Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Palkaton sairauspäivä jäämässä pois – laaja työmarkkinasopimus syntymässä pakkolakien tilalle
Vuodelle 2017 sovittaisiin palkoista työ- ja virkaehtosopimuksiin keskitetty nollaratkaisu. Työnantajien ja palkansaajien keskusjärjestöt ovat pääsemässä sopuun laajasta työmarkkinaratkaisusta. Hallitus on pyytänyt sopimusta pakkolakien tilalle.
JUSSI LEINONEN
Työnantajat ja palkansaajien keskusjärjestöt ovat pääsemässä sopuun, jonka lopputuloksena on syntymässä vaihtoehtoinen esitys hallituksen pakkolainsäädännölle.
Hallituksen pakkolakeihin sisältyvä sairausajan karenssi eli palkaton ensimmäinen sairauspäivä poistuisi työmarkkinaratkaisussa kokonaan. Jatkossakin ensimmäiseltä sairauspäivältä maksettaisiin palkkaa.
Sairausajan palkkaa leikattaisiin työmarkkinajärjestöjen esityksessä korkeintaan 20 prosenttia viideltä ensimmäiseltä sairauspäivältä. Lisäksi hyväksyttäisiin omailmoituskäytäntö, jolloin työterveyshuolto ei ruuhkautuisi.
Pakkolakipaketissa yksi sairauspäivä olisi palkaton, ja sen jälkeisiltä kahdeksalta sairauspäivältä maksettaisiin 80 prosenttia palkasta. Hallituksen malli leikkaisi viikoksi sairastuvan työntekijän palkkaa peräti 36 prosenttia.
Loppiainen ja helatorstai muutettaisiin edelleen palkattomiksi vapaapäiviksi vuosityöaikaa lyhentämättä.
Lännen Medialle arvioidaan useista lähteistä, että työmarkkinaratkaisun poliittiset askelmerkit ja pääkohdat sovitaan marraskuun viimeisellä viikolla. Tämän jälkeen ratkaisu allekirjoitettaisiin ja julkistettaisiin joulukuun alussa.
- Puhumme lähiviikkojen maalista, vahvistaa eräs työnantajien edustaja.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) ovat olleet yhteydessä osapuoliin ja viestittäneet vahvasti, että hallitus toivoo työmarkkinasopimusta. Hallitus on valmis vetämään pakkolait pois eduskunnasta, kun työmarkkinapaketti on valmis ja sen riittävät vaikutukset kustannuskilpailukykyyn laskettu.
Vuonna 2017 ei korotettaisi palkkoja
Palkkaratkaisusta vallitsee työmarkkinapöydässä alustava yhteisymmärrys: vuodelle 2017 sovitaan työ- ja virkaehtosopimuksiin keskitetty nollaratkaisu. Vuosi 2018 on jatkovuosi, jolloin palkankorotukset määräytyvät erityisen Suomen mallin mukaan, jossa kansainvälisessä kilpailussa olevat vientialat ovat vetureina. Elinkeinoelämän keskusliitto EK edellyttää vuodelta 2018 vientialojen palkkajohtajuutta, mikä sopii palkansaajille.
- Palkkaratkaisusta sopu löytyy helposti, palkansaajalähde uskoo.
Työnantajat pitävät palkansaajien etujärjestöjen SAK:n, STTK:n ja Akavan palkkatarjousta niin hyvänä, että ne ovat valmiita laajaan työmarkkinaratkaisuun. Sekä yksityisten työnantajien EK:ssa että KT Kuntatyönantajissa lähdetään siitä, että Suomessa tarvitaan kansantalouden kestokykyyn sidottu kustannusvaikutuskatto.
Yhteisymmärrys palkoista auttamassa yli vaikeimman vaiheen
Parhaillaan ollaan neuvotteluiden vaikeimmassa vaiheessa eli sopimassa lopuista suorista leikkauksista.
Yhteinen palkkanäkemys ja alustava sopu sairausajan palkanmaksusta muodostavat kuitenkin jo niin vankan pohjan, että kaikki lukuisista haastatelluista pitävät työmarkkinasopimusta todennäköisempänä kuin neuvotteluiden kariutumista.
Vääntöä käydään siitä, kuinka paljon työnantajan työttömyysvakuutusmaksua siirrettäisiin palkansaajille. SAK on esittänyt palkansaajamaksuun ylimääräistä 0,83 prosentin korotusta, jolloin molempien maksut olisivat noin 2 prosenttia. Palkansaajien taakan kasvattaminen leikkaisi suoraan ostovoimaa, minkä takia korotuksen suuruudesta vallitsee erimielisyyttä. Työnantajan sairausvakuutusmaksua alennettaisiin.
Lomarahoista leikattaisiin, mutta ei välttämättä kolmannesta, kuten hallituksen pakkolaeissa. Pitkien lomien leikkaus ei toteutuisi työmarkkinaratkaisussa täysimääräisesti, vaan kyse olisi korkeintaan joistakin päivistä. Akavan ja STTK:n hallituksissa ei mene läpi ratkaisu, jossa julkisen sektorin lomista lohkaistaisiin jopa kahdeksan päivää. Maan hallitukselle lomaleikkauksen pienentäminen sopii.
Hallitus on kertonut neuvottelijoille, että se ei ole keinojen suhteen fundamentalisti, kunhan Suomen kustannuskilpailukyky paranee riittävästi.