sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Näin Eurooppa sulki ovensa pakolaisille...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Turvapaikanhakijat 

Näin Eurooppa sulki ovensa pakolaisille – jopa Ruotsi käänsi kurssinsa

Euroopan unionin jäsenvaltiot viestittävät yksi toisensa jälkeen pakolaisille, että suojasään aika on ohi. Turvapaikanhakijoista on tullut monille valtioille suoranainen rasite, ja se tehdään tulijoille monin tavoin selväksi.


signaalikuva1
Kuva: Eetu Pietarinen/Yle Uutiset

Kun miljoonat pakolaiset yrittivät hakea turvaa Euroopasta, tilanne muodostui ongelmaksi.
Kun Euroopan unionin ulkorajat eivät pitäneet, eivätkä yhteiset sopimukset turvapaikanhakijoiden kohtelusta toteutuneet, tilanne ajautui kaaokseen.
Kun Brysselistä ei ollut ongelman ratkaisijaksi, jäsenvaltiot alkoivat toimia omin päin. Nyt yksittäiset EU-maat lähettävät selviä viestejä turvapaikkaa harkitseville: jääkää kotiin.
Tässä muutama esimerkki:

signaalikuva2
Kuva: Eetu Pietarinen/Yle Uutiset

Tanska

Vapaamielinen Tanska otti tiukat otteet käyttöön jo alkusyksyllä. Se ilmoitti libanonilaislehdissä kiristyneestä pakolaispolitiikastaan.
Alkuvuonna 2016 maan parlamentti sääti kiistanlaisen lain turvapaikanhakijoiden omaisuuden takavarikoinnista.

Saksa

Saksa avasi syksyllä rajansa avosydämisesti turvapaikanhakijoille, mikä osaltaan kasvatti pakolaisten tuloa Eurooppaan. Tammikuussa 2016 maa ilmoitti kiristävänsä politiikkaansa. Se pidensi perheiden yhdistämisaikaa ja nopeutti palautuksia.

Ruotsi

Myös Euroopan humanitäärisellä suurvallalla Ruotsilla tuli mitta täyteen. Ruotsi aloitti vuodenvaihteessa etelärajallaan henkilöllisyyspaperien tarkastukset. Lisäksi se ilmoitti palauttavansa lähivuosien aikana puolet 160 000:sta maahan tulleesta turvapaikanhakijasta.

Hollanti

EU-puheenjohtajamaana vuoden alussa aloittanut Hollanti on valmis jämeriin toimiin pakolaistilanteen kuntoon saattamiseksi. Suunnittelee pakollista ja välitöntä laivakyytiä Turkkiin niille turvapaikanhakijoille, jotka ovat saapuneet Turkista Kreikkaan.

signaalikuva3
Kuva: Eetu Pietarinen/Yle Uutiset

Suomi

Suomi nousi syyskuussa kansainvälisten lehtien otsikoihin, kun pääministeri Juha Sipilä lupasi kotinsa pakolaisten käyttöön. Tyyli on sittemmin muuttunut. Suomi käännyttäämaahantulleista 32 500:sta turvapaikanhakijasta noin 20 000.

Puheenjohtaja Sture Fjäder Akava...


Näin eläkeläisenä alla olevan tyyppiset asiat eivät aivan niitä ykkösasioita ole, mutta lähes pakkohan niitä on seurata.

Muistaakseni olen joskus aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota Akavan asiallisiin teksteihin ja jopa intoutunut puheenjohtajallekin niitä kehumaan sähköpostin välityksellä. Alla olevakin teksti olisi pienen kehumisen arvoinen.

Erityisesti kiinnitin huomiota sanoihin: Akava sopisi äärimaltillisesta palkkatasosta - oletan sillä tarkoitettavan äärimaltillisesta palkkojen korotuksesta > lähes nollalinjasta tms. jos muut palikat loksahtelevat paikoilleen...

Akavan infoa...

Akava on valmis neuvottelemaan ripeästi

Akava on valmis neuvottelemaan yhteiskuntasopimuksesta nopeassa aikataulussa. Akavan johdonmukaisena tavoitteena on viime toukokuusta saakka ollut neuvotella mahdollisimman tasapuolinen ja maltillinen palkkaratkaisu, joka aidosti edistää kilpailukykyä ja työllisyyttä.

– Olen erittäin tyytyväinen, että Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoitti valmiudestaan aloittaa neuvottelut uudelleen. Nyt peräänkuulutan ihan jokaiselta neuvotteluosapuolelta aitoa halua joustaa omissa vaatimuksissaan, jotta työmarkkinajärjestöt saavat hallituksen tuella jälleen ripeästi aikaan hyviä tuloksia, kuten viime vaalikaudella, puheenjohtaja Sture Fjäder sanoo.

Akava sopisi äärimaltillisesta palkkatasosta vähintään vuosiksi 2017–2018. Ratkaisulla ei kuitenkaan saa rapauttaa kansalaisten ostovoimaa ja sitä kautta kotimaisten yritysten palveluiden ja tuotteiden hankkimista. Niinpä ostovoimaa on haettava muilla keinoin kuin palkankorotuksilla.

– Työmarkkinaratkaisun tulee olla kokonaisuus, jolla ostovoiman ja työllisyyden lisäksi turvataan työehtoja ja työvoiman ulkopuolella olevien toimeentuloa. Vastineeksi joustamisesta neuvottelupöydässä tulee sopia paikalliseen sopimiseen liittyvien neuvotteluiden pahimmista kipukohdista.

Akavan ehtona on, että paikallista sopimista laajennettaessa turvataan lisäksi henkilöstön edustajien asema yrityksissä sopiessa paikallisesti. Myös irtisanottavien muutosturvaa heidän uudelleen työllistymisensä tai osaamisensa vahvistamiseksi on lisättävä.

Akavan mielestä maan hallituksen on ryhdyttävä nopeisiin toimiin työttömyyden vähentämiseksi muilla keinoin kuin työehtoja heikentämällä.

– Erilaisen työehtokikkailun sijaan hallituksen on panostettava koulutukseen, osaamiseen, tutkimiseen ja innovaatiotoimintaan. Nykyisiä työllistämispalveluita on tehostettava ja laajennettava. Työttömien yrittäjyyttä sekä opiskelua on helpotettava nykyisestä turvaverkkoja uudistamalla. Työllisyys ei ole tähänkään mennessä aidosti lisääntynyt työehtopokerilla, Fjäder huomauttaa.

Lisätiedot:
Puheenjohtaja Sture Fjäder, puh. 0400 609 717, twitter: @SFjder

lauantai 30. tammikuuta 2016

Elämä voittaa - aina...

Juuri hetki sitten talviaurinko alkoi paistaa. Katselen työhuoneeni ikkunasta vastapäisen, tien toisella puolella olevan rakennuksen lumipeitteiselle, valkoisena hohtavalle katolle ja kauempana olevien koivujen latvoihin - kyllä, aurinko paistaa...

Kevät lähestyy ja luonto ottaa taas kaiken otteeseensa, luonto voittaa ja sitä myöten elämä voittaa - aina.

Olen aina hehkuttanut Suomen vuodenaikoja - neljää, selkeästi todettavaa vuodenaikaa: kevät, kesä, syksy ja talvi, joissa jokaisessa on oma viehätyksensä.

Henkilökohtaisesti olen mieltynyt voimakkaasti kevääseen. Siihen on syynsä > fotosynteesi-reaktio, jonka väitetään olevan maailman tärkein kemiallinen reaktio.

Se on se reaktio, joka pistää mm. nuo kaukana näkökentässäni olevat, latvoiltaan karahkamaiset koivut aikanaan vihertämään. No - siihen on vielä jonkin verran aikaa.


Pistän varmuuden vuoksi vielä tuon reaktioyhtälön esiin. Fotosynteesistä käytetään monta nimeä, muun muassa ehkä suomenkielessä ylesimmin yhteyttäminen...

Kuvahaun tulos haulle fotosynteesi reaktioyhtälö

Reaktioyhtälö on seuraava:

6H2O + 6CO2 + valo → C6H12O6 (glukoosisokeri) + 6O2

Suursijoittaja Erkki Sinkko taas osakekaupoilla...

Mukava lukea Erkki Sinkon näkemyksiä, joita hän ryydittää kansanomaisilla sanonnoilla. Eiköhän hän - ilmeisen säästeliäänä miehenä - kuitenkin jättänyt itselleen jonkin verran kevään siemenperunoita.

Miksi?

Siksi, että kokemukseni mukaan yhdestä siemenperunasta saa huomattavasti suuremman kuin kolminkertaisen sadon. Parhaassa tapauksessa jopa 10-15-kertaisen sadon hyvissä olosuhteissa...

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Tätä osaketta konkarisijoittaja osti - "Hinta voi kolminkertaistua"

Tätä osaketta konkarisijoittaja osti - "Hinta voi kolminkertaistua"
KUVA: KIMMO HAAPALA/KL
"Myin kevään siemenperunatkin ja ostin", Erkki Sinkko sanoo.
Tukholmassa piipahtanut suursijoittaja Erkki Sinkko kertoo seuraavansa käynnissä olevaa Helsingin pörssin tuloskautta suurella mielenkiinnolla.
Tammikuun romahdus yllätti konkarinkin: ”Moista ei ole nähty miesmuistiin.”
Yleisindeksi putosi pahimmillaan 8,7 prosenttia vuodenvaihteen tasosta. Tammikuussa kurssit monesti nousevat osinkojen odotuksesta johtuen.
Analyytikot ovat heitelleet tulevasta keväästä hurjia osinkoarvailuja. Jakoon voi tulla 12 miljardia euroa.
Herkkiä markkinoita heiluttavat kuitenkin geopoliittiset jännitteet, raaka-ainemarkkinoiden myllerrys ja Kiina.
”Venäjän kauppasaarto häiritsee kaikkia osapuolia, öljyn halpuus näkyy olevan suurempi haitta kuin hyöty. Kiinan velkaisuus ja kasvun hidastuminen pelottavat”, sanoo Sinkko.
Tuloskaudelta Sinkko odottaa eniten kahdenkymmenen suurimman yhtiön tuloksia.

”Suurilla yhtiöillä menee hyvin. Esimerkiksi Wärtsilän tulos oli yllättävän hyvä.”
Sinkon mukaan tilanne näyttää valoisalta myös esimerkiksi Cargotecin sekä metsäyhtiöiden UPM:n ja Stora Enson osalta.
Romahduksessa löytyy myös ostonpaikkoja. Yksi yhtiö, jonka Sinkko nostaa esiin ostomielessä, on heikon suhdanteen ravistelema Outotec.
”Odotan, milloin Outotec lähtee nousemaan. Jos siihen luottaa, niin hinta 3,60 euroa on mitättömän pieni”, Sinkko sanoo.
”Hinta voi kolminkertaistua, jos tulee korkeasuhdanne, kaivosteollisuus nousee ja yhtiö pääsee tekemään sulattoja. Outotecilla on maailman parhaat patentit sulattojen tekemiseen.”
Tänä vuonna Sinkko kertoo ostaneensa Outotecin lisäksi myös Valmetia ja Fortumia.
”Myin kevään siemenperunatkin ja ostin.”

Uudenlainen käännynnäisten Nato-leiri itää sosiaalisessa mediassa...

Itse olen ollut viime vuosina sitä mieltä, että Suomessa on tehtävä avoimesti ja kiihkottomasti Natoon liittyvänä SWOT-analyysi.

Miksi?

Siksi, että jokaiselle suomalaiselle muodostuisi oikea = realistinen näkemys siitä, mitä mahdollinen Nato-kytkentä toisi tullessaan tai ei toisi tullessaan...

Sotilaallisen yhteistyön lisääntyminen mm. Ruotsin kanssa on vauhdilla edistynyt - hyvä niin.

Alla olevassa artikkelissa Taneli Heikka pohdiskelee: Tarttuvatko poliitikot somessa itävään Nato-kääntymykseen? Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tuulen muutoksen haistajia alkaa pian ilmaantua.

Aika näyttää. Ken elää, hän näkee... 

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Uudenlainen käännynnäisten Nato-leiri itää sosiaalisessa mediassa

ULKOMAAT  
Helsingin Sanomat

En muista tarkkaa hetkeä. Muutos alkoi luultavasti jo ennen kuin Venäjä miehitti osan Ukrainaa keväällä 2014. Käännynnäisiä ja ääneen pohdiskelijoita alkoi ilmaantua Facebook-uutisvirtaani.
Sisältö yllätti: Suomi sittenkin osaksi Euroopan ja Yhdysvaltain puolustusliittoa Natoa?
Uudessa Nato-myönteisessä joukossa on kulttuuri-, tiede- ja taideväkeä, joka pohtii avoimesti liittoutumisen hyviä puolia. On suvaitsevaistoa, jolle militarismi on vierasta ja Nato eräs mahdollisuus. On asiantuntijoita, jotka liputtavat kantaansa aiempaa avoimemmin.

Uskon kuitenkin, että somevirtaan on noussut jotain vielä galluptutkalta piiloon jäävää liikettä. Esimerkiksi ”Suomi nopeasti Naton jäseneksi” -Facebook-ryhmässä on 1 700 jäsentä. Tällaisen pienen mutta aktiivisen joukon toiminta saattaa pohjustaa tulevaa. Se on nähty viime vuosina.
Voin toki olla väärässä. Ehkä oma Facebook- ja blogituntumani ei kerro kansan mielipiteistä mitään. Tätä päätelmää puolustaa se, että Ukrainan miehityksen aiheuttama piikki Naton kannatuksessa 2015 tylsistyi hieman jo alkuvuonna 2016. Kannattajia on nyt 28 prosenttia ja vastustajia 58 prosenttia Ylen kyselyyn vastaajista (21. tammikuuta 2016).
Viime vuosien merkittävimmät muutokset yhteiskunnassa ovat näkyneet ensimmäiseksi epävirallisten pienyhteisöjen aktiivisuutena. Näin alkoivat esimerkiksi perussuomalaisiin virrannut maahanmuuttokritiikki ja Slushiin kanavoitunut kasvuyrittämisen opiskelijaliike.
Ensin ruohonjuuritason toiminnan väreitä nousee somen pintaan. Seuraavaksi valtamediaan. Lopulta niihin tarttuvat poliitikot. Ilmiö ei toki ole koskaan näin suoraviivainen. Uusi syntyy maailmaan syklisesti ja sykäyksittäin. Joskus uudesta tulee iso ilmiö, joskus se hiipuu pois.
Mikä kuviossa on uutta?
Mediatutkija Juho Rahkonen selvitti vuonna 2004, ketkä Suomen tiedotusvälineissä keskustelevat Natosta ja miten. Tutkimuksen yksi tulos oli, että Nato-aiheisissa jutuissa olivat useimmiten esillä poliitikot ja asiantuntijat.
Natoa käsiteltiin jutuissa osana useimmille ihmisille vierasta poliittista peliä. Huomattavasti harvemmin Nato-jutut käsittelivät esimerkiksi sellaisia useimmille tuttuja pohdintoja kuin historian opetukset puolustuspolitiikassa ja Suomen suhde Venäjään.
Nato-journalismi oli ajautunut kauas kansalaisista. Jos samanlainen tutkimus tehtäisiin nyt, tutkijan sormen pitäisi olla myös sosiaalisen median pulssilla. Venäjä-suhteista ja historian opetuksista keskustellaan digitaalisilla kanavilla. Digitalisaatio on tuonut strategisen pohdinnan takaisin puolustuspolitiikkaan. Kansaa kiinnostaa eloonjäänti, eivät poliitikkojen pelit.
Mediatutkijoiden kielellä ehkä sanottaisiin, että kansa on tarrannut Nato-keskustelun agendaan. Julkisuuteen pääseviä ääniä ja teemoja eivät enää päätä perinteiset vallankäyttäjät yksin.
Tarkoittaako tämä, että koko kansan Nato-mielipide muuttuu myönteisemmäksi? Ei välttämättä. Liittoutumista vastustavat ovat mielipidetutkimusten suurin ryhmä, ja myös he ovat läsnä digitaalisessa maailmassa. Mutta mahdollisuus muutokselle kasvaa, kun myös kannattajat ovat tulleet esiin. Kannastaan epävarmojen osuus on tutkimuksissa noussut.
Voiko kasvuyrittäjyysliikkeen ja maahanmuuttokritiikin noususta tehdä ennustuksia Natoon liittymisestä?
Maahanmuuttokriitikot löivät läpi isosti eduskuntavaaleissa 2011. Silloin eduskuntaan pääsi useita niin sanotun Nuivan vaalimanifestin allekirjoittaneita ehdokkaita. Startup-liikehdintään tarttuivat 2011 vaalien jälkeen esimerkiksi silloiset kansanedustajat Mikael Jungner (sd) ja Lasse Männistö (kok). He ajoivat läpi bisnesenkelien verovähennyksen.
Kummatkin ilmiöt – maahanmuuttokritiikki ja yrittäjyyden yhteiskunnallista asemaa koskeva muutos – nousivat hyvin nopeasti marginaalista valtavirtaan, ja teemat lienevät siellä pysyvästi.
Tarttuvatko poliitikot somessa itävään Nato-kääntymykseen? Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tuulen muutoksen haistajia alkaa pian ilmaantua.

SAK, Akava, Sttk - EK, KT - Hallitus > Suomi-laiva keikkuu...

Suomalaiset saavat taas seuratakseen henkeäsalpaavaa näytelmää, neuvottelurupeamaa, jossa selviää, onko meillä malttia ja järkeä hakea aidosti hyviä ratkaisuja vai tehdä politiikkaa.

Ainakin tuohon viimeksi mainittuun tuntuu oleva pyrkyä. Henkilökohtaisesti luotan, että järki vihdoinkin voittaa...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Viides kerta toden sanoo? – Näistä neuvottelijoista on kiinni, kumoutuvatko hallituksen pakkolait

HS esittelee viisi pääneuvottelijaa, joiden varassa on, kumoutuvatko pakkolait.

KOTIMAA  
Teema Luukka
JUKKA GRÖNDAHL / HS
Yhteiskuntaneuvottelujen viidennen yrityksen ensimmäiseen kokoukseen osallistuivat pöydän vasemman puolella alusta lukien EK:n lakiasiainjohtaja Markus Aimälä, EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies, Kuntatyönantajat KT:n työmarkkinajohtaja Markku Jalonen ja KT:n tutkimuspäällikkö Margareta Heiskanen. Oikealla puolella edessä lukien istuu SAK:n ekonomisti Joonas Rahkola, SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder, Akavan pääekonomisti Eugen Koev, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola ja STTK:n pääekonomisti Ralf Sund.
Yhteiskuntaneuvottelujen viidennen yrityksen ensimmäiseen kokoukseen osallistuivat pöydän vasemman puolella alusta lukien EK:n lakiasiainjohtaja Markus Aimälä, EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies, Kuntatyönantajat KT:n työmarkkinajohtaja Markku Jalonen ja KT:n tutkimuspäällikkö Margareta Heiskanen. Oikealla puolella edessä lukien istuu SAK:n ekonomisti Joonas Rahkola, SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder, Akavan pääekonomisti Eugen Koev, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola ja STTK:n pääekonomisti Ralf Sund.

Neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta alkoivat jälleen kerran torstaina kello 15.
Paineet ovat suuret, sillä tämä on jo viides kerta, kun työmarkkinajärjestöt neuvottelevat keinoista, joilla yritysten kustannuskilpailukyky, työllisyys ja julkinen talous kohentuisivat.
Neuvottelijoiden päätarkoitus on korvata hallituksen valmistelemat pakkolait. Pöydällä on samoja keinoja kuin pakkolakipaketissa kuten lomarahojen leikkaus ja työajan pidentäminen, mutta työmarkkinajärjestöillä on käytössään enemmän keinoja, joilla kilpailukykyä voi parantaa tasavertaisimmilla keinoilla.

Advertisement
Jos ratkaisua ei synny, vihatut pakkolait tulevat ainakin jossakin muodossa voimaan ja työmarkkinakoneiston valta vaikuttaa kansakunnan asioihin kapenisi todennäköisesti tämän hallituksen aikana ja ehkä sen pysyvämminkin. Hallituspuolueista kokoomus, mutta osin myös keskusta ovat varsin valmiita uudistamaan työmarkkinoita lakiteitse vaikka tulisi lakkoja.
Hallitus on luvannut miljardin euron veronkevennykset, jos työmarkkinaosapuolet saavat riittävästi nostettua kilpailukykyä yhteiskuntasopimuksella ja palkkamaltilla.

Jos näin ei käy, hallitus on uhannut leikata ja verottaa 1,4 miljardia euroa enemmän kuin se muuten leikkaisi.
Sovun löytäminen on mahdollisesti vielä vaikeampaa kuin joulukuussa, jolloin Elinkeinoelämän keskusliitto EK keskeytti neuvottelut. EK lopetti, koska auto- ja kuljetusalan liitto AKT irtautui neuvotteluista. EK ei enää vaadi AKT:n sitoutumista neuvottelujen aikana.
Entistä vaikeammaksi neuvottelut tekee SAK:n hallituksen yhä tiukentuneet linjaukset.
Neuvottelujen jyrkimmät osapuolet ovat SAK ja EK. EK ei halua sopia palkoista nyt vaan liittokierroksella, mikä vähentää tarvittavia pelinappuloita.
Neuvottelujen helpompia osuuksia on löytää niin sanottu Suomen palkkamalli, jolla varmistettaisiin, ettei muilla aloilla palkat nouse enemmän kuin vientisektorilla.
Varsin helposti löytyy ratkaisu myös siitä, kuinka työnantajien sosiaaliturvamaksuja siirretään palkansaajien maksettavaksi. Tämä toisi ehkä lähes pari prosenttia hallituksen vaatimasta viiden prosentin alennuksesta yritysten yksikkötyökustannuksiin.
Koossa olisi 2–3 prosenttia, jos SAK hyväksyisi myös sen, että arkipäivälle osuvista loppiaisesta ja helatorstaista tehtäisiin työpäiviä, tai ainakin toisesta.
SAK:n Lauri Lyly on ehdottanut lomarahamallia, jossa lomarahat sidottaisiin suhdannevaihteluihin. Jos tämä EK:n vastustama malli menisi jossakin muodossa läpi, koossa voisi olla jopa nelisen prosenttia.
Hallituksen pakkolaitkaan tuskin tuovat viittä prosenttia, joten hallitus voisi hyväksyä jotain 3–4 prosentin väliltä, jos sopimukseen sisältyy työajan pidennys.
Vaikka prosenteista päästäisiin sopuun, edessä olisi vielä kaksi vaikeinta asiaa.
Palkansaajajärjestöt vaativat ehdottomasti, että samalla sovittaisiin keskeisistä linjauksista, kuinka työpaikoilla voidaan sopia työehdoista. Tämä voi kaataa sopimuksen, sillä EK ei ole halukas niistä neuvottelemaan.
Hallitukselle uudenlaisen paikallisen sopimisen kulttuurin luominen alkaa olla jopa tärkeämpi asia kuin yksikkötyökustannusten alentaminen.
Ja vaikka keskusjärjestöt ja hallitus löytäisivät kaiken tämän jälkeen sovun, sopimuksen taakse pitäisi saada AKT, jonka sanavaraston käytetyin sana on ei.
HS esittelee viisi pääneuvottelijaa, joiden varassa on, kumoutuvatko pakkolait:
EK:n pääneuvottelijan Jyri Häkämiehen pinna on pidentynyt
SIRPA RÄIHÄ
Jyri Häkämies.
Jyri Häkämies.
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on Lylyn ohella se, jolle oma hallitus on antanut ahtaimmat neuvotteluvaltuudet.
EK:n hallituksessa on vahvoilla käsitys, että nyt pitää lopettaa kaikkinainen keskitettyjen ratkaisujen tekeminen ja siirtyä kohti paikallista sopimista ja liittosopimista.
Se on skitsofreeninen lähtökohta, kun sovitaan keskusjärjestöjen kesken työmarkkinasopimuksesta.
Häkämies on pitkän linjan kokoomuspoliitikko. Hän on kärsimätön, eikä tahdo ymmärtää, miksi selvistä asioista pitää jankata loputtomiin.
Arvioijien mukaan Häkämiehen kärsivällisyys on kasvanut. Näissä pöydissä kun ei pärjää ilman kestäviä istumalihaksia.
Etenkään kun neuvotellaan etujen heikennyksistä ja toisella puolella on ay-pomoja, jotka on palkattu parantamaan etuja.
Häkämies lukee hyvin pelitilanteita ja omaksuu asiat nopeasti. Se on avu, sillä ay-pomot ovat kuuluisia siitä, että heillä on yksityiskohdat hallussa ja kyky iskeä heikkoihin kohtiin.
EK haluaa, että yhteiskuntasopimusneuvotteluissa ei sovita paikallisesta sopimisesta eikä palkoista. EK haluaa sopia ensisijaisesti keinoista, joilla pakkolait korvataan.

SAK:n Lauri Lyly on sitkeä sopija
ANTTI AIMO-KOIVISTO
Lauri Lyly.
Lauri Lyly.
SAK:n demaritaustaisen puheenjohtajan Lauri Lylyn asema neuvotteluissa on vaikein, sillä SAK:n liitot ovat antaneet hänellä on neuvottelujen ahtaimman liikkumavaran.
Useat Lylyn kanssa neuvotelleet kuvailevat häntä yhteiskuntaneuvottelujen selvästi taitavimmaksi neuvottelijaksi. Hän osaa asiat mennen tullen, on luotettava ja muiden mielestä jopa raivostuttavan sitkeä.
Hän on valmis jatkamaan jopa aamuyöllä, vaikka kaikki muut ovat jo luovuttamassa.
Hän osaa myös pitää hermonsa, vaikka kuinka sisällä sihisisi. Hän on myös varsin luova. Lylyn hyvä ja huono puoli on se, että hän ei ole peluri eikä ympäripuhuja. Hän ei ole parhaimmillaan omiensa joukossa, etenkään, kun pitäisi mairitella omia liittoja kesken neuvottelujen päätösten taakse.
SAK:n hallitus linjasi viime maanantaina kolme kohtaa, jotka ovat sille erityisen tärkeitä. SAK ei aio allekirjoittaa sopimusta, ellei se tiedä, millaiseen ratkaisuun hallituksen asettama työryhmä päätyy paikallisessa sopimisessa.
Se myös haluaa estää työsopimuslakiin esitetyt määräaikaisten työsuhteiden heikennykset ja työehtosopimuksiin liittyvät heikennykset. SAK olisi valmis sopimaan palkoista keskitetysti, mutta liittokierroskin käy.

Kuntatyönantajien Markku Jalonen on osaava ja rauhallinen
RIO GANDARA
Markku Jalonen
Markku Jalonen
Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen on hyvin kokenut, asiat perinpohjaisesti osaava ja rauhallinen neuvottelija, jonka liikkumavara neuvotteluissa lienee laajin. Häntä kuvaillaan linjakkaaksi, mutta aika ajoin aika jääräksi.
Jos sopimusta tehtäisiin EK:n, STTK:n, Akavan ja Kuntatyönantajien kesken, sopimus olisi syntynyt todennäköisesti jo ajat sitten ja pakkolait olisivat pois päiväjärjestyksestä.
SAK:n poissaolo neuvotteluista ei tosin ole mahdollinen.
Jalonen on kärsivällisempi kuin Häkämies, mutta joutuu usein myöntymään EK:n linjauksiin vaikka olisi niistä eri mieltä. Kuntatyönantajille olisi esimerkiksi sopinut SAK:n syksyllä tarjoama nollakorotuslinja vuodeksi 2017. Kuntatyönantaja olisi neuvotellut myös Lauri Lylyn lomarahamallista, jossa lomarahat olisivat liikkuneet suhdanteiden mukaan.
Kuntatyönantaja on valmis sopimaan peruslinjaukset myös paikallisesta sopimisesta, sillä kuntien sopimuksissa on jo paljon paikalliseen sopimiseen mahdollistavia kohtia.
Kuntatyönantajat haluaisivat kriisilausekkeen eli sen, että palkoista voitaisiin sopia alle työehtosopimusten joissakin tapauksissa.

Akavan Sture Fjäder ymmärtää muutosta
SAMI KILPIÖ
Sture Fjäder.
Sture Fjäder.
Korkeastikoulutettuja edustavan Akavan puheenjohtajalla Sture Fjäderillä on merkittävä oppositio Akavassa, mutta silti hänellä on varsin hyvä liikkumavara neuvotteluissa.
Jos neuvottelu olisi länkkäri, Lyly olisi ratkaisijan roolissa oleva yksinäinen ratsastaja ja Fjäder se, jolla on isot taustajoukot.
Fjäder on kokoomuslainen kuten Jalonen ja Häkämies. Hän ymmärtää palkansaajapuolella parhaiten sekä hallitusta että työnantajia, mutta omiensa etuja hän ei myy.
Fjäder on vahvasti isänmaallinen, mikä näkyy hänen jatkuvana huolenaan Suomen tilasta. Fjäderillä on selkeä näkemys työelämän säädösten muutostarpeista. Hänen on helpompi hyväksyä työaikojen pidennykset, koska monet akavalaisia eivät nytkään tee työtä samalla tavalla työaikasäännösten rajoissa kuin SAK:n liittojen työntekijät.
Fjäderiltä saattaa tulla puhetta loputtomiin, mikä joskus ärsyttää muita neuvottelijoita. Fjäder ei peittele tunteitaan.
Akava haluaisi sopia palkoista vähintään vuosiksi 2017–2018. Akavan mukaan paikallisen sopimuksen tärkeimmistä kipukohdista pitää sopia nyt. Ostovoimaa ei saa rapauttaa. Uudessa palkkamallissa Akavan mukaan pitää ottaa huomion myös muut kuin vientialat.
STTK:n Antti Palolalla on laaja puheoikeus
KARI PULLINEN
Antti Palola.
Antti Palola.
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n demaritaustainen puheenjohtaja Antti Palola edustaa esimerkiksi sairaanhoitajia, joille on erittäin tärkeää, että pakkolait saadaan pois.
Palola on saanut laajat valtuudet ainakin neuvotella eri vaihtoehdoista. Eri asia on, menisivätkö ne läpi STTK:n hallituksessa.
Merikapteenina pitkään meriä kyntänyttä Palolaa kuvaillaan suoranuottiseksi neuvottelijaksi, jonka kykyjen takia sopimus ei ainakaan jää tekemättä.
Palolan maine SAK:ssa on rapistunut, koska hän vaatinut ay-liikkeeltä uskallusta muuttua.
Yleensä STTK on peesannut SAK:ta, jotta se saisi sopimuksiin omia vaatimuksiaan läpi, mutta viime syksynä STTK ja Akava ilmoittivat olevansa valmiita neuvottelemaan myös työehtojen heikennyksistä työnantajien kanssa.
SAK jäi yksin ja tuli lopulta ulos omalla kriisiehdotuksellaan.
STTK:n mielestä työehtoistakin voi neuvotella, koska lopulta kokonaisuus ratkaisee, millaisen sopimuksen STTK:n hallitus hyväksyy.
Vaikeinta on sairausajan palkan leikkaus, koska se on pakkolain kohdista hankalin terveysalalla työntekijöille. STTK:n mielestä paikallista sopimista pitää ehdottomasti kehittää.