
– yhteensä318,8 miljardia USD (PPP)[1] (sijalla 45)
– per asukas60 500 USD

HDI (2014)0,912[2] (sijalla 11)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous0[1] %
– teollisuus26,6[1] %
– palvelut73,4[1] %

AikavyöhykeUTC+8
– kesäaikaei käytössä

Itsenäisyys
Malesiasta

9. elokuuta 1965[1]

LyhenneSG

– ajoneuvot:SGP
– lentokoneet:9V

Kansainvälinen
suuntanumero
+65

MottoMajulah Singapura
(malaiji: Eteenpäin, Singapore)

KansallislauluMajulah Singapura
Singapore (malaijiksi Singapurakiina: 新加坡; pinyinXīnjiāpōtamiliksi சிங்கப்பூர்Ciŋkappūr), viralliselta nimeltään Singaporen tasavalta (engl. Republic of Singapore; malaijksi: Republik Singapurakiina: 新加坡共和国; pinyinXīnjiāpō Gònghéguó; tamiliksi சிங்கப்பூர் குடியரசு, Ciŋkappūr Kudiyarasu), on kaupunkivaltio Kaakkois-Aasiassa. Singapore sijaitsee 137 kilometriä päiväntasaajalta pohjoiseen, Malakan niemimaan eteläkärjessä olevilla saarilla, joista merkittävin on sen pääsaari. Singaporesta pohjoiseen Johorensalmen toisella puolella on Malesian Johorin osavaltio, eteläpuolella Singaporensalmi erottaa maan Indonesialle kuuluvista Riausaarista.[3]
Singapore on yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista; sen pääsaarella asuu yli viisi miljoonaa ihmistä, joista noin viidesosa on naapurimaista tulleita siirtotyöläisiä. Yli kolme neljäsosaa väestöstä on kiinalaisia, malaijeja on noin 15 % ja intialaisia noin 8 %.[4][3]
Singaporesta tuli Britannian siirtomaa vuonna 1819, ja vuonna 1867 se yhdistettiin Salmisiirtokunniksi. Toisessa maailmansodassa Japani miehitti Singaporen. Vuosina 1963–1965 Singapore kuului Malesiaan, mutta itsenäistyi siitä vuonna 1965 erimielisyyksien takia. Itsenäistymisensä jälkeen Singaporesta kehittyi Kaakkois-Aasian huomattavin satama- ja kauppapaikka. Maan talous perustuu kauppaan, jatkojalostusteollisuuteen ja pankkitoimintaan.[4]

tiistai 8. toukokuuta 2018

Testitulos...


Tein viime viikolla testin. Se oli muistaakseni Helsingin Sanomissa. En yleensä osallistu niihin, mutta jokin sai minut poikkeamaan totutuista käytännöistä. Testin mukaan olen konservatiivi.
Siinä ei ole mielestäni mitään hävettävää - kukaties paremminkin päinvastoin nykykohelluksessa...

NÄYTÄT OLEVAN KONSERVATIIVI

Sait pisteitä 332/500

Näiden viiden kysymyksen perusteella olet jonkin verran konservatiivisempi kuin suomalaiset keskimäärin.

Lähde: Taloustutkimus

Facebook-tekstini hetki sitten...

Hellyttävän häkellyttävä valokuva kertakaikkiaan - Pikku-Lauri.
Sisareni kysyi minulta taannoin, olenko nähnyt valokuvaa isästämme Lauri Pyyköstä Kemin asemalla pikkupoikana koulumatkalla...
En ollut nähnyt. Tänään hän toi sen nähtäväksi. Hän oli saanut sen serkultamme eli isän vanhemman sisaren Annan tyttäreltä Toinilta.
Valokuvan tekstissä lukee, että isämme on Kemin asemalla huhtikuun 9. p:nä 1918.
Hän on menossa Karjalahden (nykyisin Koivuharjun) kouluun 9-vuotiaana. Hän katselee selin kankainen koululaukku olkapääällä ja ilmeisesti kankainen lakki päässään Kemin aseman menoa.
Asemalta on valkoisia lähdössä etelään. Mielenkiintoinen valokuva, jossa on kymmeniä ihmisiä, pääosa kiväärein varustautuneita nuoriamiehiä.
Todettakoon, että isämme koulumatka oli yli 5 km, sillä hän asui tällä samalla paikalla, jossa työhuoneessani tätä tekstiä naputtelen.
Otatan valokuvausliikkeessä kuvasta itselleni ja pojillemme kopiot.

maanantai 7. toukokuuta 2018

Kesäautomme taas liikenteessä...

Kirjoitin hetki sitten Facebook-sivulleni: 
Kirjoitin viime viikolla, että otamme kesäautomme VW Doppel TD vm. 1989 LLA-175 liikennekäyttöön. 
Menin aamukahvien jälkeen netissä Trafin svuille ja homma on hoidettu. Lähes samalla istumalla varasin A-Katsastuksesta Karjalahdelle katsastusajan.
Vien vanhan palvelijan katsastukseen ylihuomenna keskiviikkona 09.05.2018 klo 09.30.
On mielenkiintoista nähdä, onko autoon talven lumihangessa oleminen poikinut korjauksen tarvetta - tuskin...
Enhän minä malttanut olla lähtemättä pienelle koeajolle. Ajelin Kemin keskustaan ja käväin tankkaamassa auton Hahtisaaren Nesteellä. Ajelin Karjalahdelle käväistäkseni Kemin K-Raudassa.
Sieltä lähtiessäni ja valo-ohjatusta risteyksestä tien yli Karjalhdelle ajaessani olisin saanut auton maalaukseen. Vasemmalla puolella rinnallani oli Volvo-farmariauto, jonka olisi pitänyt mielestäni kääntyä vasemmalle, mutta sehän kiilasikin röyhkeästi eteeni aika haipakkaa. No ainakin jarrut olivat Volkkarissa kunnossa ja kuskikin - minä - hereillä.
Pyörähdin elvistelemässä Wetterin pihalla ja lähdin kotimatkalle.
Valtakadun alapäässä olevan liikennympyrän jälkeen, TB:n kohdalla ohitseni suhahti Skoda-farmariauto, sen näin sittemmin kääntyvän ylös Peurasaareen suuntaan.
Miksi edellä mainituista kirjoitin? Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kesäautomme aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä muutamissa autoilijoissa, vaikka ajelemme sillä mielestämme ihan normaalinopeuksia.
Monet tuntuvat ajattelevan: "Tuosta on kyllä päästävä ohi ja äkkiä!"

lauantai 5. toukokuuta 2018

Kiistelty Alkio...

Lähdin kuntapolittiikkan mukaan Kemissä vuonna 2000. Valitsin Keskustan ryhmän, vaikka poliittisen urakehitykseni kannalta minun olisi ollut "valtioviisasta" valita SKDL nykyinen Vasemmistoliitto nimenomaan Kemissä.
Miksi valitsin Keskustan? 
Siksi, että menin ajatuksissani yli yhden sukupolven eli isovanhempiini, jotka olivat maanviljelijöitä. Tosin heidän poliittista kantaansa en edes tiedä.

Valintaani vaikutti myös se, että asun/asumme tälläkin hetkellä paikalla, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö viljeli maata 1800-1900-lukujen vaihteessa. Toisaalta myös se, että ostin/ostimme 1980-luvun alkupuolella Keminmaan Törmästä viimeisen maa-alueen äitini puolen perikunnalta. Maa-alue kuului isoisäni Pekka Sunnarin viljelyalueisiin. Suunnittelutin sinne Sunnarinkulman asuantoaluesuunnitelman. Kyseinen maa-alue on jo lähes 20 vuotta sitten myyty.

Valintaani vaikutti myös se, että olin lukenut voimakkaan artikkelin Santeri Alkiosta ja hänen ajatuksistaan...
En ole Suomen Keskusta rp:n jäsen. Olen maksanut vuosittain kannatusmaksua. Jäsenä olin aikanaan yhtenä vuonna eli sinä vuonna, kun Juha Sipiä valittiin puheenjohtajaksi Rovaniemellä. Olin paikalla kemiläisten porukassa. 
Olisin jopa päässyt televisiohaastatteluun, mutta kerroin haastattelijalle, Pirjo Auviselle olevani täysin noviisi näissä asioissa. Pyysin haastattelemaan politiikan konkareita.

Minulle tulee Suomenmaa-lehti. Viimeisessä lehdessä oli artikkeli Santeri Alkiosta otsikolla Kiistelty Alkio.
Artikkelissa pyydettiin Keskustan kansanedustajia kirjoittamaan kyltti, pienelle liitutaululle, mikä heidän mielestään on alkiolaisuuden ydin. Kirjoitan ne tässä ja nyt lehtiartikkelin järjestyksessä: ITSENSÄ KEHITTÄMINEN, JAKAMATON IHMISARVO, VÄLITTÄMINEN, KÖYHÄN ASIA, HEIKOMMISTA HUOLEHTIMINEN, EDISTYS&TASA-ARVO, HEIKOMMISTA HUOLENPITÄMINEN, KAIKKIEN HUOMIOONOTTAMINEN, IHMINEN JA  HÄNESSÄ OLEVAT MAHDOLLISUUDET, YRITTÄJYYTEEN VERKOTTUMINEN, IHMISYYDEN KEHITYSTARVE, KOKO SUOMI, HEIKOMMISTA PIDETTÄVÄ HUOLTA, HEIKOMMAN PUOLESTA, IHMINEN, YKSILÖN OMA VASTUU, SYDÄMEN SIVISTYS YHDENVARTAISUUS, HEIKKOJEN ASIA, IHMINEN, OIKEUDENMUKAISUUS, ITSEAUTTAMISEN KYKY, MAHDOLLISUUKSIEN TASA-ARVO, KOKO MAA ASUTTU, KAIKISTA HUOLEHTIMINEN ALUEIDEN TASAPAINO

Niinpä - on siinä kohtuullisen hyvä luettelo...

Insinöörien edunvalvojat riitelevät aattokorvauksista, ulosmarssi uhkaa...

Olen ollut Insinööriliiton toiminnassa mukana käytännössä 1970-luvun alusta alkaen ja vielä tälläkin hetkellä paikallisyhdistyksen hallituksessa vuoden 2019 loppuun. Vuosi 2019 on mielenkiintoinen, sillä Insinööriliitto täyttää 100 vuotta ja tapahtumia riittää pikin vuotta läpi Suomen...

Kuinka monta kertaa olen esittänyt, että oikeaa, todellista edunvalvontatyötä tekevällä liitolla pitää olla prosenttiperustainen, suoraveloitusjäsenmaksu ja että liiton toimiston henkilökunnan työehdot pitää olla asiallisessa, mallikelpoisessa/esimerkillisessä kunnossa. 
Varsinkin tuo prosenttipohjainen jäsenmaksu ei ole toistaiseksi niin sanotusti kolahtanut. Minulla on kuitenkin tunne, että senkin aika vielä koittaa. 
Miksi? Siksi, että se on oikeudenmukainen ja tuo nimenomaan nuorta insinöörikuntaa nykyistä paremmin jäseniksi liittoon.
Tuo työehtokysymys onkin asia erikseen. Arvelen asian etenevän nopeasti myönteiseen päätökseen.


Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Insinöörien edunvalvojat riitelevät aattokorvauksista, ulosmarssi uhkaa

   
Insinööriliiton neuvotteluohjaaja Petteri Oksa.
Insinööriliiton neuvotteluohjaaja Petteri Oksa. KUVA: JUSSI LEINONEN
Insinööriliiton henkilöstöyhdistys jätti työtaisteluvaroituksen valtakunnansovittelijalle
Akavalaisen Insinööriliiton johdon ja henkilöstön välinen kiista pyhäaattojen asiakaspalvelutyön korvaamisesta on kärjistymässä työtaisteluksi. Insinööriliiton henkilökunta uhkaa marssia ulos työpaikaltaan 18. toukokuuta, ellei työnantaja eli ammattiliiton johto suostu maksamaan yhdistyksen vaatimia korvauksia aattopäivien asiakaspalvelutyöstä.
Insinööriliiton henkilöstöyhdistys ILH:lla on ollut oma työehtosopimus viime vuoden alusta lähtien, ja sen voimassaolo päättyi tammikuun lopussa. Aattokorvauksista on neuvoteltu 22. tammikuuta alkaen, yli kolme kuukautta ilman tulosta.
Henkilöstöyhdistyksen hallitus aloitti työtaistelutoimet jo torstaina julistamalla toimistoon ylityökiellon ja rajoittamalla työmatkojen keston varsinaiselle työajalle.
Henkilöstön pääluottamusmies Juha Särkkä kertoi perjantaina, että työnantajan tahtotila on aattokorvausten poistaminen. Työnantajaa edustava Insinööriliiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksa kertoi puolestaan, että työnantaja on tehnyt jo kaksi sovintotarjousta, jotka henkilöstö on hylännyt.
Neuvottelut jatkuvat viikonloppuna, vaikka ulosmarssi uhkaakin vasta kahden viikon kuluttua. Osapuolet kommentoivat tilannetta sovittelevasti.
"Enpä tiedä, riidelläänkö tässä. Jotkut pulmat ovat vaan vaikeampia kuin toiset", Särkkä sanoi.
"Ei tässä mistään katastrofista voi puhua", Oksa arvioi helatorstain, vapun ja juhannuksen aattojen korvausriitaa.

torstai 3. toukokuuta 2018

Hyvä oikeastaan erinomainen päivä tänään torstaina 03.05.2018...

Kyllä! Päivällä perinteiset pihahommat, iltapäivällä Sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous ja illansuussa kemiläislähtöisen Sirkka Raikamon taidenäyttelyn avajaitilaisuus Kemin historiallisessa museossa.
Viimeksi mainitussa tapasin monta tuttua, joiden kanssa oli aivan pakko muistella menneitä.

Tosin kaikki eivät muistaneet menneitä ehkä en itsekään ihan kaikkea välttämättä. Tosin sovimme, että aivan kaikkea ei edes kannata muistaa. Selektiivinen, valikoiva muisti on erinomainen lahja, hyve... 

Kansalaisilla on oikeus luottaa ja tietää, kirjoittaa HS:n vastaava pää­toimittaja Kaius Niemi...

Ihan hyvää tekstiä mutta...

Helsingin Sanomat törmäsi taannoin "salaisiksi luokiteltujen aineistojen julkaisumuuriin". Mikäli oikein muista, siitä lähti oikeusprosessi käyntiin. En ole viime aikoina huomannut em. asiaan liittyvänä kirjoitetun mitään. Onko asia niin sanotusti painettu villaisella?

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Mielipide    |   Kolumni

Kansalaisilla on oikeus luottaa ja tietää, kirjoittaa HS:n vastaava pää­toimittaja Kaius Niemi

Kriittistä mediaa tarvitaan, jotta suomalaisen yhteiskunnan voimavara, luottamus, on mahdollista ylläpitää. Esimerkiksi sokea luottamus viranomaisiin voi olla oikeusvaltiota rapauttavaa.


SUOMEN sijoitus kansain­välisessä lehdistön­vapausvertai­lussa putosi viime viikolla taas pykälän. Toimittajat ilman rajoja -järjestön listauksessa Suomi sijoittui nyt neljänneksi oltuaan vuosien ajan ykkössijalla.

Kansainvälisenä lehdistönvapauden päivänä on luontevaa miettiä, pitäisikö asiasta olla huolissaan. Lehdistönvapaus kun ei ole vain lehdistön vapautta vaan myös yksi mittari avoimen demokratian tilasta.

LEHDISTÖNVAPAUDEN aktiivinen vaaliminen on osoitus kansalaisten, median ja yhteiskuntajärjestelmän kypsyydestä. Se edellyttää, että yleisö kokee lehdistön työskentelevän heitä varten.

Suomessa tilanne on kansainvälisesti verraten varsin hyvä. Luottamuksen yksi peruskivistä on lehdistön riippumattomuus. Journalistit ovat vastuussa yleisöilleen, eivätkä yksittäisille eturyhmille tai esimerkiksi talouden tai politiikan eliitille.

Media joutuu siis lunastamaan yleisön luottamuksen joka päivä uudestaan. Viestinten on myös perusteltava avoimesti valintojaan ja korjattava reilusti tekemänsä virheet. Median on kyettävä vastaanottamaan arvostelua ja olemaan itsekriittinen.

OLENNAISTA on, että lukijat, katselijat ja kuuntelijat ymmärtävät viestinten perustehtävän: vapaa media takaa yleisöilleen oikeuden saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tähän kuuluu myös sen varmistaminen, että yleisöllä on pääsy sellaiseen yhteiskunnallisesti olennaiseen tietoon, mitä muuten ei olisi saatavilla.

Mitä suurempi on yleisön luottamus median toimintaan, sitä vahvempi valtakirja viestimillä on tehdä työtään. Luottamus on siksi tärkeää, että journalistiseen työhön liittyy alati riski uskalluksen puutteesta ja myös tahattomasta itsesensuurista.

Suomen kaltaisessa pienessä maassa on tärkeää, että riippumattoman lehdistön ja vallanpitäjien välillä on jännite.

Uskottavuuden kannalta on ongelmallista, jos viestimet toistavat suodattamatta viranomaisten, poliitikkojen, eturyhmien tai talouselämän johtajien näkemyksiä.

Kun tiedonvälityksen monopoli on jo aikoja sitten murtunut, edellä mainituilla ryhmillä on omat viestintäkanavansa. Journalisteja puolestaan tarvitaan tarkistamaan tietoja, asettamaan ne mittasuhteisiinsa ja siten tarkastelemaan asioita kriittisesti.

TOIMITTAJIEN on jatkuvasti arvioitava riippumattomuuttaan.

Journalistinen työ edellyttää ­verkostoitumista mutta myös kykyä välttää sidonnaisuuksia ja liian ­läheisiä välejä uutisoinnin kohteina oleviin henkilöihin tai organisaa­tioihin.

Tässä arvioinnissa erityistä huo­lellisuutta tarvitaan silloin, kun käytössä ovat yhteisölliset pehmeät vaikuttamiskeinot. Niitä sisältävät muun muassa koulutusmuotoiset tapahtumat, kuten yritysten järjestämät tutustumismatkat tai esimerkiksi maanpuolustuskurssit.

KRIITTISYYS on tärkeää, koska luottamukseen perustuvassa yhteiskunnassa on myös heikkoja kohtia.

Tähän sisältyy eräänlainen paradoksi. Jotta suomalaisen yhteiskunnan ehdoton voimavara, luottamus, on mahdollista ylläpitää, tarvitaan kriittisyyttä. Esimerkiksi sokea luottamus viranomaisiin voi olla oikeusvaltiota rapauttavaa.

”Toimittajan tehtävä ei ole luottaa vaan valvoa”, totesi toimittaja ­Susanna Reinboth maaliskuussa Bonnierin journalistipalkintojuhlassa. Hänet ja toimittaja Minna Passi palkittiin kirjastaan Keisari Aarnio, joka perustuu kaksikon paljastuksiin Helsingin huumepoliisin entisen päällikön väärinkäytöksistä.

Lopputulos korjausliikkeineen on oikeusvaltion – ja yleisen luottamuksen – kannalta myönteinen.

SUOMESSA kannattaa ottaa tavoitteeksi nousta jälleen lehdistönvapauden ykkösmaaksi. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että mediatoimiala tekee entistä enemmän yh­teistyötä uhkailujen kohteeksi joutuneiden toimittajien tukemiseksi.

Poliitikoille, viranomaisille ja muille vallanpitäjille voi kansainvälisenä lehdistönvapauspäivänä esittää vakavan toiveen.

On yhä tärkeämpää, että yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla ymmärretään puolustaa lehdistön perustehtävää – vapaan tiedonvälityksen periaatetta – silloinkin, kun median kriittinen ruodinta osuu omalle kohdalle.

Kirjoittaja on HS:n vastaava päätoimittaja.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Vappu ja vähän muutakin...

Vaikka alla olevassa "Vappumääritelmässä" ei eläkeläisiä mainitakaan niin ilmeisesti se kuuluu meillekin ainakin tuon kevään osalta. Sitä ei voi keneltäkään riistää.

Meidän Vappumme ei ole ollut erityisen riehakas. Kävimme päivällä autoilemassa Kemin keskustassa.
Totesimme, että meri on vielä jäässä ja moottoripyörät sekä museoautot olivat ilmestyneet katukuvaan. Kävelykadun ja Täiköntorin tuntumassa näytti olevan porukkaa vähin liikkeellä.

Ajelimme takaisin Haukkarin Kainuunkadulle. Vaimoni alkoi ruoan laittoon ja minä lumihommiin = lumien ja jäiden hajottamiseen. 


Pätkä Wikipediatekstiä:

Vappu

Tämä artikkeli kertoo juhlapäivästä. Vappu on myös naisen etunimi.
Sima ja tippaleipä ovat osa suomalaista vappua.
Väkijoukkoa lasipalatsin edustalla Helsingissä vuonna 1960
Vappu on vuosittain 1. toukokuuta vietettävä enimmäkseen länsimaalainen kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa yleinen vapaapäivä. Se on kevään loppupuolen juhlapäivä sekä kansainvälinen työväen juhlapäivä. Suomessa vapunpäivää aattopäivineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä. Juhlapäivä on saanut nimensä pyhästä Valburgista, jonka muistopäivä on 1.5.