Kirjan idea on yksinkertainen: historia ei ole suoraviivaista vaan kiertää sykleinä, joita tekijät kutsuvat antiikkisella nimellä ”saeculum”.
William Straussin ja Neil Howen teos selittää maailmanhistorian niin tarkasti, että sen luettuaan voi istua kalenteri kädessä ja kypärä päässä odottamaan, mitä tuleman pitää.
UUSI saeculum alkaa tuhosta, joka on usein sota. Sitä seuraa noin sukupolven mittainen Nousu, jolloin arvot ovat vahvoja, johtajat arvostettuja ja energiaa riittää. Siis jälleenrakennusvuodet 1945–1965.
Seuraavaksi koittaa Herääminen, jossa nuoret kyseenalaistavat isiensä arvot: 1960–1970-luvun radikalismi.
Kolmas käänne on Hajoaminen, minän aikakausi, jossa arvot ja auktoriteetit romahtavat. Tutkimusten mukaan auktoriteettien arvostus on laskenut pitkään.
Neljäs ja tärkein käänne on Kriisi, jonka myllerryksessä vanhat arvot ja instituutiot tuhoutuvat uusien tieltä.
KIRJA ei tyydy kertaamaan menneitä. Vuonna 1997 tekijät profetoivat: ”Noin vuonna 2005 suuri kipinä laukaisee Kriisin. Vanhan sosiaalisen järjestyksen jäänteet hajoavat. Poliittinen ja taloudellinen luottamus romahtavat. Kovat ajat valtaavat maan ahdistuksella, joka voi sisältää kysymyksiä luokasta, rodusta, kansakunnasta ja imperiumista.”
Kuulostaa osuvalta, vaikka finanssikriisi romautti luottamuksen yhteiskunnan eliitteihin vasta pari vuotta myöhemmin.
AUKTORITEETTIEN riisuminen alkoi pettymyksestä politiikkaan 1970-luvulla (Watergate, Kekkoslovakia). Sen jälkeen arvovalta on viety vuorollaan yritysjohtajilta, medialta ja lopulta kaikilta asiantuntijoilta.
”Uskon, että kansalaiset ovat saaneet asiantuntijoista tarpeekseen”, oikeusministeri Michael Gove sanoi brexit-äänestyksen alla.
Näin yhteiskunta on kiertänyt täyden kehän vahvoista arvoista täydelliseen arvottomuuteen. Kun asiantuntijat on pantu viralta, jokainen on asiantuntija. Kukaan ei saa olla toista oikeammassa, joten totuutta ei voi olla.
KRIISIAIKANA valta kuuluu sille, joka sen ottaa. 1930-luvulla vallan otti Yhdysvalloissa F. D. Roosevelt, Euroopassa Adolf Hitler.
Kriisikauden johtaja on karismaattinen uneksija, joka saa ihmiset uskomaan uneensa. Make America Great Again on tällainen unikuva.
Trump on kuin suoraan 1930-luvulta. Silloinkin elettiin lopun ajan tunnelmissa ja luettiin perikatokirjoja. Strauss ja Howe ovat samaa koulukuntaa kuin Oswald Spengler ja Arnold Toynbee. Sodan jälkeen heidän historisminsa liitettiin totalitarismiin ja joutui väistymään ”modernin” historiatieteen tieltä.
Teoksessa pilkataan modernin maailman naiivia edistysuskoa, mutta mikä on vaihtoehto? Ydinasemaailmassa länsimaiden perikatoa ei kuvata pessimistisillä metaforilla vaan geigermittarilla – minkä kirjoittajat hyvin tietävät.
”KATASTROFIN riski on hyvin suuri. Kansakunta saattaa sortua yhteiskunnallisen väkivallan vyöryyn, hajota maantieteellisesti tai sortua autoritääriseen komentoon. Jos tulee sota, se on luultavasti maksimaalisten riskien ja keinojen sota – toisin sanoen totaalinen sota.”
Neljäs käänne saattaa merkitä ihmiskunnan loppua. Ydinsota voi johtaa modernien yhteiskuntien tuhoon ja pimeisiin vuosisatoihin.
Mutta kriisi voi päättyä hyvinkin, jos pahin vältetään ja asioita opitaan katsomaan uudella tavalla. Uudet arvot ja auktoriteetit syntyvät. Ratkaisemattomilta näyttäneet ongelmat ratkeavat. Jos hyvin käy, uuden saeculumin pitäisi kirjoittajien mukaan alkaa noin vuonna 2025.
THE FOURTH TURNING on yöunet vievä kirja. Sen luettuaan Trumpin toimia, kuten asevarustelua, rajamuuria, muslimikieltoa ja Venäjän lepyttelyä katsoo uudessa valossa. Ehkä presidentti valmistautuu suureen kriisiin, jonka hän uskoo olevan väistämätön – ja lähellä.
- KolumniSeuraa
- KolumnitSeuraa
- Saska SaarikoskiSeuraa
- YhdysvallatSeuraa
