lauantai 2. tammikuuta 2016

Helsingin Sanomien kolumnistilla, Taneli Heikalla rakentavia ehdotuksia...

Olen joskus suhtautunut kriittisesti Taneli Heikan - mielestäni välillä kohtuuttoman lennokkaisiin - ajatuksiin. Tällä kerralla teksti on mielenkiintoista ja rakentavaa - hyvä niin...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Missä ovat sananvapauden juhlat 2016? Kuvittelen tietäväni tien, jota kannattaa kulkea

”Millaisia uusia tapoja keskustella ja luoda uutta yhdessä voisimme ottaa käyttöön?” pohtii Taneli Heikka kolumnissaan ja lupaa samalla käsitellä lukijoiden ehdotuksia seuraavassa kirjoituksessaan.

KOTIMAA  
Helsingin Sanomat



Juhlissa on parhaimmillaan hauskaa. Läppä lentää, ajatukset kiitävät ja juhlavieraat poistuvat yhdessäolosta innostuneina. Tapahtuu vapaan vaihdannan mysteeri: maailmaan syntyy jotain lisää, vaikka keneltäkään ei otettu mitään pois – ei rahaa, ei ajatuksia, ei ihmisarvoa.
Suomi viettää maailman ensimmäisen julkisuuslain 250-vuotisjuhlaa vuonna 2016. Kokkolalaisen yleisneron Anders Chydeniuksen (1729–1803) aikaansaannos on kansainvälisesti merkittävä ylpeys Suomelle.
On veitsenterällä, tuleeko ensi vuoden juhlista sananvapauden kotimaassa rakentava vai repivä.

Sananvapauden käyttö on ronskimpaa kuin koskaan elinaikanani. Sosiaaliset mediat ja valtamedioiden räväköitynyt tyyli antavat mahdollisuuden haastaa vallankäyttäjiä ja rikkoa sovinnaisia ajatusmalleja. Tämä on myönteistä.
Mutta usein sananvapaus tarkoittaa ideologisia yksinpuheluita. Näin käy tavallisten ihmisten some-keskusteluissa (myös omissani), uutiskommenteissa ja asiantuntijoiden mittelöissä valtamedioissa.
Vain yksi esimerkki. Image-lehti (26.12.) julkaisi kielentutkija Janne Saarikiven provokatiivisen uudenvuodenutopian talouskasvuttomasta, pasifistisesta maailmasta. Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen lyttäsi puheen sisällön ja sen esittäjän, ’nurkkakuntaisen ja taantumuksellisen’ Saarikiven (28.12.). Saarikivi vastasi vastaukseen, mutta vilpitöntä yritystä ymmärtää vastapuolen ajattelua on vaikea löytää mistään näistä teksteistä (Libera 30.12.).
Konsensus-Suomessa fiksut tohtorit olisivat sopineet ja skoolanneet jossain parempien piirien kabinetissa. Nykymediassa heistä tulee jänkääviä mielipidevallan käyttäjiä, joiden ei ole tarkoituskaan edetä mihinkään, vaan täyttää eetteri oman aatteen puolustuksella.
Nämä ovat amerikkalaisia ilmiöitä. Täällä Yhdysvalloissa Saarikiveä ja Pursiaista kutsuttaisiin punditeiksi. Termi tulee sanskriitin sanasta pandit, joka tarkoittaa lainoppinutta hindupappia. Brittien kolonisoimassa Intiassa panditit toimivat tulkkeina lännen ja idän kulttuurien välillä. Nykymedian punditit antavat sanat ja kasvot yhteiskunnallisille ääripäille.
Hyvä, ääripäät saavat äänen ja kasvot. Sitä tarvitaan. Mutta olemmeko menneet liian pitkälle? Onko keskustelussa jo liikaa repimistä?
Kysymys piinaa minua joka päivä.

Olen edustanut mediassa näkemystä, jonka mukaan hymistelevän, julkista keskustelua välttelevän konsensuksen päättyminen on parasta, mitä Suomelle voi tapahtua.
Mutta kukaan ei tiedä, millainen Suomi on, kun konsensus oikeasti päättyy. Ilman riitelyn foorumeita olemme vankilassa, mutta ilman sopimisen tiloja olemme hukassa.
Missä ovat nyt sopimisen ja luomisen foorumit – sananvapauden juhlat? En tiedä vastausta, mutta kuvittelen tietäväni tien, jota kannattaa kulkea.
Ehdotan, että jokainen kärjekäs puheenvuoro vuonna 2016 sisältää ajatuksen siitä, miten ääripäät voivat paremmin ymmärtää toisiaan.

Tähän jokainen voi etsiä oman sananvapauden kenttänsä. Jollekin se voi olla työpaikan neuvotteluhuone, toisille koti, kolmansille sosiaalisen median palvelut. Sananvapaus some-aikana 2016 on kaikkien, ei vain toimittajien, punditien ja poliitikkojen asia.
Roolissani yhden sortin punditina aloitan käytännönläheisesti ja vaatimattomasti. Lupaan vastata tämän kolumnin kommenttiketjussa jokaiseen ehdotukseen, joka rakentavasti käsittelee kysymyksiä:
Millaisia uusia tapoja keskustella ja luoda uutta yhdessä voisimme ottaa käyttöön? Mitä omaperäistä annettavaa meillä on maailmalle, kun juhlimme maailman ensimmäistä sananvapauslakia?
Lupaan myös käsitellä ehdotuksia seuraavassa kolumnissani. Jos aineistoa riittää, voin edistää ideoiden soveltamista viestinnän yrittäjänä, ja tarkastella niiden toimivuutta artikkeleissa viestinnän tutkijana.
Enempään en pysty yksin, mutta teidän kanssanne alkavan vuoden juhlista voi tulla jotain suurta. Lähdettekö mukaan?

Näppituntumapolitikointia: Sdp lähtee vuoteen 2016 politiikan paalupaikalta...




Hallitus nosti Sdp:n opposition johtoon

PÄÄKIRJOITUS 
Helsingin Sanomat
LASSE RANTANEN
  • Keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen muodostama porvarihallitus on todettu politiikan tutkimuksessakin ideologisesti yhtenäiseksi. 

Vastassaan sillä on eduskunnassa poikkeuksellisen hajanainen oppositio. Hallituksesta vasemmalla ovat Sdp, vasemmistoliitto ja vihreät, oikealla kristillisdemokraatit ja Rkp.

Vielä syysistuntokauden alkuun asti oppositiosta oli vaikea erottaa selkeää johtajaa. 

Pakkaa sekoitti se, että Sdp:n kannatus jatkoi vaalien jälkeen laskuaan, kun taas toiseksi suurimman oppositiopuolueen vihreiden kannatus kasvoi. Niukimmillaan puolueiden välinen ero HS-gallupissa oli elokuussa, kun eroa oli vajaat kolme prosenttiyksikköä.

Tilannetta sekoitti myös Sdp:n sisäinen tilanne. Puheenjohtaja Antti Rinne torjui edellisen puheenjohtajan Jutta Urpilaisen halun päästä eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. 

Oppositiopuolueen varsinainen poliittinen näyttämö ja tapahtumakenttä on eduskunta, joten ryhmänjohtajan asema on oppositiopuolueessa toiseksi näkyvin, heti puolueen puheenjohtajan jälkeen.
Urpilaisen toiveen syrjäyttäminen sai Sdp:ssä taas hetkeksi pintaan vanhan repeämän Rinteen ja Urpilaisen kannattajien välillä.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö myös käytti hyväkseen näkyvää asemaansa oppositiossa. Tiedotusvälineissä Niinistö oli näkyvämpi kuin Rinne.

Syksyn istuntokauden aikana tilanne normalisoitui siinä mielessä, että Sdp otti sille kuuluvan paikan pääoppositiopuolueena. Siinä luonnollisesti auttoi gallupkannatuksen kasvu. Viimeisessä HS-gallupissa Sdp oli noussut jo suurimmaksi puolueeksi. Tosin käytännössä se oli keskustan kanssa rinta rinnan.

Sdp:n nopea nousu ja hallituspuolue perussuomalaisten samanaikainen romahdus ovat suomalaisessa puoluekannatuksessa harvinaisia ääri-ilmiöitä. Se kuvastaa, että kansalaiset ovat politiikasta ymmällään: ei oikein tiedä, mihin toivonsa laittaa.

Sdp:tä on auttanut hallituksen harjoittama politiikka. Hallituksen kaavailemat palkansaajia kurittavat niin sanotut pakkolait – tai hallituksen termein ”yritysten kilpailukykyä edistävät toimet” – ovat olleet oivallinen ase juuri Sdp:n käyttöön.

Demarit itse ovat vakaasti sitä mieltä, että suosion kasvu on ensi sijassa Sdp:n asialähtöisen oppositiopolitiikan ansiota. Asiaa ei ole tutkittu, mutta politiikassa yleisesti käytettyä metodia, näppituntumaa, käyttämällä voisi arvioida, ettei Sdp ole omilla tekemisillään saanut kannatuksen kasvua aikaan.

Sdp lähtee ensi vuoteen politiikan paalupaikalta. Puolueen kannalta on sikäli harmillista, että ensi vuonna ei ole tiedossa vaaleja, ellei sitten hallitus ajaudu täysin toimintakyvyttömäksi ja hajoa.

Syksyn sote-kiistan riehuessa hallituksessa pahimmillaan näytti hetken siltä, että kokoomus saattaa lähteä kävelemään hallituksesta ja Sdp:lle saattaa aueta ovi hallitukseen. Sdp:n kannattaa kuitenkin lähteä hallitukseen vain vaalien kautta. Ilman vaaleja Sdp tuskin saisi kannatuksensa mukaista asemaa hallituksessa.

Keskustalla on 49 kansanedustajaa, perussuomalaisilla 38 ja kokoomuksella 37 edustajaa, mutta Sdp:llä vain 34 edustajaa. Mikäli vaalit pidettäisiin nyt, Sdp kisaisi vakavasti pääministerin salkusta.

Sdp on kyllä osoittanut oppositiossa, että se varautuu jo palaamaan hallitukseen: siltoja muihin suuriin puolueisiin ei haluta turhaan polttaa. Sdp ei esimerkiksi mennyt mukaan vihreiden ja vasemmistoliiton välikysymykseen, jonka pääkohde oli kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Alexander Stubb.

Komeetta 67P-Tshurjumov-Gerasimenko - mielenkiintoista...



Tunnustan, että minua ei ole koskaan kiinnostanut kaukaiset, mystiset, lähes käsittämättömät avaruusasiat. Ne menevät niin reippaasti niin sanotusti yli hilseen, että niihin ei saa kunnolla otetta.
Tunnen monia henkilöitä, jotka ovat aidosti kiinnostuneet em. tyyppisistä asioista ja se on luonnollisesti ihan asiana ok...


Tosin olen viime vuosina yrittänyt lukea alla olevan tyyppisiä artikkeleita, jotta pääsisin hiukan lähemmäksi vaikeita avaruusasioita. 


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Tiede  | 

Laulava komeetta pakottaa päivittämään käsityksiä Aurinkokunnan syntyvaiheista

Rosetta-luotaimen tutkimusmatka kaukaiselle komeetalle on paljastanut yllätyksiä komeetan koostumuksesta. Samalla kerätyt tiedot pakottavat päivittämään niin Maata kuin Aurinkokuntaa koskevia tieteellisiä teorioita.




Komeetta 67P/Tšurjumov–Gerasimenko.
Komeetta 67P/Tšurjumov–Gerasimenko. Kuva: ESA

Euroopan avaruusjärjestö Esan Rosetta-luotain saapui vuosi sitten syksyllä yli vuosikymmenen kestäneen matkanteon päätteeksi määränpäänsä 67P-Tshurjumov-Gerasimenko-komeetan luo. Viimeisen vuoden se, ja komeetan pinnalle telakoitunut Philae-laskeutumisalus ovat keränneet informaatiota komeetasta.
Kerätty data on antanut tieteentekijöille niin vastauksia kuin uusia kysymyksiä.
– Ainakin yksi asia on nyt varma, ja se on se, että maapallon meret eivät ole kotoisin tämän kaltaiselta komeetalta. Siellä on liikaa raskasta vettä. Nyt täytyy löytää uusi selitys sille, mistä meret ovat kotoisin, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Minna Palmroth kertoo.
Selitystä etsitään myös sille havainnolle, että komeetta suihkuttaa molekulaarista happea. Palmrothin mukaan happi nimittäin on avaruudessa yleensä sitoutuneena veteen.
– Oletetaan, että happi on ehkä Aurinkokunnan syntyessä jäänyt ytimeen nalkkiin, ja nyt se suihkuaa sieltä ulos. Tämä tarkoittaa sitä, että happea oli jo Aurinkokunnan syntyessä, jolloin taas Aurinkokunnan syntymekanismit pitää päivittää uuteen uskoon.
Komeetalta on löydetty hapen lisäksi muun muassa vettä, häkää ja hiilidioksidia.
– Kaikki peruspalikat, joista elämä koostuu maapallolla, on löydetty sieltä komeetalta, Palmroth sanoo.

Laulava komeetta

Palmrothin mukaan komeetan tutkimus on yllättänyt tutkijat moneen otteeseen. Eräs yllätyksistä oli se, että komeetta lähettää sähkömagneettista aaltoilua, jonka voi muuntaa ihmiskorvin kuultavaksi ääneksi.
– Kuulostaa siltä kuin komeetta laulaisi avaruudessa, Palmroth kuvailee.
67-P:n on havaittu olevan kahden yhteen liittyneen komeetan muodostama kokonaisuus. Komeetan pinta on kovempaa kuin betoni, ja muutenkin se eroaa siitä, mitä sen kuviteltiin olevan. Komeetan pinnalla on Palmrothin mukaan suuria liikkuvia halkeamia ja isoja pölydyynejä.
Ilmatieteen laitoksella rakennetun permittiivisyysanturi PP:n mittausten perusteella on havaittu, että pinta johtaa sähköä huonosti. Tiedon perusteella Philaen laskeutumisalueella ei ilmeisesti ole vettä.
– Sekin oli yllätys. Sen sijaan komeetan sisäosissa näyttäisi olevan isoja jäälohkareita.
Yllättävä tieto on ollut myös se, että komeetta koostuu isoista pyörivistä lohkareista. Palmrothin mukaan nyt tiedetäänkin, miten pitäisi yrittää toimia, jos tämän kaltainen komeetta uhkaisi maapalloa. Paras ratkaisu olisi hänen mukaansa yrittää ohjata komeetta toiselle kiertoradalle tuuppaamalla sitä jollain tapaa kevyesti.
– Jos se räjäytettäisiin osiin, lohkareet vain leviäisivät suuremmalle alueelle.

Eurooppalainen menestystarina

Rosettan tutkimusmatka päättyy näillä näkymin ensi syksynä. Luotaimen mittauksiin tarvittava sähkö tuotetaan aurinkopaneelien avulla, ja komeetta loittonee luotain perässään koko ajan auringosta.
Viimeisenä tehtävänään Rosetta lennätetään komeetan lähelle ottamaan lähikuvia, ennen kuin se ohjataan komeetalle.
– Se varmaankin rikkoutuu siihen komeetan pinnalle. Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että se voisi vielä mitatakin komeetan pinnalla, Palmroth sanoo.
Kaiken kaikkiaan Rosettan tutkimusmatkaa voidaan Palmrothin mukaan jo tässä vaiheessa pitää menestystarinana.
– Kukaan ei ole aiemmin yrittänyt laskeutua komeetalle tai mitannut sitä näin läheltä. Esimerkiksi Nasa ei ole tällaiseen avaruusmissioon kyennyt. Eurooppa on ottanut selvän johtoaseman komeettojen tutkimuksessa maailmanlaajuisesti. Kaikki muut seuraavat nyt sitä, mitä Eurooppa tekee edellä.
Palmroth muistuttaa, että Rosetta hyväksyttiin Esan pääprojektiksi vuonna 1993, jolloin Suomessa ja Euroopassa elettiin syvän laman keskellä.
– Silloin rahaa ei tuntunut riittävän mihinkään, mutta silti tehtiin rohkea päätös, että lähdetään tästä komeetalle. Ja se onnistui. Mielestäni sekin on positiivinen uutinen, että vaikka on vaikeaa, voi tehdä tällaisia suuria, ihmiskuntaa muuttavia asioita.


perjantai 1. tammikuuta 2016

Muistin virkistämiseksi faktaa Suomen kunnallisvaaleista vuonna 2012...

Pieni pätkä Wikipediatekstiä:

Vuoden 2017 kuntavaalit järjestetään 9. huhtikuuta 2017.
Uusi kuntalaki astui voimaan 1. toukokuuta 2015 ja kunnallisvaalien vaalipäivä siirrettiin lokakuulta huhtikuulle. Vaalipäivä on jatkossa huhtikuun kolmas sunnuntai, mutta pääsiäisen vuoksi vaaleja aikaistetaan viikolla vuonna 2017. Myös vaalien nimi muutettiin kunnallisvaaleista kuntavaaleiksi.

Pätkä Tilastokeskuksen infoa:
Julkaistu: 29.10.2012

Ennakkotieto: Kokoomus säilytti asemansa suurimpana puolueena, Perussuomalaiset lisäsivät kannatustaan eniten kunnallisvaaleissa 2012

Kokoomus säilytti viime kunnallisvaaleissa saavuttamansa aseman maan suurimpana puolueena. Kokoomus sai annetuista äänistä 21,9 prosenttia menettäen kuitenkin ääniosuuttaan 1,6 prosenttiyksikköä verrattuna edellisiin kunnallisvaaleihin. Kokoomuksen kokonaisäänimäärä oli 545 000, mikä oli 53 000 ääntä vähemmän kuin kunnallisvaaleissa 2008. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen tilastoon kunnallisvaaleista 2012.
Puolueiden kannatus kunnallisvaaleissa 2012 ja 2008, (%)
Puolueiden kannatus kunnallisvaaleissa 2012 ja 2008, (%)
Muut puolueet 2012: SKP, Piraattip., IP, KTP, Muutos 2011, STP, KA, Vapausp.,
Muut puolueet 2008: SKP, IP, KTP, STP, SSP, KA
ja
Muut 2012 ja 2008: Valitsijayhdistykset


Koko maan äänestysprosentti oli vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 58,3%, vuonna 2008 61,3&. Äänioikeutettuja oli 4 303 064 henkilöä, hyväksyttyjä ääni 2 493 522 kappaletta...



Varmaan vaalien lähestyessä kaikki ryhmittymät asettavat tavoitteeksi potentiaalisten äänestäjien äänestysaktiivisuuden kohottamisen.
Se on ollut Suomessa huolestuttavan alhainen...


Suomessa kuntavaalit lähestyvät, oletko valmis?

Joku suomalaisista lukijoista saattaa hieraista vuoden 2016 ensimmäisen päivän aamusilmiään ja todeta: "Mitä ihmettä, kuntavaalithan ovat vasta hamassa tulevaisuudessa!"

Niinpä! Vasta vuonna 2017 eli runsaan vuoden päästä eli aivan kohta...

Uusi kuntalaki astui voimaan 1. toukokuuta 2015 ja kunnallisvaalien vaalipäivä siirrettiin lokakuulta huhtikuulle. Vaalipäivä on jatkossa huhtikuun kolmas sunnuntai, mutta pääsiäisen vuoksi vaaleja aikaistetaan viikolla vuonna 2017. Myös vaalien nimi muutettiin kunnallisvaaleista kuntavaaleiksi.
  • vaalipäivä sunnuntai 9.4.2017
  • ennakkoäänestys kotimaassa 29.3.-4.4.2017 ja ulkomailla 29.3.-1.4.2017
Eri poliittisten ryhmittymien vaalikoneistoja rasvataan aktiiviseen ehdokashankintaan. Olen varma, että niin sanotusti kaikki kivet käännetään, jotta löydetään sopivia ja päteviä ehdokkaita omien tavoitteiden toteuttamiseksi.
Se saattaakin olla kiven alla, sillä Suomen nykymyllerryksessä kiinnostus politiikkaan, kuntapolitiikkaankin on ollut hiipumassa.
Toisaalta väitetään, että tuskin Suomessa on ollut niin tärkeitä kuntavaaleja kuin lähestyvät kuntavaalit. Mene ja tiedä...
Kaivoin vanhan tekstini vuodelta 2012 esiin eli edellisten kunnallisvaalien lähestyessä.

Vanha tekstini: 

ON MUUTOKSEN AIKA - NYT…

Näin vaalien alla tuntuu siltä, että vallankahvassa paikallisessa päätöksenteossa olleet mielellään tekevät pitkiä ja näyttäviä luetteloita takavuosien tekemisistään. Vaalimainokset ovat täynnä tekstiä, joista kyseistä henkilöä on lähes mahdoton tunnistaa.

Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan, mitä – todellisuudessa – on saatu aikaan…

Takavuosina olen tehnyt havainnon, että tiettyjä poliitikkoja, nimenomaan tarkennettuna paikkakunnan poliitikkoja ei ole ollut suotavaa julkisesti arvostella. Heidän tekemisiään ja nimenomaan tekemättä jättämisiään ei saa tuoda esiin lehtien palstoilla. Olemme eläneet hivenen sellaisessa hys-hys-tunnelmassa.

Näin kunnallisvaalien alla toivottavasti asia on toisentyyppinen.

Olen usein pohtinut satujen ja käytännön reaalimaailman yhtäläisyyksiä.

H.C. Andersenin erinomainen satu, Keisarin uudet vaatteet, on yksi mielenkiintoisimmista ja kiehtovimmista saduista, jolla on paljon yhtymäkohtia nykyaikaan, käytännön reaalimaailmaan. Sadun todellisuus voi olla viiltävän totta!

Jonkun on uskallettava sanoa sadun sanoin, että keisarilla ei ole vaatteita…

Kunnallisvaaleihin sopeutettuna: Monilla, vuodesta toiseen esillä olleilla paikallispoliitikoilla ei välttämättä ole enää annettavaa, kun tavoitteena on löytää aidosti luovia ratkaisumalleja.

Olen itse seurannut politiikkaa, nimenomaan paikallispolitiikkaa jo toistakymmentä vuotta kohtalaisen tarkkaan!
Tunnen poliittiselta kartalta laidasta laitaan hyvin erilaisia henkilöitä. Näkemykseni mukaan nimenomaan paikallinen/talousalueen politiikanteko on yhteistoimintaa, joukkuepeliä.

Nimenomaan uusia joukkuepelaajia valtuustoon ja lautakuntiin kipeästi tarvitaan lähitulevaisuudessa.

Toisaalta on myös suotavaa, että paikkakunnan myönteiset asiat korostuvat, etteivät kunnallisvaalituoksinnan populistiset perusmarmatukset saa liikaa jalansijaa ajatuksissamme ja tilaa paikallislehtien palstoilla.

Aki Pyykkö
vaalipohdiskelija Kemistä

Ps.
Katsoin kauan sitten suomalaisen dokumenttiohjelman televisiosta nimeltään Suomalainen päiväkirja, se oli vuodelta 1984.
Itse dokumentti ei ollut kovin sävähdyttävä, se kuvasi perinjuurin tavanomaista suomalaista elämänmenoa osittain teemalla/kysymyksellä ”Oletko onnellinen?”…
Se sai kriitikoilta ristiriitaiset arvostelut.
Dokumentin loppuosa oli tekstien vilistäessä pois kuvaruudusta todella mielenkiintoinen.

Naislaulaja esitti melodisen, kauniin, koskettavan laulun kitaran säestyksellä aivan em. dokumentin lopussa, em. tekstien päälle…
Laulun nimeä en valitettavasti tiedä, mutta tässä teksti:

Toistaiseksi nimetön laulu

JUMALAT EI ELÄMÄSTÄ PÄÄTÄ, SIITÄ ITSE MÄÄRÄÄMME
KOHTALOON EI ALISTUA SAA TAI ITSEÄNSÄ PETKUTTAA
ON KAIKKI MAAILMASSA MUUTTUVAA, YÖ AAMUN SARASTUSTA ENNUSTAA…
ON KAIKKI MAAILMASSA MUUTTUVAA, YÖ AAMUN SARASTUSTA ENNUSTAA…
VAIKEUDET ON VOITTAMISTA VARTEN, KOHTAAMME SIIS TAISTELLEN
ELÄMÄSI RIIPPUU SINUSTA, SIIS TARTU HETKEEN JOKAISEEN
MIKÄ MEITÄ VIELÄ PIDÄTTÄÄ, VAIN KAHLEEMME ME VOIMME MENETTÄÄ…
MIKÄ VIELÄ MEITÄ PIDÄTTÄÄ, VAIN KAHLEEMME ME VOIMME MENETTÄÄ…

Nimenomaan viimeinen kertosäe on asia, joka minua henkilökohtaisesti puhututtaa, siinä on sanomaa – kunnallisvaaleihinkin vuonna 2012!

On muutoksen aika - NYT!
Sama



Erinomainen oivallus, Jari Korkki! Perusdemarit - niinpä...

Mitäpä tuohon näin vuoden ensimmäisenä päivänä sanomaan/kirjoittamaan...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Blogi  | 

Jari Korkki: Perusdemarit kilpasilla

Puolueiden välisen kannatuskilpailun jännittävin muutos koko vuonna on ollut elo-syyskuun vaihteeseen ajoittunut vallankeikaus sosiaalidemokraattien ja perussuomalaisten välillä, kirjoittaa Jari Korkki blogissaan.



Jari Korkki.
Jari Korkki. Kuva: Lassi Seppälä / Yle

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on jo vuosia toitottanut johtamansa putiikin olevan työväenpuolue ilman sosialismia. Sitä on tosin ollut turha etsiä enää ainakaan muutamaan kymmeneen vuoteen Soinin maalitaulukseen havittelemasta SDP:stäkään, vaikka perinnelaulut tarvittaessa irtoavat nuoremmiltakin kaadereilta.
Samoilla apajilla puolueet kuitenkin kalastavat, ja sen ne myös varsin hyvin tietävät. Pari päivää ennen joulua pitämässään tiedotustilaisuudessa Soini uhkasi kevätpuolella haastaa nimenomaan SDP:n, ja loppuvuoden kannatuslukujen valossa syytä onkin.
Mielipidemittauksilla on tapana vaalien jälkeen jatkaa uurnilla otettua suuntaa, niin nytkin. Keskusta ja kokoomus porskuttavat yhä suurin piirtein samoissa lukemissa kuin vaalipäivänä, ja aluksi näytti siltä, että myös perussuomalaiset selviävät uudessa roolissaan hallituspuolueena vain mittatappioihin luettavalla notkahduksella.
Kunnes syyskuussa jysähti.
Vaikka virhemarginaaleja veivattaisiin millaiselle mutkalle hyvänsä, ei ole sattumaa, että peruskannatus niiasi juuri syyskuussa yli neljä prosenttiyksikköä ja SDP pomppasi saman verran ylöspäin. Varsinkin kun suunta on jatkunut samana vuoden loppuun.
Mitä elo-syyskuussa sitten tapahtui? Ei tarvitse olla suurikaan profeetta huomatakseen, että hallituksen kaavailema yhteiskuntasopimus karahti kiville elokuun lopussa, hallitus kaivoi hetimiten taskustaan esitykset muun muassa pyhä- ja ylityölisien karsimisesta, ja eipä aikaakaan kun Helsingin Rautatientori oli jo mustanaan mielenosoittajia kesken perjantaipäivän.
Samaan aikaan osui tietysti myös maahantulijoiden määrän moninkertaistuminen, mutta sen vaikutusta puolueiden kannatuslukuihin on jo paljon vaikeampi arvailla. Siitä tosin tuntuu vallitsevan herttainen yksimielisyys, että onpa hyvä tuuri, kun perussuomalaiset sattuivat olemaan hallituksessa juuri nyt. On ainakin joku tolkku eduskunnan maahanmuuttokeskustelussa, vaikka muualla miten läikkyisi.
Irvileuat ovat neuvoneet SDP:n puheenjohtajaa Antti Rinnettä pysyttelemään mahdollisimman piilossa, niin hyvä tulee. Keino on sinänsä sama, jolla Juha Sipilän väitettiin nostaneen ensin keskustan gallupien kärkeen ja sen jälkeen itsensä pääministeriksi.
Voi tietysti ollakin, ettei kaikkia hallituksen myöhempiä tempauksia kannattanut vaalikentillä isommin esitellä, olisivat muuten saattaneet jäädä vaalit voittamatta.
Mutta on se toisaalta niinkin, että ei tästä hommasta niinkään mitään tule, jos aletaan aina heti vaali-illan jälkeen haikailla uusia vaaleja ennen kuin vastanimitetty hallitus on oikein ehtinyt edes päästä vauhtiin.
Vaikka nyt joku tietysti jo parahtaa, että mimmoinen myteri siitäkin taas tulee, jos noille nyt vielä mennään vähän vauhtia lykkimään.
On varmaan itse kunkin näin juhlapyhien aikaan pikkuisen huokaistava. Silti näytti aavistuksen koomiselta, kun hallitus keskiviikkona kokoontui viiden naisministerin voimin.
Joku ehti jo hihkua naisenergian riemuvoitosta.
Kyynikko jäi kysymään, olisiko joku ehkä kuitenkin ihan pikkuisen huijannut lomavuoroja jaeltaessa.
Pitää varmaan pyhien jälkeen kysäistä niiltä yhdeksältä lomailevalta miesministeriltä.