torstai 28. huhtikuuta 2016

Yllättävä tutkimustulos: Maapallo vihertyy kovaa vauhtia – kasvihuonekaasun ansiosta...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Tiede 

Yllättävä tutkimustulos: Maapallo vihertyy kovaa vauhtia – kasvihuonekaasun ansiosta

Ilmakehän lisääntyneen hiilidioksidin kielteiset vaikutukset ylittävät tulevaisuudessa myönteiset vaikutukset, uskovat tutkijat.


vihertyvä maapallo -piirros
Kuva: R. Myneni / Boston University

Maapallo on muuttunut merkittävästi aiempaa vihreämmäksi viimeisten 33 vuoden aikana – ja muutoksesta on kiittäminen hiilidioksiidia.
Asiaa on selvittänyt iso tutkijaryhmä, jossa on jäseniä kahdeksasta maasta. He käyttivät hyväkseen Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan satelliiteilla viime vuosikymmeninä kerättyä tietoa.
Kasvien peittämä alue maapallolla on lisääntynyt peräti 18 miljoonalla neliökilometrillä, mikä vastaa yli 50:tä Suomen kokoista aluetta. Vihertymistä on havaittu ainakin neljänneksellä, ehkä jopa puolella kasvillisuuden peittämistä alueista maapallolla. Koko maapallon pinta-alasta noin kolmannes on viherkasvien peittämää.
Ilmaston lämpenemisen on aiemmin arveltu kuivattavan maaperää kasveille kelpaamattomaksi. Tutkimuksen mukaan kuitenkin vain neljälle prosentille maa-alasta on käynyt näin. Pahiten kärsineet alueet ovat Mongoliassa, Argentiinassa ja Pohjois-Amerikassa lähellä Alaskaa. 
Hiilidioksidi on merkittävä ihmisen tuottama kasvihuonekaasu, mutta myös elämän edellytys: kasvit hyödyntävät sitä fotosynteesissä. Tutkimuksilla on osoitettu, että hiilidioksidin lisääntyminen vauhdittaa fotosynteesiä ja siten lisää kasvillisuutta.
Hiilidioksidi ei ole ainoa tekijä, joka lisää kasvillisuutta. Muita sellaisia ovat muun muassa typpi, lämpötilojen nousu, sademäärä ja auringonvalo. Tutkimuksen mukaan hiilidioksidi selittää kuitenkin 70 prosenttia vihertymisestä, kertoo Bostonin yliopiston professori Ranga Myneni.
– Toiseksi tärkein kasvillisuuden lisääjä on typpi, yhdeksän prosentin osuudella. Luvuista näkyy, kuinka merkittävä osa hiilidioksidilla on tässä prosessissa, sanoo Myneni.

Haitat kuitenkin hyötyjä suurempia?

Tutkimustyöhön niin ikään osallistunut Pekingin yliopiston tutkija Zaichun Zhu sanoo, että kasvillisuuden lisääntyminen voi perustavanlaatuisesti muuttaa ilmakehän vesi- ja hiilikiertoa.
Ihmisen toiminnan seurauksena ilmakehään nousee noin kymmenen miljardia tonnia hiiltä. Noin puolet siitä päätyy valtameriin tai  kasvillisuuteen.
Vaikka lisääntynyt hiilidioksidi voikin olla hyödyllistä kasvillisuudelle, on se myös päävastuullinen ilmaston lämpenemisestä. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on nostamassa hiilidioksidin määrän ilmakehässä tasolle, jollaista ei ole koettu ainakaan puoleen miljoonaan vuoteen. 
Seurauksena voi olla meriveden pinnan nouseminen, meriveden happamoituminen, jäätiköiden sulaminen ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen.
Tutkijat varoittavat myös, että hiilidioksidilisä ei ehkä edes hyödytä kasvustoa loputtomiin. Ranskalaisen tutkijan Philippe Ciaisin mukaan kasvit saattavat hyvin sopeuttaa itsensä entistä korkeampaan hiilidioksiditasoon, jolloin kaasun hedelmöittävä vaikutus voi heiketä.
Tutkimus on julkaistu Nature Climate Change -sivustolla.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

It is A Hard Day’s Night...

Tänään on kovan päivän ilta/yö.

Tänään keskiviikkona 27.04.2018 klo 08.15-12.30 välisenä aikana viisi (5) äitini aikanaan istuttamaa piha-/kujakoivua tuli elinkaarensa päätepisteeseen. Tosin ainoastaan yksi puista oli selvästi keskeltä hiukan laho, muut olivat täysin "terveitä".

Neljä isoa, vahaa koivua on vielä pystyssä, kaksi mm. siitä syystä, että pikkulinnut - sinitiaiset - touhuavat pönttöjen ympärillä aktiivisesti.

Naapurini, joka viime syksynä kaatoi takapihalta suuren sembramännyn ja kaksi kuusta otti kaato- ja katkomishomman hoitaakseen.

Olin aikanaan tarjonnut em. tehtävän puoliammttilaismetsurillemme, mutta hän on ollut viime aikoina kiireinen ja sitkaan kevätröhän kourissa.
Meille toisaalta iski hiukan kiire, sillä haluamme tiettyjä asiakokonaisuuksia tontilta hoitaa pois kesän kiivaasti lähestyessä.

Huom! Vedet vapautuvat kohta ja Selkäsaari kutsuu - niin ja tietysti katiskapyynti...

Niin - em. henkilö tulee pistämään kadunpuoleisen pensasaidan, orapihlaja-aidan aivan juuresta poikki tehokkaalla raivaussahalla heti kun jäät ja lumet ovat sulaneet ojanpenkalta. Tämänhetkisessä vesisateessa siihen ei mene kuin viikko toista...

Viisi koivua on siis tällä hetkellä noin 0,5 m pätkinä pihalla ja liittymän vierus täynnä oksia. 
Ensimmäinen oksakuorma odottaa huomenaamuista lähtöä Karjalahdelle Kemin Energian alueelle.
Ainakin toinen kuorma ettei kolmaskin noista oksista vielä syntyy.

Kopsin = halkaisen puut takkapuukokoon paikan päällä lähipäivinä ja kärrään ne välittömästi katokseen kuivamaan.

Vaikka puita kaadettiin viisi, hajoitettavia kantoja on oikeastaan vain kaksi. Yksi puista oli kolmen koivun ryppäässä, keskellä ja neljä kasvoivat lähes kahdesta, samasta "suurkannosta".

Tuskin katselemme kantoja pitkään, sillä tavoitteena on em. alue pikimmiten tasoittaa ja ottaa hyötykäyttöön.

Niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut, olemme viime vuonna kaksi kertaa jyrsityttäneet kantoja "Mestari-Malisen" eli Pekka Malisen avustuksella. Olemme saaneet erinomaista palvelua...

Todennäköisesti otan häneen pikapuolin yhteyttä.

Tänään torstaina 28.04.2016 kolme kuormaa oksarisuja on viety pois, kolmannes puista pilkottu ja kärrätty katokseen.
Todennäköisesti huomenna aamulla pilkkominen on suoritettu, sillä apuna on valovirralla toimiva halkomakone... 





Iiron ja metsänhaltija tuo Marina Takalon sadut nykylukijalle...

Tunsin Marina Takalon. Tulin tuntemaan hänet hänen tyttären, Helli Pennasen o.s. Takalon pojan Jorman kautta. Kävimme Jorman kanssa hänen Jawa-moottoripyörällä Kuusamossa 1960-luvun alkupuolella - mahdollisesti juuri vuoden 1960 kesänä, taisimme olla Marina Takalon ja hänen miehensä Ollin vieraan - kesälomalla - viikon toista...

Mukava käynti kaiken kaikkiaan. Vedimme Jorman Kirpistöjärvellä perholautaa ja olimme vaan kaupunkilaislomalaisia. En ole eläissäni saanut niin hyviä, hyvin paistettuja muikkuja kuin silloin. Toinen ainutlaatuinen kokemus oli suolalla maustetun kahvin "nauttiminen" käydessämme vierailulla jossakin järvenselän takana. Matka vierailukohteeseen oli aikamoinen. Kapealla, täyteen lastatulla perämoottoriveneellä mentiin aika haipakkaa Ollin kipparoimassa aluksessa aika ajoin puuskittaisen tuulen nostaessa muutoin tyvenellä järvellä ristiaaltoja. Siihen maailman aikaan pelastusliivejä ei ollut käytössä ainakaan syrjäkylillä...

Aika usein jututin Marinaa Kemissä Haukkarinkadulla Pennasilla käydessäni 1960-luvun alkupuolella.

Tulimme mielestäni hyvin juttuun...

 

Pätkä Wikipediatekstiä:

Marina Takalo (1890 OulankaVienan Karjala – 22. heinäkuuta 1970 Kemi) oli vienankarjalainen Suomeen muuttanut runonlaulaja.
Takalo tuli perheensä kanssa Suomeen helmikuussa 1922 pakolaisina ja he asuivat sitten Kuusamossa muun muassa Määttälänvaaralla ja Heikkilässä. Vuodesta 1961 Takalo asui Kemissä lastensa luona.
Takalo sai Kalevala-seuran tunnustuspalkinnon 1965. Takalon kertomia satuja ja tarinoita sekä runonlausuntaa on tallennettu yhteensä 60 tunnin verran ääninauhoille. Helsingin yliopiston uskontotieteen professori Juha Pentikäinen tapasi nuorena opiskelijana Takalon Kuusamossa 1960 ollessaan siellä kotiseututukimusretkellä. Pentikäistä kiinnosti Takalon uskonnollinen maailmankuva johon oli sekoittunut kalevalaisia ja vanhauskoisia aineksia ja hän kirjoitti tästä aiheesta 1971 teoksen Marina Takalon uskonto.
Vuonna 1990 paljastettiin Kuusamon kansanopiston edustalla Marina Takalon muistomerkki jonka on suunnitellut taiteilija Nina Sailo. Kemissä on Marina Takalon katu ja Kemin kaupunginkirjastossa on Takalon pronssinen muistoreliefi (Sanna Koivisto, 1991).


Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiuakn tuunattuna:

Iiron ja metsänhaltija tuo Marina Takalon sadut nykylukijalle

NORDBOOKS
Iiron ja Metsänhaltija kerää kansiin 21 Marina Takalolta kerättyä satua.

Nykylukijat pääsevät perehtymään vienankarjalaiselta runolaulajalta Marina Takalolta kerättyihin satuihin, kun Inkeri Karvosen satukirja Iiron ja metsänhaltija julkaistaan toukokuussa.
Karvonen on kirjoittanut sadut nykykielelle. Takalo käytti puheessaan paljon karjalankielen sanastoa, joka voi olla nykylukijalle läpipääsemätöntä.
– Tarinat pohjautuvat kansanperinteeseen, mutta ne ovat Takalolle omaperäisiä. Niissä korostuu Viena ja vienankarjalaisuus, Karvonen sanoo.
Kirjan teksti on ollut Karvosella olemassa pöytälaatikossa tovin.
– Kirjoitin tekstit jo hyvissä ajoin, 1990-luvun alussa. Silloin Marina Takalo oli pinnalla, mutta loppujen lopuksi kävi niin, että kirja jäi ilmestymättä.
Siitä lähtien tarinat ovat olleet Karvosen pöytälaatikossa. Tuolloin tekstiä tehtiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Tänä keväänä kustantaja on kuitenkin Matti Alapiessan Nordbooks.
Kirjassa on kaikkiaan 21 satua. Karvonen kertoo, että Takalolta kerättiin ainakin 34 satua, ja Karvonen kirjoitti niistä nykykielelle yli kolmekymmentä. Jo 90-luvulla määrä kuitenkin karsittiin kustantajan toiveesta 21:een.
– Kirjoitin silloin tekstit yhdessä kesässä.
Kirjassa tarinat jakautuvat haltija-, eläin-, ja ihmissatuihin sekä legendoihin.
Kerätty materiaali Iiron ja metsänhaltijaan on peräisin uskontotieteen emeritusprofessori Juha Pentikäiseltä. Hän keräsi Takalolta kansanperinnettä sekä satuja ja antoi ne myöhemmin Karvoselle.
– Marinalle satu oli totta. Ne olivat omaelämänkerrallisia ja kertovat rankasta elämästä, Pentikäinen sanoo.
Sadut myös kertovat Takalon maailmankuvasta.
– Hänelle eläinsaduissa eläimet olivat myös ihmisiä. Hän sanoi minulle, että ”karhu on ihminen, usot sie sen”.
– Ihmisen ja eläimen raja oli Takalolle eri kuin meille muille. Samoin hänelle elämän ja kuoleman raja oli eri kuin meille muille.
Karvonen sanoo, että kaikista ronskeimmat alkutekstien kohdat eivät välttämättä ole päässeet mukaan nyt ilmestyviin tarinoihin.
– Kuitenkin Marinan usein käyttämä syöjätär esiintyy paljon tarinoissa. Syöjätär oli hänelle noita, joka edusti pahuutta. Tarinat ovat myös hyvin mustavalkoisia, ja niissä paha saa palkkansa.
Liiallista siloittelua Karvonen pyrki välttelemään. Grimminkin veljekset siistivät keräämiään kansantarinoita, mutta niiden sisältö on edelleen voimakasta.
– Minun versioitani Marina Takalon saduista pystyy lukemaan lapsille, mutta aina pitää harkita milloin ja kenelle niitä luetaan. Mielestäni liiallinen siistiminen kadottaa tarinoista kontrastin ja elämän särmän. Nykyään Grimmin veljestenkin tarinoita on siloiteltu ja mielestäni niistä katoaa silloin voimaa.
Iiron ja metsänhaltijan sadut ovat kuitenkin edelleen peräisin Takalon kerrontaperinteestä. Nyt ne jatkavat elämäänsä uudelle sukupolvelle.
KIRJA

Iiron ja metsänhaltija

Vienankarjalaisen runonlaulaja Marina Takalon satuja nykykielellä.
Kirjassa on yhteensä 21 satua.
Takalolta kerättiin alun perin noin 34 satua.
Mukana haltijasatuja, eläinsatuja, ihmissatuja ja legendoja.
Kirja ilmestyy toukokuun puolessa välissä.
Kustantaja Nordbooks.

INKERI KARVONEN

Syntynyt Kemijärvellä, kasvanut Sallassa.
Asuu Kannuksessa.
Työskennellyt luokanopettajana.
Kirjoittanut lapsille sekä proosaa että runoja.
Muita teoksia: Hupsuja hassuja hipsukkatassuja (ei vielä ilmestynyt), Paanutonttu ja Tarinakivet ja Hiirenpolulla soi.
Marinalle satu oli totta. Ne olivat omaelämänkerrallisia ja kertovat rankasta elämästä.
Juha Pentikäinen,
uskontotieteen emeritusprofessori

Kemin Jalokivigalleria täyttää tiistaina 30 vuotta...

Kemin Jalokivigallerian ideoi ja toteutti aikanaan kemiläinen Teuvo Ypyä.

Pätkä Wikipediatekstiä:
Teuvo Ypyä (s. 1955) on kemiläinen kultaseppämestari ja kuvanveistäjä. Lukion jälkeen Ypyä siirtyi vuonna 1976 opiskelemaan Lahden muotoiluinstituutin kultaseppäkouluun. Vuonna 1977 hän suoritti gemmologian (jalokivitieteen) perustutkinnon ja 1982 Ison-Britannian gemmologisen seuran diplomitutkinnon, 1983 Ypyä saavutti kultaseppämestarin arvon.
Ypyä valmistui kultasepäksi Lahden muotoiluinstituutista 1980 ja toimi pitkään perustamansa Kemin Jalokivigallerian johtajana. Vuonna 1988 Ypyä suunnitteli ja toteutti Suomen kuninkaan kruunun saatuaan käsiinsä Erik. O. Ehrnströmin luonnospiirustukset kuninkaan kruunusta. Kruunu on edelleen Kemin Jalokivigallerian matkailunähtävyys. 1990-luvun puolivälissä hän jättäytyi vapaaksi taiteilijaksi.

Suora nettilainaus Yle Kemi-sivuilta hiukan tuunattuna:
Kemi 

Kemin Jalokivigalleria täyttää tiistaina 30 vuotta

Tiistaina 30 vuotta täyttäneestä Kemin Jalokivigalleriasta löytyy muun muassa täydellinen kopio Suomen kuninkaalle aikanaan suunnitellusta kruunusta.





Kopio Suomen kuninkaan kruunusta.
Kopio Suomen kuninkaan kruunusta on yksi jalokivigallerian vetonauloista. Kuva: Minna Aula / Yle

Ympärivuotiseksi matkailunähtävyydeksi 30 vuotta sitten pystytetty Kemin Jalokivigalleria sisältää yli 3000 koru- ja jalokiven kokoelman eri puolilta maailmaa.
Esillä on muun muassa kemiläisvalmisteinen täydellinen kopio Suomen kuninkaalle aikanaan suunnitellusta kruunusta.
Juhlavuoden kunniaksi Jalokivigalleriaan on tämän viikon ajan vapaa pääsy lapsille aikuisen seurassa.

Sipilä herkistyi veteraaneille – isoisä opetti, mikä on nuoremman polven talvisota...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Politiikka  | 

Sipilä herkistyi veteraaneille – isoisä opetti, mikä on nuoremman polven talvisota

Pääministeri Juha Sipilä piti juhlapuheen kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa Oulussa. Pääministeri muisteli kuinka oma isoisä sai yrityskaupalla rikastuneen miehen muuttamaan suunnitelmiaan tulevaisuuden suhteen.

Juha Sipilä
Juha Sipilä Kuva: Yle
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kertoi juhlapuheessaan kansallisessa veteraanipäivässä, että hänen isoisänsä sai hänet ymmärtämään, mitä nuoremman sukupolven talvisota on.
Sipilä kertoi, kuinka hän vuonna 1996 matkusti isoisänsä kanssa Karjalaan. Matkan aikana he seurasivat Sipilän isoisän talvisodassa kulkemaa matkaa. Sipilä sanoi tuolla matkalla tajunneensa, että hänen isoisänsä ei toivonut yrityskaupalla rikastuneen Sipilän siirtyvän kevyempiin töihin.
Hän opetti minut omalla tavallaan ymmärtämään, että meidän nuoremman sukupolven talvisotamme on tämän isänmaan rakentaminen yhä paremmaksi paikaksi elää, Sipilä sanoi.
Jokaisen tulee olla oman elämänsä yrittäjä ja rakentaa maata niillä taidoilla, jotka meille on annettu, Sipilä sanoi.
– Suomi on ennenkin nostettu kovalla työllä, yhteiskunnan rakenteita uudistamalla sekä yhteistyöllä. Tämän päivän Suomessa meidän on kyettävä uudistamaan talouttamme ja koko yhteiskuntaamme, jotta Suomi säilyisi jatkossakin elinvoimaisena ja tasa-arvoisena maana.
Puheessaan Sipilä kiitti veteraaneja heidän teoistaan ja työstään. Sipilä muistutti, että sota-ajan keskeiset arvot eivät ole menettäneet merkitystään. Niitä ovat vastuullisuus, velvollisuudentunto, isänmaallisuus, lähimmäisistä huolehtimenen sekä luja ja horjumaton usko tulevaisuuteen, Sipilä luetteli.
– Sotavuosien selviytymiskamppailu ja jälleenrakennuksen vuodet ovat kantaneet meitä tähän päivään saakka.