perjantai 15. maaliskuuta 2019

Putinilla ei ole suurta suunnitelmaa vaan yksi tärkeä tavoite...

Hmmmmm - niinpä - että tällaista menoa itänaapurissa sano...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Ulkomaat

Putinilla ei ole suurta suunnitelmaa vaan yksi tärkeä tavoite – Länsi ei ymmärrä, mitä sillä on vastassaan, sanoo kirjailija Mark Galeotti

HS-haastattelu: Arvostetun Venäjän-tutkijan Mark Galeottin mukaan Putin mobilisoi myös rikolliset taisteluun länttä vastaan.

MOSKOVA

USEIN katseen kääntäminen vähän sivuun auttaa ymmärtämään kokonaisuutta hiukan paremmin.

Se on yksi oivallus, joka on auttanut brittiläistä Mark Galeottia nousemaan yhdeksi maailman arvostetuimmista Venäjän-tutkijoista. Se on myös yksi selitys, miksi Galeotti on jo 30 vuotta seurannut kaiken muun ohella Venäjän alamaailmaa.

”Järjestäytynyt rikollisuus täyttää yhteiskuntaan jääneet tyhjiöt melkein aina, joten katsomalla järjestäytynyttä rikollisuutta oppii myös jotain siitä maasta ja yhteiskunnassa, jossa se toimii.”

TÄMÄ haastattelu on tehty kahvilassa Moskovan keskustassa, mutta torstaina Galeottin on määrä olla Helsingissä. 

Silloin Docendo julkaisee suomeksi hänen kirjansa Venäjän järjestäytyneestä rikollisuudesta nimellä Voima ja valta – Venäjän mafia Kremlin suojeluksessa.

”Se on siis oikeastaan kirja Venäjästä kerrottuna rikollisten kautta.”

Kirjan alkuperäisversio ilmestyi viime vuonna. Ajankohta johtui osin siitä, että vuosikymmeniä kerättyä materiaalia oli viimein koossa riittävästi, mutta osin myös siitä, että Galeottin mukaan Venäjän valtio näyttää olevan muuttamassa suhdettaan rikollisuuteen.

VENÄJÄLLÄ on tietenkin aina ollut järjestäytynyttä rikollisuutta, mutta neuvostodiktaattori Josif Stalinin vankileirit auttoivat verkostojen rakentamisessa ja muokkasivat varkaiden vory-kulttuurista omanlaisensa. Rikolliset kieltäytyivät pitkään yhteistyöstä vallanpitäjien kanssa, mistä yhtenä merkkinä ovat yhä suositut näyttävät tatuoinnit.

Myöhempinä neuvostoaikoina rikolliset taipuivat alisteiseen asemaan suhteessa mustan pörssin kauppiaisiin ja korruptoituneisiin kommunistipamppuihin. Rikollisten asema vahvistui 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla, mutta presidentti Vladimir Putinin kaudella se on taas heikentynyt ainakin suhteellisesti.

”Rikollisten valta on nyt pienempi kuin 1990-luvulla, koska valtio on palannut. Toki kleptokraattisena ja tehottomana, mutta silti se on palannut.”

Käytännössä Putin näytti valtion olevan ”kaupungin voimakkain jengi”, jonka sääntöihin rikollisten on suostuttava. 

Samalla hän salli rikollisten säilyttää merkittävän asemansa, joten rikollisuuden, politiikan ja liike-elämän rajat ovat hämärät.

Galeottin mukaan gangsterit muun muassa avustavat eliittiä varastetun rahan pesemisessä ja siirtämisessä ulkomaille. Se tapahtuu pääasiassa järjestäytyneen rikollisuuden luomien rakenteiden kautta.

MITEN valtio on siis muuttamassa suhtautumistaan?

”Aiemmin [Putinin kaudella] oli voimassa sopimus, jossa valta käytännössä kertoi gangstereille, mitä he eivät saa tehdä. Nyt on näkyvissä yhä enemmän merkkejä, että heille kerrotaan, mitä heidän halutaan tekevän.”

Galeotti sanoo, että Venäjän valtio on vuodesta 2014 kokenut olevansa sotatilassa länttä vastaan – tosin ”sota” on vain poliittinen. Hänen mukaansa Venäjä kuitenkin ymmärtää olevansa heikompi osapuoli.

”Putinin ja Kremlin vastaus on ollut, että kaikki kansalliset resurssit on mobilisoitava taisteluun länttä vastaan. Se tarkoittaa tietenkin suuryrityksiä, oligarkkeja ja toimittajia mutta myös gangstereita ja kaikkia muita.”

Vallanpitäjät käyttävät myös rikollisia operaatioissaan sekä kotimaassa että ulkomailla. Heitä on osallistunut muun muassa Krimin valtaukseen, Itä-Ukrainan sotaan ja kyberoperaatioihin.

MUTTA on toinenkin huomio, Galeotti sanoo. Venäjä on parhaillaan tekemässä rikollisjärjestön johtamisesta laitonta.

”Olemme lähestymässä aikaa, jolloin maailma näkee yhden historiansa suurimmista varainsiirroista sukupolvelta toiselle. Rahansa 1990-luvulla tehneet ovat pian tilanteessa, jossa he haluavat siirtää rahansa lapsilleen.”

Korruptoitunut taloudellinen ja poliittinen eliitti käyttää kyllä järjestäytyneen rikollisuuden luomia kanavia rahanpesuun mutta haluaa silti omaisuudelleen parempaa suojaa. Galeottin mukaan osa poliiseistakin toivoo tätä.

”Olen puhunut poliisien kanssa 30 vuotta, ja minusta tuntuu aivan selvästi siltä, että vaikka nuori polvi ei toki ole puhtaimmista puhtainta, sillä on ihan eri käsitys siitä, millainen korruption taso on sallittua. Raja on laskenut.”

LAIT eivät tosin ole Venäjällä yleispäteviä. Oikeuslaitos on heikko.

Galeotti määritteleekin Venäjän valtiomuodoksi adhocratian. Se tulee latinan ilmaisusta ad hoc, joka kirjaimellisesti tarkoittaa ’tätä varten’. Sillä viitataan yleensä ratkaisuun, joka on valittu kiireellisesti yhteen ongelmaan.

Venäjällä instituutiot on koverrettu ontoiksi, Galeotti selittää.

”Muodollisesti kaikki instituutiot ovat yhä olemassa. On parlamentti ja ministeriöt, mutta lopulta niillä ei ole mitään väliä. Todellinen valta on hovin valtaa.”

Muiden päätehtävänä on päätellä, mitä johto kunakin päivänä haluaa. Virallisella asemalla ei ole usein kovinkaan paljon merkitystä.

TOISAALTA Kreml ei yleensä anna kovin tarkkoja ohjeita. Galeottin mukaan siltä tulee joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ennemminkin laajoja vihjeitä siitä, mikä olisi toivottavaa.

Järjestelmä muistuttaa vähän televisio-ohjelmaa Leijonan luola, jossa osallistujat esittelevät ideoitaan tuomareille ja toivovat näiden innostuvan.

”Se on tavallaan loistava strategia. Se hyödyntää erilaisten yksilöiden ja instituutioiden mielikuvitusta ja kunnianhimoa. Mutta tietenkin kontrollin ja keskittymisen kustannuksella.”

”Lännen strategia on yhä valkoisen hain metsästystä, kun oikeasti vastassa on piraijaparvi.”
GALEOTTIN mukaan tätä on vaikea ymmärtää lännessä. Siellä elää hänen mukaansa myytti, että Putinilla on jokin suuri suunnitelma. Myyttiä rakentavat sekä Putinin avustajat että lännen ”haukat ja alarmistit”, Galeotti sanoo.

Siksi hän kirjoitti kaiken muun ohessa kirjan Putinista. Se julkaistiin englanniksi alkuvuodesta.

”Hän tietää suunnilleen, mitä hän haluaa. Mutta miten sen saavuttaa? Sitä hän ei tiedä sen paremmin kuin matolle menevä judoka”, Galeotti sanoo.

”Lännen strategia Venäjän suhteen on yhä valkoisen hain eli yhden uskomattoman vaarallisen pedon metsästystä, kun oikeasti vastassa on piraijaparvi.”

Mitä Putin sitten haluaa? Galeottin mukaan tavoitteena on saada länsi tunnustamaan Venäjä suurvallaksi. Muu on etupäässä hälyä, jolla yritetään edistää tätä tavoitetta. Ideologiaa ei ole, vaikka siltä saattaa vaikuttaa.

”Ja mikä on suurvalta? Sillä on etupiiri. Sitä konsultoidaan kaikissa isoissa globaaleissa kysymyksissä riippumatta siitä, koskettavatko ne sitä. Sillä on halutessaan oikeus olla huomioimatta kansainvälistä oikeutta.”

Tällä Putin haluaa jäädä historiaan.

SE ON yksi syy, miksi Galeotti ei halua kutsua Venäjää mafiavaltioksi.

”En usko rahan enää motivoivan Putinia. Taatusti se motivoi 1990-luvulla ja vielä 2000-luvullakin, mutta nyt koko Venäjä on hänen säästöpossunsa. Hän ajattelee enemmän valtaa, historiallista perintöään ja Venäjän paikkaa maailmassa.”

Toisaalta mafiavaltio antaa sanana ymmärtää, että gangsterit ja eliitti olisivat yhtä tiiviissä kytköksessä kuin vielä 1990-luvulla, Galeotti sanoo. Niin ei ole.

Kolmanneksi se on hänestä tapa kuvata Venäjää kliseillä ja tehdä siitä eksoottinen. Hänestä on sama asia kutsua Putinia ”uusstalinistiseksi”.

”Nykyiset geopoliittiset jännitteet johtuvat siitä, että Venäjä pitää itseään eristettynä, marginalisoituna ja nöyryytettynä. Kyse on etupäässä tunteista”, Galeotti sanoo.

”Venäjä käy yhä läpi traumaa siitä, että se ei ole enää maailmanvalta. Brexitin keskellä elävänä brittinä voin sanoa, että kestää kauan ymmärtää, ettei ole enää yksi maailmanvalloista.”

Kuka?


Mark Galeotti


 54-vuotias, syntynyt Britanniassa.

 Maailman tunnetuimpia Venäjän-tutkijoita. Keskittynyt erityisesti politiikkaan ja turvallisuuskysymyksiin.

 Toiminut muun muassa professorina New Yorkin yliopistossa sekä tutkijana Euroopan yliopistoinstituutissa ja Prahan kansainvälisten suhteiden instituutissa. 

Mitä tänään tahän asti...

Aikainen lintu madon nappaa ei ehkä välttämättä kovin hyvin sovi tämän aamun touhuihin mutta...

Heräsin aamulla "painajaisuneen". Olin vaimoni kanssa tulossa jostakin ja olimme lentokentällä. Päätimme juoda kahvit. Lentokenttäbaarin tiskillä oli kyltti: Pieni kuppi kahvia 2 euroa. Tilasimme kahvit ja kuinka ollakaan valitsimme vitriinistä myös leivokset - mansikkaleivokset.
Meille kaadettiin kahvit. Olipa kerta kaikkiaan pienet kupit, joten pyysin kaatamaan vielä hiukan lisää.
Tuli maksun aika. Kysyin paljon kaksi pientä kahvia ja kaksi mansikkaleivosta maksavat?

"Viisikymmentäkolme euroa." sanoi kassalla ollut nuori neitonen. "Viisikymmentäkolme euroa!" toistin spontaanisti ja aloin kaivaa lompakostani rahat maksaakseni laskun.

Ilmeisesti kahvit ja leivokset maistuivat, sitä en pysty toteamaan, sillä heräsin kesken unen ja lähdin pistämään keittiöön kahvit tippumaan. 
Keittiöön kävellessäni kävi mielessä, että taatusti seuraavalla kerralla tarkistan, paljonko mansikkaleivokset maksavat...

Perinteisten - poikkeuksellisten aikaisten - aamutoimien jälkeen lähdin pihalle lumitöihin. Otin lumilingon käyttöön, sillä lunta oli tullut sen verran runsaasti. Vaimoni tuli avauksi siistien harjalla portaikkoja.

Nyt on aika lailla nuoskalunta ilmassa...

Niinpä - etupihalla on joutunut käymään uudemman kerran. Voi olla, että huomenna aamulla on vielä lumilingolla pakko ajaa väylät kertaalleen.

Järjetön, järjetön, järjetön brexit-farssi/teatteri/sekoilu...

Hmmmmm - vai niin - olen aikaisemmin kirjoittanut aiheesta Brexit siinä vaiheessa, kun siirtyminen alkoi näyttää todennäköisesltä mm. seuraavaa:

Pitkästä aikaa jotain järkevää tekstiä liittyen Brexitiin. Toivottavasti britit unohtavat saman tien koko Brexitin, joka luotiin täysin järjesttömän populistisen uhon voimin aikanaan. Pahimpia uhoilijoita ei ole näkynyt mediassa sen koommin... 

Miten on mahdollista, että kansakunta on ajautunut näin järjettömään tilaan?


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Analyysi: Jatkoajan hakeminen ei riitä – sopimukseton ero uhkaa Britanniaa ellei brexit-suosta päästä ylös

Prosessin pitkittyminen voisi avata oven esimerkiksi uudelle kansanäänestykselle, kirjoittaa toimittaja Pasi Myöhänen.
Brexit

Theresa May
Britannian pääministeri Theresa May on korviaan myöten brexit-suossa.Patrick Seeger / EPA
Britannian pääministeri Theresa May lähtee ensi viikolla jälleen kolkuttelemaan EU:n ovia Brysseliin. Tällä kertaa reissun syynä on jatkoajan pyytäminen brexit-prosessille.
Britannian parlamentti äänesti torstaina selvin numeroin läpi hallituksen aloitteen, joka mahdollistaa lykkäyksen brexitille jos EU tähän suostuu.
EU-eroon tulisi lyhyt "tekninen" lykkäys, jos Theresa Mayn EU-erosopimus hyväksytään ensi viikolla. Jo kaksi kertaa hylätystä sopimuksesta äänestetään brittiparlamentissa vielä kolmannen kerran, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Äänestyspäivä on todennäköisesti ensi viikon tiistai.
Olisi erittäin yllättävää, että tällä viikolla 149 äänellä tyrmätty sopimus yhtäkkiä hyväksyttäisiin. EU on sanonut, ettei sopimukseen enää tehdä muutoksia.

May pelottelee brexitin peruuntumisella

Pääministeri May luottaa siihen, että kovan linjan EU-eromieliset siirtyvät hänen sopimuksensa tukijoiksi sen pelossa, että koko brexit uhkaa peruuntua.
Torstaina läpi nuijitussa hallituksen lykkäysaloitteessa todetaan, että brexitiin tarvitaan pidempi lykkäys jos Mayn erosopimusta ei hyväksytä. Prosessin pitkittyminen voisi avata oven esimerkiksi uudelle kansanäänestykselle.
Osa jyrkän linjan brexitööreistä onkin siirtynyt Theresa Mayn leiriin. Entinen brexit -ministeri David Davis sanoi yllättäen, että hän on avoin Mayn sopimuksen tukemiselle.
On kuitenkin erittäin vaikea nähdä, että Theresa Mayn sopimuksen kannattajia on ensi viikolla tarpeeksi. Brexitöörien lisäksi Mayn konservatiivipuolueen EU-jäsenyyttä kannattavat kansanedustajat kapinoivat pääministerin sopimusta vastaan, eikä konservatiiveilla ole parlamentissa omaa enemmistöä.
Tukipuolue DUP:n sanoo harkitsevansa Mayn auttamista mutta puolueella on parlamentissa vain 10 kansanedustajaa.

Kompromissin etsiminen kilpistyi äänestystappioon

Brexitin pattitilanteeseen toivottiin eilen ratkaisua muutosesityksestä, joka hylättiin vain kahden äänen voimalla.
Se olisi käytännössä siirtänyt brexit -prosessin aloitteen hallitukselta parlamentille. Esityksen voimalla olisi luotu suuntaa antavien äänestysten sarja, jonka toivottiin selvittävän mitä brexit-ratkaisua brittiparlamentti voisi kannattaa.
Tällä viikollahan parlamentti hylkäsi kaikki sille tarjotut eromallit, eli pääministerin erosopimuksen ja sopimuksettoman eron.
Äänestysten sarja olisi voinut näyttää voisiko parlamentti tukea esimerkiksi Norjan kaltaisia läheisiä EU-suhteita.
Parlamentin "vallankaappausyrityksen" kilpistyminen vähensi toivoa kompromissiratkaisun löytymisestä. Ilman sellaista Britannian sopimukseton ero on edelleen vakava riski.
Sopimukseton äkkiero on edelleen oletusvaihtoehto, johon Britannia lain mukaan päätyy jos muuta erotapaa ei keksitä tai brexitiä ei peruta.
Se, että parlamentti äänesti sopimuksetonta eroa vastaan ja hakee nyt jatkoaikaa ei riitä.
Britanniassa varapääministeri David Lidington väläytti kuitenkin eilen, että suuntaa antavien äänestysten sarja voidaan luoda jos Mayn sopimus jälleen torpataan.
Samalla maassa puhutaan jo nyt neljännestä yrityksestä Mayn sopimuksen hyväksyttämiseksi. Tästä viikosta piti tulla brexit-prosessin kohtalonviikko, mutta paljon jäi edelleen selvittämättä.
Lue myös:
Britannian parlamentti päätti hakea jatkoaikaa brexitille
Vaikuttaako brexit ihan pähkähullulta? – Tässä 5 selitystä Britannian EU-eron umpisolmuun

torstai 14. maaliskuuta 2019

World Wide Webin peruskivi muurattiin tasan 30 vuotta sitten – tällainen oli kirje, joka käynnisti tiedon vallankumouksen - tiesitkö tämän...

Hmmmmm - niinpä - mielenkiintoista lähihistoriaa...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

World Wide Webin peruskivi muurattiin tasan 30 vuotta sitten – tällainen oli kirje, joka käynnisti tiedon vallankumouksen

Miten saadaan aikaan muutos? Puhu ihmisistä, sovella olemassa olevaa ja katso eteenpäin, opettaa www:n keksijä.
WWW

Tim Berners-Lee
Tim Berners-Lee (oikealla) keksi www-sivut lähes 30 vuotta sitten. Vasemmalla Amazonin tutkimusjohtaja Ruhi Sarikaia.Juha-Matti Mäntylä, Yle
Maaliskuun 12. päivänä vuonna 1989 – siis tasan kolmekymmentä vuotta sitten – brittiläinen tietojenkäsittelytieteilijä Tim Berners-Lee lähetti viestin kollegoilleen.
Informaation hallinta: Ehdotus
Otsikko oli kaikkea muuta kuin vallankumouksellinen. Viesti oli itse asiassa niin epäseksikäs, että nykyisen sähköpostitulvan aikana useimmat meistä saattaisivat jättää sen lukematta.
Tuo viesti piti kuitenkin sisällään siemenen, josta myöhemmin kasvoi World Wide Web eli www. Toisin kuin monet luulevat, internet ja www eivät ole toistensa synonyymeja, vaan www on internetissä toimiva hypertekstijärjestelmä.
Tim Berners-Leen lähettämässä dokumentissa – joka muuten löytyy täältä(siirryt toiseen palveluun) – kuvattiin ongelma, joka vaivasi hänen työpaikkaansa, sveitsiläistä ydintutkimuskeskus CERNia.
– CERN on mahtava organisaatio, jossa tuhannet luovat ihmiset työskentelevät kohti yhteistä tavoitetta...
Jos jälkeenpäin arvioi, mikä Berners-Leen viestissä oli omiaan nytkäyttämään muutoksen pyörät pyörimään, yllä olevaan lauseeseen tiivistyy yksi perusinhimillinen opetus.
Aloita aina ihmisistä – älä puhu vain koneista tai prosesseista.
Sen jälkeen voit siirtyä asiaan.

Tim Berners Lee
Tim Berners-Lee poseeraa ensimmäisen www-palvelimen takana World Wide Webin 20-vuotispäivänä v.2009.EPA/MARTIAL TREZZINI

Berners-Leen mukaan CERN-laitoksella oli valtavasti tietoa, jota oli mahdottoman vaikea löytää saati hallita. Periaatteessa organisaatio on järjestetty hierarkkisesti, mutta ihmiset tekevät työtä ja kommunikoivat aivan toisin.
Lisäksi tyypillinen työntekijä viipyi laitoksessa vain kahden vuoden ajan. Siksi informaatiota hukkuu jatkuvasti ja usein pysyvästi. Tiedon ja dokumenttien hallintaan tarvittiin parempi järjestelmä.
Berners-Lee ehdotti ratkaisuksi hyperlinkkejä.
Termi oli todennäköisesti useimmille vieras, mutta Berners-Lee kiiruhti kuvaamaan, että kyse oli tutkimusalueesta, johon satsattiin jo paljon yliopistojen ja yksityisten yritysten tutkimuskeskuksissa. Itse hyperlinkki-termikin oli itse asiassa 1950-lukulainen, ja Berners-Lee antoi siitä kunniaa tietojenkäsittelyguru Ted Nelsonille.
Siinä on toinen opetus.
Sovella muiden ajatuksia. Rakenna olemassa olevan päälle. Älä yritä keksiä kaikkea uudelleen.

Tim Berners-Lee
World Wide Webin keksijä Tim Berners-Lee on toistuvasti vaatinut, ettei internetin sisältöjä saa jättää palveluntarjoajien valikoitavaksi ja valvottavaksi, vaan internetin neutraalius on säilytettävä.Mika Kanerva

Ole maltillinen ja katso eteenpäin

Yhdysvaltalainen Time-aikakauslehti analysoi viisi vuotta sitten Tim Berners-Leen lähettämän viestin opetuksia(siirryt toiseen palveluun).
Lehti kiinnitti huomion esimerkiksi miehen moderniin ajatteluun. Viestissään Berners-Lee perusteli, miksi järjestelmän tulisi olla hajautettu– vaikka useimmat tietojärjestelmät perustuivat tuolloin yhteen keskitettyyn tietokantaan.
Ehdotus oli myös maltillinen. Tim Berners-Lee arvioi, että projektin ensimmäisen vaiheen voisi saada valmiiksi 6-12 kuukaudessa kahden hengen voimin. Se on varsin kohtuullinen työmäärä useiden tuhansien työntekijöiden organisaatiossa.
Lisäksi Berners-Leellä oli katse eteenpäin. Hän viittasi esimerkiksi siihen mahdollisuuteen, että vastaaviin järjestelmiin tallennettaisiin myöhemmin grafiikkaa, puhetta ja videokuvaa.
Toisaalta Berners-Lee näki laajan kuvan. CERN oli Berners-Leen mukaan tilanteessa, jossa muu maailma olisi muutaman vuoden kuluttua.
– Kymmenen vuoden päästä tarjolla voi olla kaupallisia ratkaisuja näihin ongelmiin, mutta tänään tarvitsemme ratkaisuja joilla pääsemme eteenpäin, Berners-Lee kirjoitti.
Tim Berners-Leen hahmottelema ratkaisu oli lopulta niin toimiva, että kaupalliset ratkaisut eivät kilpailussa pärjänneet.

Vasta alkutahdit

Kului vielä monta vuotta ennen kuin World Wide Web nousi siivilleen. Tim Berners-Lee esitti toisen ehdotuksen alkuvuonna 1990 ja kolmannen yhdessä belgialaisen Robert Cailliaun kanssa loppuvuonna 1990. Tuolloin otettiin myös ensimmäiset www-yhteydet.
Berners-Lee ja Cailliau muistelivat yhteistyönsä alkua myös tänä aamuna tutkimuskeskus Cernin seminaarissa(siirryt toiseen palveluun). (Tallenne)
Vuonna 1991 Berners-Lee julkaisi www-ohjelmiston, joka piti sisällään selaimen sekä palvelinohjelmiston.
Graafinen käyttöliittymä yleistyi vasta yhdysvaltalaisten Eric Binan ja Marc Andreessenin vuonna 1993 julkaiseman Mosaic-selaimen myötä. Vasta siitä alkoi www:n nousu koko maailman työkaluksi.

Tim Berners-Lee
Tim Berners-Lee luennoimassa ja jakamassa tunnustuksia Suomalaisille Internetin kehittäjille Tampereen Raatihuoneella v.2005.Mika Kanerva / Yle

Silmät aukenivat

Tim Berners-Lee on huolissaan siitä, mihin hänen ideaansa on sittemmin käytetty. Aivan selvää on, ettei hänellä ollut kolmekymmentä vuotta sitten mielessään sitä, että www voisi synnyttää Facebookin tai Googlen kaltaisia markkinointikoneistoja.
Ranskan Lyonin the Web Conference -tapahtumassa www:n isä kertoi silmiensä auenneen lopullisesti vuonna 2016.
– Siihen asti moni uskoi, että jos vain teemme webistä vapaan, ilmaisen ja neutraalin, hienoja asioita tapahtuu. Kaikki olisi yhtä wikipediaa. Tapahtunut kuitenkin osoittaa, että vaikka rakennat järjestelmiä parhain tarkoitusperin, se voi tuottaa asioita, joita et odottanut.
Esimerkki tällaisista järjestelmistä on sosiaalinen media, joka on johtanut yhteiskunnan polarisaatioon. Some vähentää vuoropuhelua ja jakaa ihmiset vastakkaisiin leireihin.
Toivoa silti on. Berners-Lee tuntui uskovan esimerkiksi eurooppalaiseen tietosuojasääntelyyn.
Entä mitä tapahtui 30 vuotta sitten lähetetylle viestille? Millaisen vastaanoton Tim Berners-Leen ehdotus sai?
Ei häntä ainakaan tyrmätty.
Esimies tulosti Berner-Leen ehdotuksen ja kirjoitti päälle sanat (siirryt toiseen palveluun)"vague but exciting". Epämääräistä mutta kiinnostavaa.
Vallankumous vaatii ennen kaikkea sitkeyttä.