sunnuntai 3. syyskuuta 2017

”Armeijat sotivat samalla tavalla kuin ne harjoittelevat” – Venäjä ja Ruotsi näyttävät, millainen olisi sota Itämerellä...

Hmmmmm - vai niin - erinomainen artikkeli, joka on syytä lukea "ajatuksen kanssa"...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kotimaa

”Armeijat sotivat samalla tavalla kuin ne harjoittelevat” – Venäjä ja Ruotsi näyttävät, millainen olisi sota Itämerellä

Asiantuntijoiden mukaan Venäjä harjoittelee hyökkäyksen torjumista oman alueensa ulkopuolella. Ruotsi harjoittelee alueensa puolustamista muiden maiden tuella.

Tilaajille
Venäläinen ohjusvene Tšuvassia ja sukellusvene Dmitrov kuvattiin Nevajoella Pietarissa viime heinäkuun lopulla Venäjän laivaston vuosipäivän juhlaparaatin aikana.
TÄMÄ on kauhuskenaario:

Venäläisen ja yhdysvaltalaisen hävittäjän vaarallinen kissa ja hiiri -leikki Itämeren yllä menee pieleen, siivet osuvat toisiinsa, ja molemmat koneet syöksyvät hallitsemattomasti mereen.

Ympäristöön on ryhmittynyt ilmavoimien lisäksi lukuisia laivastoaluksia ja kymmeniätuhansia sotilaita taisteluvalmiudessa.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? On täysin mahdollista, ettei tapahdu mitään, mutta varmuutta siitä ei ole.
Sekä länsimaat että Venäjä ovat etukäteen hyvin tietoisia vahinkojen mahdollisuudesta, kun Itämeren alueella käynnistyy ensi viikonvaihteessa samoihin aikoihin kaksi poikkeuksellisen suurta sotaharjoitusta, Venäjän Zapad eli länsi ja Ruotsin kansainvälinen harjoitus Aurora.

Ruotsin harjoitusalueet ulottuvat myös Atlantin rannikolle ja Venäjän alueet Valko-Venäjältä todennäköisesti Kuolan niemimaalle asti. Itämerellä harjoitukset kohtaavat.



VIRALLISTEN käynnistymispäivien lähestyessä asiantuntijat ovat rauhoitelleet spekulaatioita esimerkiksi Venäjän lisäjoukkojen jäämisestä Valko-Venäjälle tai muista uusista Venäjän aluevaltauksista. Harjoitukset edelsivät sekä Venäjän asevoiman käyttöä Georgiassa vuonna 2008 ja Ukrainassa 2014.

Näistäkin harjoituksista haetaan merkkejä siitä, mihin Venäjä valmistautuu.

Ruotsin kohdalla arvioiden tekeminen on paljon yksinkertaisempaa. Ruotsi kertoo harjoituksistaan melko avoimesti. Venäjälle yllätyksellisyys on osa sen asevoimien perusoppia. Siitä muistutuksena Itämeren laivastossa Kaliningradissa järjestettiin viime torstaina yllätyshälytys.

ASIANTUNTIJALLA on selkeä käsitys siitä, mitä harjoituksista voi nähdä.

”Armeijat sotivat samalla tavalla kuin ne harjoittelevat. Se on yleistotuus”, sanoo Pauli Järvenpää, joka toimii vanhempana tutkijana Viron puolustuksen ja turvallisuuden tutkimuskeskuksessa.

Aiemmin Järvenpää on ollut muun muassa Suomen suurlähettiläs Afganistanissa.

Järvenpään mukaan asevoimilla ”ei voi olla kahta settiä”. Harjoituksilla armeijat ylläpitävät ja kehittävät toimintaansa ja samalla esittelevät voimaansa mahdollisille vastustajilleen.

Sekä Ruotsin että Venäjän peruslähtökohdat ovat eri asiantuntujoiden arvioissa selvät.

VENÄJÄN oppina on vuosien ajan ollut varautuminen Naton suureen hyökkäykseen, jonka se pyrkii torjumaan jo oman alueensa ulkopuolella. Se oli selvästi edellisten Zapad-harjoitusten lähtökohta vuosina 2009 ja 2013.
Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijaupseerin, kapteeni Juha Kokkolanmukaan Venäjän sodankäynnin taito perustuu ajatukseen aktiivisuudesta, vaikka myös omaa aluetta eli syvyyttä riittää. Venäjä on valmis hyökkäämään ennen joutumista hyökkäyksen kohteeksi.

Venäjän ilmoituksen mukaan läntisen sotilasalueen harjoituksessa on tällä kertaa skenaariona terrorismin torjuminen yhdessä Valko-Venäjän kanssa, ja harjoitukseen osallistuu 12 700 sotilasta. Molemmat tiedot voivat olla osatotuuksia, mutta kaikella todennäköisyydellä on kyse huomattavasti suuremmasta harjoituksesta, jossa kuviteltu vastapuoli on Nato.

Venäjän ilmoittama osallistujamäärä on aiempien harjoituskertojen tapaan säädetty niin, että se alittaa niukasti niin sanotussa Wienin asiakirjassa sovitun rajan ulkopuolisten tarkkailijoiden kutsumiselle harjoitukseen. Sekä Venäjä että Valko-Venäjä ovat kuitenkin kutsuneet tarkkailijoita myös Suomesta seuraamaan harjoituksen yksittäisiä osia.

AIEMMISSA Zapad-harjoituksissa Venäjä harjoitteli nopeaa mobilisointia ja kuljetuksia. Vuonna 2009 erikoisuutena oli simuloitu hyökkäys taktisilla ydinaseilla Varsovaan.

Jälleen on odotettavissa raskasta sotilaskoneiden liikennettä Itämerellä ja Suomen itärajan tuntumassa. Kokkolan mukaan uusia piirteitä voivat antaa joukkojen uudelleenjärjestely läntisessä sotilaspiirissä ja alueelle perustettu uusi kaartin 1. panssariarmeija. Muut asiantuntijat odottavat hybridisodankäynnin harjoittelemista ja näyttöä Venäjä miehittämättömistä asejärjestelmistä.

Suomen ja Ruotsin alueiden merkitys Venäjän harjoitusskenaarioissa on täysin arvailun varassa. Vuonna 2013 Venäjän tykistö tiettävästi harjoitteli hyökkäystä kovapanosammunnoilla Karjalankannaksella. Tänä vuonna seurataan, onko harjoituksessa Gotlantiin tai Ahvenanmaahan liittyviä osia.

VENÄJÄN tietoiseen arvoituksellisuuteen verrattuna Ruotsin avoimuus korostuu, mutta Ruotsissakin tiedot puolustusvalmiudesta ovat salaisia.

Aurora-harjoitus on sitä, miltä se näyttää. Ruotsi harjoittelee Venäjän hyökkäyksen torjumista omalla alueellaan muiden maiden tuella. 
Yhdysvaltojen panos on ratkaiseva. Suomalaislähteet kuvailevat Suomen osuutta Aurorassa normaaliksi, mutta taustalla on myös maiden puolustusyhteistyön kehittäminen kattamaan kriisit ja sodat.

Ruotsin harjoitukselleen ilmoittamaa 19 000 sotilaan vahvuutta ei epäillä. Joissakin kommenteissa on päinvastoin hämmästelty, että Ruotsi on saanut koottua niin suuren joukon.

Sen verran Ruotsikin johtaa harhaan, että samaan aikaan järjestettävä vuosittainen Northern Coasts -meriharjoitus täydentää Ruotsin kannalta Auroraa.

Tärkein arvio kaikkien kannalta on kuitenkin lopulta se, kuinka suuri vaara on harjoitusten aikana vahingossa syntyvästä Venäjän ja lännen konfliktista.

”Kummallakaan osapuolella ei ole motivaatiota insidentteihin”, oli suomalaisen asiantuntijan diplomaattikielellä ilmaisema arvio.
Ruotsalaisia sotilaita partioi Gotlannin saarella Visbyssä vuoden 2016 syyskuussa.
Ruotsin ilmavoimien komentaja Mats Helgesson (vas.) ja Suomen ilmavoimien komentaja Kim Jäämeri FVÖ 16 -ilmaoperaatioharjoituksessa Gotlannissa Ruotsissa 3. syyskuuta vuonna 2016.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Kävimme viimeksi Selkäsaaressa lauantaina 19.08.2017. Tänään aamulla oli mukava ajella Hahtisaaresta lähes tyvenessä.
Menomatkalla kysyin vaimoltani:"Ajetaanko hetki hiukan kovempaa vauhtia kuin perinteisesti?" Niin teimme, tosin ei sen kovempaa kuin 20 solmun nopeutta, vene liukui mukavasti...

Rantautuminen onnistui hyvin, vaikka vesi ei ollut erityisen korkealla. Totesimme, että rantahietikolla oli poikkeuksellisen paljon hirvensorkanjälkiä.

Valmistauduimme "olemaan vaan". Otin Haaparannalta Systambolagetista ostamani punaviinipullon esiin. Kuinka ollakaan siinä oli oikea korkkikorkki. Se ei tuottanut ongelmia, sillä vaimoni haki korkinaukaisinpaketin esiin. 
Kumma kyllä, aivan käyttämätön paketti, josta tuli nostalgisia muistoja mieleen. Kyseisen paketin sain Pohjolan Sanomien päätoimittajalta, myöhemmin vastuupäätoimittajalta Heikki Lääkkölältä joululahjaksi kauan sitten hänen työhuoneessaan käydessäni. Kauan sitten tarkoittaa niitä aikoja, kun toimitin Heikille osittain myös paperiversiona tekstejä yleisönosastolle julkaistaviksi. Mikäli oikein vielä muistan, meillä oli monia mielenkiintoisia keskusteluja lähinnä paikallisista asioista ja sain silloin tällöin tekstini kyseiseen lehteen.

No - maistelimme lasin punaviintä ja pohdiskelimme, että "mukava olla vaan" keskellä hiljaisuutta...

Eipä mennyt kovinkaan kauan, kun vaimoni sanoi käväisensä lähimaastossa puolukoita ja sieniä katsomassa.
Minä aloin kaivella etupihalta "kohtuudella ylös kaivettavia kiviä". Pari niitä löytyi välittömästi. Toinen jäi vielä puolitiehen monttuun.
Vaimoni tultua takaisin metsästä vyörytimme aika ison kiven ohi kulkevalta aukolta kangen ja lapion avustuksella tontillemme uuteen "kivenjärkälemetsään". 

Kaivoin muutaman madon mökkikompostipellosta.

Kahvittelimme ja myöhemmin oli makkarahetki. Lähdimme paluumatkalle aikeissa istahtaa Selkäsaaren pohjoispäädyssä ongella. Niin teimme, mutta ei ollut kala syönnillään. Ongella istuessamme näimme kaksi kurkea aivan saaren rannan tuntumassa. Yleensä siellä liikkuu joutsenia - lähinnä joutsenpari tai kaksi. 

Kovasti oli merellä liikennettä, Jähtikin oli juuri lähdössä sisäsatamasta, purjeita reivattiin ylös. Mukava saarikäynti taas kerran. Oli mukava tulla kotiin levähtämään...

Niin - hetki sitten vaimoni sienet ja puolukat saivat uuden olomuodon - kertakaikkiaan maistuivat hyvältä.


perjantai 1. syyskuuta 2017

Kvartaalitalous - tuttu kestoaihe Suomessakin...

Olen alla olevasta asiasta kirjoittanut 2000-luvulla aika monta kertaa. Oltuani hetken aikaa Facebook-kuvioissa mukana, voisi olettaa, että sieltä joku paikallinen - mukavihainen nuorimies - sattuisi käväisemään täällä Blogisivullani ja antaisi reippaita kommentteja tekstistäni.

KVARTAALITALOUS JA YLTIÖPÄINEN INDIVIDUALISMI!

Mitä ne ovat? Ne tarkoittanevat, että elämme maailmanlaajuisesti verkottuneessa markkinataloudessa neljännesvuosirytmissä, jossa ihannoidaan yksilöllisyyttä yli kaiken.

Kvartaalitalouteen liittyen Suomessakin on puhuttu jo vuosikymmeniä ns. markkinavoimista, kasvottomista suursijoittajista. He seuraavat herkeämättä eri yritysten neljännesvuosikatsauksia ja tekevät niiden perusteella tunteettomasti ratkaisujaan.
Heille käsite tulosvaroitus on myrkkyä. Mikäli on odotettavissa, että juuri nyt meneillään olevalla vuosineljänneksellä tulos = voitto ei olekaan edellisen neljänneksen tasoinen, alkaa tapahtua...
Kuvitellaanpa, että tulos = voitto jollakin huippuyrityksellä edellisellä vuosineljänneksellä oli 1,5 miljardia euroa ja nyt meneillään olevan tulosvaroituksen mukaan vain 1,25 miljardia euroa, niin johan sijoitusrahat alkavat siirtyä sutjakkaasti paremmille apajille.

Kvartaalitalous merkitsee tiliä sijoittajalle vuosineljänneksittäin. Pitemmälle tosi sijoittaja ei katsele, sillä maailmalla on yllin kyllin rahastettavaa!

Individualismi puolestaan korostaa yltiöpäistä yksilöllisyyden korostamista. Se tulee selvästi esiin mm. lehtien menestystarinoista.
Niissä annetaan lukijalle mielikuva, että saada kasaan x miljoonaa euroa verotettavaa tuloa ja/tai -omaisuutta, on ehdottomasti tavoittelemisen arvoista, olipa eurot hankittu erinomaisen optiosopimuksen, hyvin ajoitetun yrityskaupan, yrityksen uussijaintiratkaisun, onnekkaan televisio-ohjelmakokonaisuuden, huippu-urheilusuorituksen, tms. myötä...

Varsinkin niin sanotun keltaisen lehdistön lööpeissä vilahtelee näitä individualismin ilmentymiä, joista monet poistuvat takaoikealle liukkain tanssiaskelin ja putkahtavat kohta taas jossakin muussa individualismisuutta korostavassa ympäristössä. ”Jokainen on oman onnensa seppä!” meille opettavaisesti saarnataan.

Suurinta osaa heistä ei taatusti kiinnosta pätkääkään, miten esimerkiksi Suomi-niminen maa, yhteiskunta toimii tai tulee toimeen.
Näennäisesti he saattavat toki vakuuttaa lööppilehtiin riippuvuussuhteessa olevan herkkäuskoisen vakilukijan, että he ovat tämän maan selkäranka. Kuitenkin he ovat turvatakseen – individualistisesti – oman ökytoimeentulonsa valmiita silmää räpäyttämättä siirtämään yritystoimintansa tai rahansa mihin tahansa halvan työvoiman maahan/veroparatiisiin, kunhan vaan rahaa tulee edelleen kuin suokuokalla!

On muka uutta, että suomalaisyritysten voitot menevät ulkomaille, investoinnit vähenevät ja palkat laahaavat lähes paikallaan. Näinhän on ollut jo vuosikausia!
Ettei tämä artikkeli mene totaalisesti riistokapitalistien esittelyksi, heitähän ei Suomessa ole vanhojen laulujen perusteella kuin kaksikymmentä, on syytä avoimesti todeta, että nimenomaan individualismi nostaa kyllä päätään joka paikassa.

Se on pelkistettynä sitä: ”Minulle kaikki nyt heti!” Tähän liittyy myös upouusi käsite, elintasorasite, joka rassaa mielenrauhaa.

Pitääkö elintason aina vaan kasvaa, kasvaa, kasvaa?

Tänään eivät riitä enää eilisen romppeet ja huomenna täytyy olla meno kiihkeämpää kuin tänään: tilavampi asunto, etelän aurinkoon/tunturinkupeeseen useammin, kelohonkamökki ja vähintäänkin viikko-osaketta siellä sun täällä, uudenkarhee ja entistä tilavampi auto alle yhä tiheämmin, puhumattakaan monista vapaa-ajan vekottimista, jne. ...
Tuttu oravanpyörä, joka on aika kaukana tavallisesta, ihmisen perustarpeet kohtuullisesti turvaavasta peruselämästä.
Missään ei ole rajoja näkyvissä eikä kukaan tunnu muistavan, että viimeisessä palttoossa ei ole taskuja!

Onko syytä aloittaa vihdoinkin vakava keskustelu elämisen tasosta, elämisen laadusta?

Kyllä mietityttää...


Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolittiikassa osa 30...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Edellä mainituista henkilöistä en tässä vaiheessa revittele enempää, mutta oliko valtuustokauden 2001-2004 aikana kulttuuriasiainlautakunnassa merkittäviä asiakokonaisuuksia, päätöksiä, joista on syytä kirjoittaa...
_____________________________________________________________________________

On parasta, että en lähde yli 15 vuoden tapahtumia muistelemaan, vaan hankin asiaan liittyvää aineistoa. Siksi olen lähettänyt sähköpostia henkilöille, jotka asiasta tietävät, mm. seuraavaa:

Lähettäjä: Aki Pyykkö [mailto:aki.pyykko@netti.fi] 
Lähetetty: 24. elokuuta 2017 19:26
Vastaanottaja: jaana.pulkkinen@kemi.fi
Kopio: 'aki.pyykko@netti.fi'
Aihe: Tiedustelu

Tervehdys Jaana ja hyvää lähestyvää syksyä!
Mahdollisesti tiedät, että omalla Blogisivullani olen aloittanut tekstisarjan nimellä: Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa. Jos et niin nyt tiedät. Olen asiasta irrotellut myös Facebook-ympäristössä.
Olen vasta valtuustokauden 2001-2004 alkumetreillä Kulttuuriasiainlautakunnassa. Koska olen kaiken kokousmateriaalin kiikuttanut aikanaan Kemin kaupungintalolle silppuriin, niin käännyn Sinun puoleesi. Toivon, että muistelet menneitä ja kerrot em. valtuustokauden ”huippuhetkiä”. Toisin sanoen sellaisia hetkiä, joita minunkin on syytä muistella ja kommentoida. Toki minulta löytyy ”vähän kättä pitempää” vanhoista teksteistäni.
Tiedustelu- ja yhteistyöterveisin
Aki
Ps.
Ainakin muistissani on kirjaston johtajavalinta, taisipa olla teatterinjohtajan valinta, perinteiset Pohjois-Suomen kulttuuriväen yhteistilaisuudet, valtakunnalliset Museopäivät, jne. …

____________________________________________________________________________

Aiheutin pienen sähköpostihässäkän tiedustelullani. Nyt kuitenkin tiedän mistä em. aineistot samoin kuin valtuustokauden 2005-2008 sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä valtuustokauden 2009-2012 kulttuurilautakunnan pöytäkirjat löytyvät - hyvä niin. Olin edellisissä lautakunnissa varsinaisena jäsenenä.

Muistelen pohdiskelleeni jo aivan em. valtuuskauden alussa, mitä vuoden 2004 jälkeen...

Onko tarkoituksenmukaista lähteä aktiivisemmin mukaan kuntapolitiikkaan? Jos niin missä ryhmässä vai unohtaa koko juttu…

Todettakoon, että olin edelleen vahvasti työelämässä ja ammattijärjestöelämässä mukana. Luonnollisesti ne olin priorisoinut ykkösasioiksi.


Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

IKEA:n pöytälamppuinformaatioita...

Kävimme toissapäivänä Ruotsin Haaparannalla. Tutulla IKEA-kierroksella vaimoni osti pienen pöytälampun, jonka kasasimme hetki sitten.

Asiallinen tuote, asiallinen pakkaus ja superasiallinen informaatio. Informaatio alkaa suomenkielellä: Rastitettu jäteastiasymboli merkitsee, että tuotetta ei saa hävittää kotitalousjätteen joukossa. Kun hävität tuotteen, vie se asianmukaiseen keräys- tai kierrätyspisteeseen. Jne. ...

Tuo superasiallinen tarkoittaa sitä, että muutamien perinteisten globaalikielten lisäksi informaatio oli painettu "pienellä präntättynä" 35 eri kielellä.

Polttoaineen loppuminen yllättää autoilijoita joka päivä...

Kyllä, tuttu asia, sillä kerran on päässyt bensiini loppumaan vuoden 1962 jälkeen aloitettuani autoilun.
Olimme perheemme kanssa palaamassa Kuplalla pohjoisesta, Kemistä silloiseen kotipaikkaamme Imatralle talvella ja aamuyöllä1970-luvun puolenvälin aikoihin. Siihen aikaan oli hyvin vähän huoltoasemia, jotka olivat yöllä auki. Bensiini loppui hiukan ennen Lappeenrantaa, jossa oli ajatellut tankata. 
Onneksi heti kohta tuli seurue henkilöautolla, jolta saimme ostaa varakanisterillisen bensiiniä.
Nykyisin olen ottanut tavaksi tankata "hyvissä ajoin". Nykyisin emme juuri ajele Ruotsin Haaparantaa pitemmälle...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Auto

Polttoaineen loppuminen yllättää autoilijoita joka päivä – näin pitkään autolla voi ajaa bensavalon syttymisen jälkeen

Autoliiton asiantuntija kertoo, miten pitkälle autolla yleensä pääsee bensavalon syttymisen jälkeen.

Tilaajille

Mies tankkasi bensiiniä autoonsa huoltoasemalla Helsingissä.
Tuttu tilanne monelle autoilijalle: polttoainevalo palaa, mutta ei millään jaksaisi tai ehtisi pysähtyä tankkaamaan.
Kyllähän polttoaine riittää vielä kotiin ja huomenna sitten huoltoasemalle.
Mutta usein käy myös toisin, sillä Suomessa autoilijoita jää joka päivä tien päälle polttoaineen loppumisen takia, kertoo Autoliiton turvapalvelupäällikkö Jonne Luomala.
”Kyllä sitä edelleen ihan päivittäisesti tapahtuu, vaikka se on ehkä vähenemään päin pitkällä aikavälillä.”
Tapausten väheneminen johtuu uusien autojen ajotietokoneista, jotka kertovat kilometrin tarkkuudella, miten pitkälle tankillisella pääsee. Autoliiton Luomala ei kuitenkaan suosittele luottamaan sokeasti auton antamaan lukemaan.
”Nykyaikaisessa rauhallisessa maantieajossa ajotietokone voi näyttää, että polttoaine riittää vielä 100 kilometriä, mutta kaupunkialueella tai moottoritieajossa kulutus voi kaksinkertaistua. Fiksu autoilija tankkaa ennen kuin valo syttyy”, Luomala sanoo.
Mutta entä jos valo syttyy? Miten pitkään autolla yleensä pääsee polttoainevalon syttymisen jälkeen?
Luomalan mukaan kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta.
”Se on hyvin ajoneuvo-, olosuhde- ja kuljettajakohtainen asia. Mutta maantieajossa voi helposti päästä 100–150 kilometriä.”
MONESTI AUTOILIJAT KUITENKIN uskovat polttoaineen riittävän pidemmällekin. Asiaa on tutkittu Britanniassa.
Vakuutusyhtiön teettämän tutkimuksen mukaan Britanniassa yli 800 000 ihmistä jää vuosittain tien päälle, koska polttoaine loppuu, kertoo Daily Mail.

Miehet ovat tutkimuksen mukaan naisia uhkarohkeampia ja kuvittelevat keskimäärin pääsevänsä polttoainevalon syttyessä pidemmälle kuin naiset.

Ei hyvä, sillä jos menovesi sitten loppuu, joutuu kävelemään tai liftaamaan läheiselle huoltoasemalla, lainaamaan jerrykannun ja hoitamaan itsensä jollain konstilla takaisin autolle.

Lisäksi polttoaineen loppuminen saattaa vahingoittaa autoja.

ETENKIN DIESELAUTOISSA POLTTOAINEEN loppuminen saattaa aiheuttaa kalliita ongelmia, kertoo mekaanikko Ray Sparrows Daily Mailille. Vahingot saattavat etenkin ajan mittaa käydä tuhansien eurojen arvoisiksi.

Moottori on tottunut polttoaineeseen ja öljyyn. Jos moottorissa kiertää pelkkä ilma, se saattaa olla koneelle ikävä ja vahinkoa tekevä yllätys.

Bensakoneet eivät ole aivan yhtä herkkiä, mutta ei niillekään tee hyvää, jos moottori saa pelkkää ilmaa polttoaineen sijasta.

Aikoinaan dieselmoottoreita joutui polttoaineen loputtua ilmaamaan: koneistoon päässyt ilma piti pumpata käsivoimin pois, ennen kuin auto suostui starttaamaan.

Uusimmissa autoissa tätä ei tarvitse yleensä enää tehdä, vaan auton starttaaminen hieman kauemmin riittää useimmiten käynnistämään ilmaa saaneen moottorin.

UUSIMMISSAKAAN AUTOISSA POLTTOAINEEN määrän mittarit eivät ole mitään atomikelloja, vaan niissä on heittoa.

Etenkin vanhemmissa autoissa heittoa saattaa olla todella paljon, sillä polttoaineen tason mittarin neula vaihtelee huimasti sen mukaan, onko auto tasaisella tai mäessä suuntaan tai toiseen.

Uudemmissa autoissa ajotietokoneessa on usein mittari, joka näyttää kilometrin tarkkuudella jäljellä olevat kilometrit. Se on kuitenkin suhteutettu auton lähihetkien keskikulutukseen.

Jos siis tulee vaikkapa tasaisesta moottoritienopeudesta kaupunkiin, kun mittarissa on 20 kilometriä, toimintasäde hupenee huomattavasti nopeammin keskusta-ajossa ja edessä saattaa olla polttoaineen loppuminen.
MITEN SITTEN KANNATTAISI ajaa, mikäli höyryillä on pakko päästä vielä vähän pidemmälle?

Suurimmassa osassa autoja kulutus on optimoitu niin, että se on alhaisimmillaan tasaisessa, noin 80 km/h vauhdissa. Älä siis jarruttele tai kiihdyttele. Kierrokset kannattaa pitää 2 0003 000 kierroksen minuuttinopeudessa.

Luonnollisesti emme suosittele ajamaan 80 km/h, mikäli nopeusrajoitus ei anna siihen lupaa.

Niin sanottu laskettelu ei ole järkevää, vaan auto kannattaa pitää vaihteella, kunhan ei paina kaasua. Uusimissa autoissa se on jopa taloudellisempaa kuin vapaalla vaihteella rullaaminen.

Autoa ei myöskään kannata pysäyttää liikennevaloissa manuaalisesti (monissa uusissa autoissa on tosin automaattinen start-stop-järjestelmä), sillä käynnistäminen kuluttaa paljon bensiiniä.

Ja viimeisenä vaihtoehtona: pidä mukana kannu, jossa on pari litraa polttoainetta.