perjantai 21. huhtikuuta 2017

Missään ei puhuta homeesta yhtä paljon kuin Suomessa...


Oli miten oli, vakava ongelma tuo home on, toivottavasti siihen vähitellen löydetään todellisia käytännön ratkaisuja.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna: 

Missään ei puhuta homeesta yhtä paljon kuin Suomessa, vaikka jopa hollantilaisten koulujen sisäilma on myrkyllisempää, sanoo erikoistutkija

Homeesta on tullut Suomessa miljardiluokan ongelma. HS kysyi asiantuntijoilta, onko maailmalla sisäilmaongelmia lainkaan vai onko niihin muualla vain totuttu.





Espoon Viherlaakson koulun väki on evakossa akuutin sisäilmaongelman vuoksi. Rehtori Kirsti Kupiainen poistuu väistötiloista. Taustalla näkyy vanha homeinen koulurakennus.




SUOMI ei ole ongelman kanssa yksin, vakuuttaa erikoistutkija Martin Täubel Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL). Hometaloja esiintyy ympäri maailman. Parhaiten homeen terveyshaitat on tiedostettu Pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa, mutta myös muualla ongelmaan on herätty.

Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa osoitettiin vastikään yhteys asuntojen näkyvän homeen ja lasten hengitystieoireiden välillä. Pohjois-Amerikassa myrkyllisestä mustasta Stachybotrys-homeesta on raportoitu 1980-luvulta lähtien.

Ruotsissa hometaloja arvioidaan olevan suunnilleen samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Rakennustekniikan professori Juha VinhaTampereen teknillisestä yliopistosta sanoo rakennusten kosteusongelmien tulleen Ruotsissa esiin kymmenen vuotta aiemmin kuin meillä.

Rakennusten toteutustavat ovat Suomessa pitkälti Ruotsin mallin mukaisia.

”Samanlaisia selkeitä virheitä on tehty molemmissa maissa ja esimerkiksi puuta on laitettu kohtiin, joissa se ei kestä”, Vinha sanoo.

Puurakentamista ja sen tuomia kosteusongelmia löytyy Norjastakin, mutta Vinhan arvion mukaan ei samassa mittakaavassa kuin Suomessa ja Ruotsissa.

”Yksi syy saattaa olla se, että ilmanvaihdon ohjeistus on Norjassa erilainen.”

Kaikissa maissa rakenteisiin tulee ajan kuluessa mikrobeja. Suomessa ja Ruotsissa ilmanvaihto on ohjeistettu niin, että rakennukseen saadaan pieni alipaine. Ohje on yllyttänyt monet säätämään virheellisesti suuriakin alipaineita, mikä on kiskonut rakenteissa olevia mikrobeja sisäilmaan. Norjassa ei tällaista ohjetta alipaineistamisesta ole.

”Meilläkin ohjeisiin on tulossa muutos, joka voi auttaa siihen, että ylisuuret alipaineet vähenevät”, Vinha sanoo.

Puhutaanko muualla homeongelmasta, kuten Suomessa?

Ei samassa mittakaavassa kuin meillä, toteaa THL:n johtava tutkija Anne Hyvärinen. Suomessa tietoisuus on suurta verrattuna muihin maihin – Ruotsiinkin.

”Sen jälkeen kun toimme asian tietoisuuteen 1990-luvulla, siihen on Suomessa tartuttu melkoisella intensiteetillä.”

Tämä johtuu siitä, että meillä odotukset rakennusten laadusta ovat korkeat ja lainsäädäntökin on ennaltaehkäisevässä mielessä tiukka.

Oma roolinsa Suomessa on Hyvärisen mielestä ollut myös lehdistöllä, joka on nostanut homeongelmia tiuhaan esille.

”Viime vuosina olemme tutkijoina saaneet jopa rauhoitella keskustelua. Ongelmiin pääsääntöisesti tartutaan, ja tilanne on parantunut aiempaan nähden, mitä julkisen keskustelun määrä ei anna ymmärtää.”




Skälbyn koulu Sollentunassa Tukholman lähellä muutti väliaikaisiin parakkeihin elokuussa 2015. Paikallislehdet ovat sen jälkeen uutisoineet parakkien home- ja kosteusvaurioepäilyistä sekä lasten ja henkilökunnan oireista, mutta uusimpien testien mukaan hometta ei ole löytynyt.

Ruotsissa homeongelman näkyvyys mediassa on viime vuosina vähentynyt. Tutkija Erica Bloom Ruotsin ympäristön­tutkimus­keskuksesta (IVL) oli mukana, kun Ruotsiin yritettiin perustaa sisäilma-asioihin erikoistunutta osaamiskeskusta muutama vuosi sitten. Idea kaatui muun muassa rahoituksen puutteeseen.

”Vastuu sisäilma-asioista jaettiin usean ministeriön kesken, joten se ei tullut oikein kenenkään vastuulle. Sen jälkeen sisäilmatutkimus on Ruotsissa vähentynyt. Aktiivisia tutkijoita on vain muutama, osa on jäänyt eläkkeelle ja uusia on vähän. Rahoitusta projekteihin on vaikea löytää, eikä asia ole mediassakaan enää niin paljon esillä”, Bloom harmittelee.

Suomi on sisäilmatutkimuksessa kiistatta maailman johtava maa. Alalla on paljon ihmisiä töissä ja parhaillaankin on meneillään useita tutkimuksia, muun muassa Suomen Akatemian ja Työsuojelurahaston tutkimushankkeita, joissa tähdätään sisäilman laadun parantamiseen.

Hollannissa ja Espanjassa iso osa rakennuksista on yhä luonnollisesti ilmastoituja. Sisällä ja ulkona hengitetään samaa ilmaa.
”Suomessa mikrobeja oli vähiten ja sisäilma oli vähiten toksista, mutta silti suomalaiset kokivat eniten oireita.”
Bloom arvioi yleisen tietoisuuden rakennusten homevaurioista olevan kaikesta huolimatta Ruotsissa aika hyvällä tasolla.

”Paikallislehdissä juttuja näkee silloin tällöin. Riskirakenteita ja -materiaaleja listataan usein, samaten kuin puhdistustapoja.”

Miksi Suomessa saadaan homeesta niin paljon oireita?

KYLMÄSSÄ ilmanalassa homevaurioiden merkitys korostuu, kun rakentaminen on niin tiivistä. Ongelmat tietyllä tavalla laimenevat, kun mennään ilmastoon, jossa ovet ja ikkunat voidaan pitää läpi vuoden auki.




Aspergillus versicolor -homesieni on yksi yleisimmistä suomalaiskodeista tavattavista homesienistä. Lajin yhteyttä ihmisten oireiluun ei ole yksiselitteisesti osoitettu, mutta sen esiintyminen kertoo kosteusongelmista. Kuva on suurennos: pelkästään tämän tekstin päättävään pisteeseen näitä sieniä mahtuisi kymmenittäin.

Kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen HITEA-tutkimuksessa verrattiin koulujen sisäilmaa Suomessa, Hollannissa ja Espanjassa, huomattiin, että suomalaisissa kouluissa mikrobeja oli kaikkein vähiten. Silti Suomen kouluissa sisäilmasta saatiin eniten oireita.

THL:n erikoistutkija Täubel muistuttaa, että Suomen ulkoilmassa on talvella lumipeitteen aikaan hyvin vähän mikrobeja, mikä vaikuttaa myös sisäilmaan. Muina vuodenaikoina koneellinen ilmanvaihto tuloilman suodattimineen pienentää sisäilman mikrobimäärää.

Hollannissa ja Espanjassa iso osa rakennuksista on yhä luonnollisesti ilmastoituja. Sisällä ja ulkona hengitetään samaa ilmaa.

Sitä, miksi suomalaisissa kouluissa koettiin enemmän oireita, THL selvittää parhaillaan tutkimalla tarkemmin mikrobiston koostumusta.

Ovatko homeet Suomessa terveydelle vaarallisempia kuin muualla?

VERRATTUNA hollantilaisiin ja espanjalaisiin kouluihin suomalaisten koulujen sisäilma oli vähiten toksista eli myrkyllistä. ”Suomessa mikrobeja oli vähiten ja sisäilma oli vähiten toksista, mutta silti suomalaiset kokivat eniten oireita”, Hyvärinen kuvaa.

Koska mikrobialtistus on Suomessa suurimman osan aikaa niin vähäistä, pienetkin lisäykset voivat vaikuttaa terveyteen. Vaikutusta saattaa voimistaa kuiva huoneilma, joka jo valmiiksi ärsyttää limakalvoja.

”Eipä juuri missään muualla ole niin kuivaa huoneilmaa kuin Suomessa silloin, kun sattuu oikein kova pakkastalvi”, toteaa THL:n Hyvärinen.

Ovatko ihmiset Etelä- ja Keski-Euroopassa vain tottuneet homeeseen?

TIETEELLISTÄ pohjaa tällaiselle ajattelulle ei ole. Sisätilojen mikrobialtistus on kuitenkin erilainen eri ilmastoissa ja sen määrä riippuu myös rakennuksen piirteistä ja sen käyttötavoista.

”Voi olla, että Suomessa me emme altistu jatkuvasti mikrobeille samaan tapaan kuin Keski-Euroopassa, saatika jossain trooppisessa maassa”, Hyvärinen toteaa.

Tutkimuksen perusteella tiedetään, että lapsena ja jo kohdussa saatu mikrobialtistus suojaa allergialta ja astmalta. Esimerkiksi maatalousympäristössä eläneillä lapsilla on vähemmän allergioita.

Toisaalta johdonmukainen löydös on, että kosteusvaurio aiheuttaa hengitystieoireita ja pahentaa astmaa.

”Kosteus- ja homevaurioiden terveyshaitat eivät missään nimessä ole pelkästään suomalainen tai edes kylmän ilmaston ilmiö. Esimerkkejä haitoista tunnetaan jo ympäri maailman”, muistuttaa Täubel.

Onko liiallisesta siivoamisesta haittaa? Siivotaanko Suomessa liikaa?

HITEA-TUTKIMUKSEN mukaan Suomessa ei siivota ainakaan kouluja sen enempää kuin Espanjassa tai Hollannissa. Jossain määrin asia on päinvastoin, sillä esimerkiksi valkaisevia aineita ja muita kemikaaleja käytetään Etelä- ja Keski-Euroopassa enemmän.

Eroja löytyy sisustuksesta ja tavasta toimia. Sekä kodit että julkiset rakennukset ovat Suomessa riisutumpia ja yleisenä tapana on jättää kengät ovensuuhun.

”Meidän koulumme ovat helpommin siivottavia, mikä toisaalta ehkäisee infektioiden leviämistä”, Hyvärinen sanoo.

Onko Suomessa tehty erityisiä virheitä rakentamisessa verrattuna muihin maihin?

VIRHEITÄ on tehty mutta niin on muuallakin. Esimerkiksi Britanniassa rakennusten tila on rakennustekniikan professori Vinhan mukaan huonompi kuin Suomessa. Kosteita, kylmiä tiloja ja homeen kasvua sisätiloissa löytyy ympäri maata.

”Keski-Euroopassa valtaosa rakentamisesta on vanhastaan ollut kivirakentamista. Myöhemmin puuta on otettu sielläkin käyttöön.”

Suomessa ja Ruotsissa virheet ovat olleet samantyyppisiä: epäonnistuneita pohjarakenteita, puutteellisia salaojituksia ja tasakatto-ongelmia. Uusissa rakennuksissa virheet liittyvät kiireeseen. Betonirakenteiden kuivumisaikoja ei noudateta, vaan pinnoitetaan liian nopeasti.

Keksitäänkö Suomessa homeongelmaan ratkaisu, josta koko maailma hyötyy?

”TUTKIMUSMENETELMÄT ovat kehittyneet valtavasti. Uuden sukupolven sekventointitekniikalla pyritään kuvaamaan rakennusten mikrobistoa entistä tarkemmin. Pyrimme löytämään eroja homevaurioituneiden ja vaurioimattomien rakennusten mikrobiston välillä”, kertoo Täubel.

Siinä missä osa mikrobeista on terveydelle haitallisia, osalla on myös terveyttä suojaavia vaikutuksia.

”Tutkimuksessa on tunnistettu maatalousympäristölle tyypillistä mikrobistoa. Nyt katsotaan, miten tätä hyvää mikrobistoa saataisiin siirrettyä koteihin. Testaamme parhaillaan keinoja.”

Tavoitteena on muokata kotien mikrobistoa hyvään suuntaan samaan tapaan kuin suun kautta nautitut probiootit ja maitohappobakteerit tasapainottavat ruoansulatusta. Kodeissa hyvät mikrobit pitää saada hengitysilmaan.

Fakta

Hometta kaikenlaisissa rakennuksissa


  Jopa 600 000–800 000 suomalaista altistuu päivittäin homeesta aiheutuville sisäilman epäpuhtauksille.

  Homevaurion synnyttämän terveyshaitan ja korjaustarpeen perusteelliseen arvioon tarvitaan rakennuksesta mikrobinäytteitä sekä verestä vasta-ainetutkimuksia.

  Merkkejä vauriosta ovat asukkaiden terveyshaitat, vauriot rakenteiden pinnoilla tai haju.

  Terveyshaittoja on monenlaisia yleisoireista ärsytysoireisiin. Yleensä oireilu ­helpottaa, kun poistutaan tilasta.

  Terveyshaittoihin liittyvät vuosikustannukset ovat ar­violta 450 miljoonaa euroa.

 Merkittäviä kosteus- ja homevaurioita esiintyy 7–10 prosentissa pien- ja rivitaloja, 6–9 prosentissa kerrostaloja, 12–18 prosentissa kouluja ja päiväkoteja, 20–26 prosentissa hoitolaitoksia ja 2,5–5 prosentissa toimistoja.

  Vaurioiden kertaluonteiset korjauskustannukset ovat 1,4 miljardia euroa.

Lähteet: Hengitysliitto, sosiaali- ja terveysministeriö, Rakennustieto

torstai 20. huhtikuuta 2017

Joka vanhoja muistelee sitä...

Hetki sitten kävi takaraivossa vanha tapahtuma pohtiessani tätä nykykohellusta.

Seisoskelin Keminmaan Törmässä Sunnarinkulmalla Petteripolun rintuuksessa edesmenneen opettajakollegani, entisen kalakaverini kanssa. Olimme tulleet tarkastamaan "tiluksia" ja tekemään hernekeppejä.
Keskustelimme niitä näitä, muun muassa koulumaailmassa - silloinkin - tapahtuvista muutoksista.
Kollegani totesi hiukan murheellisena:"Minusta ei taida olla enää kuin hernekeppien tekijäksi, jos kohta siihenkään." Hän oli kertakaikkisen jämpti, niin sanottu vanhankansan opettaja, todellinen ammattimies Kemin ammattikoulussa. Elettiin 1980-luvun loppupuolta, jolloin mm. tietotekniikka teki tuloaan ammattikouluihin ja se kiistatta ahdisti iäkkäämpää opettajakuntaa.
"Älähän nyt, kyllä tästä hengissä selvitään." yritin keventää hiukan hänen pohdiskeluaan ja tunnelmaa... 

Nyt on kreivin aika hakea verohelpotuksia...

Yrittänyttä ei laiteta! Alla mielenkiintoisia esimerkkejä ...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Nyt on kreivin aika hakea verohelpotuksia: paljon vähennettäväksi kelpaavaa jää ilmoittamatta

Nyt on aika tarkistaa omat verovähennykset. Verottaja törmää erikoisiin yrityksiin, mutta moni oikeutettu vähennys jää myös hakematta.
Verovähennykset

Pyöräilijä lumisella tiellä.
Työmatkapyöräilyn kuluja voi vähentää 85 euron edestä vuodessa.Derrick Frilund / Yle
Kun vie veroilmoituksen omalla autolla postilaatikkoon, voiko matkakulut vähentää verotuksessa? Eli toisin sanoen saako vähennyksenhankkimiskuluista vähennyksiä?
No ei saa. Mutta tätäkin on yritetty.
Verohallinnon pikkujouluissa tuskin on tarinoiden puolesta tylsää, sillä suomalaiset hakevat vuosittain verovähennyksiä mitä erikoisimmilla tavoilla. Verohallinto kokosi Ylelle muutamia esimerkkejä:
Kotitalousvähennys kotiin tilatusta alastonsiivouksesta.
Verottajalle lähetetyt tyhjät pesujauhepakkaukset todisteena siitä, että asiakas on joutunut itse pesemään työvaatteitaan. Sukkahousut, huulipuna ja alusvaatteet, koska niitä on käytetty työtehtävissä.
Lasten harrastuskulut, koska isojen harrastuskulujen on katsottu oikeuttavan veronmaksukyvyn alentumisvähennykseen.
Edestakaiset matkakulut, kun on viety kynttilä omaisen haudalle toiselle paikkakunnalle. Autonrenkaat ja katsastusmaksut, perusteena työmatkojen ajaminen omalla autolla.
– Mikään elämänalue ei ole verottajalle vieras, Verohallinnon viestintäsuunnittelija Harriet Mallenius kiteyttää.

Kalastelut liittyvät usein erikoisammatteihin

Edelliset esimerkit eivät menneet läpi, ja erikoiset vähennysyritykset ovat muutenkin enemmän poikkeus kuin sääntö. Niiden taustalla on usein se, että hakija työskentelee jollain erikoisalalla, tai että asian maksaminen itse tuntuu epämieluisalta. Myös vähennysten logiikka on osalle yhä vieras asia.
– Vähennykset koskettavat monia, mutta niiden hahmottamisessa on varmasti suuri kirjo, henkilöverotusyksikön esimies Jenni Harinen sanoo.
Yleisimpiä perusvähennyksiä ovat työmatkakulut, kotitalousvähennys ja vuokratuloista tehtävät vähennykset. Erikoisemmissa vähennyksissä perusnyrkkisääntö taas on, että jos hankinta liittyy suoraan omaan ammattiin ja siihen joutuu käyttämään omia rahojaan, se voi olla vähennettävissä.
Esimerkiksi vaatetuksessa menevät läpi lähinnä selkeät ammattivaatteet, kuten univormut. Edustustilaisuuksissa käytettävää juhlapukua ei voi vähentää.
Yleislehtien kuten sanomalehtien tilaukset eivät mene läpi ammattikirjallisuutena, eikä alastonsiivous täytä kotitalousvähennyksen kriteerejä vaan lasketaan elämyspalvelun puolelle.

Kääntöpuoli: nämä jäävät useimmin hakematta

Kääntöpuoli on se, että myös paljon vähennettäväksi kelpaavaa jää huomioimatta.
– Monesti ei tiedetä, mitä kaikkea voisi vähentää, Mallenius sanoo.
Moni ei esimerkiksi tiedä, että työmatkapyöräilyn kuluja voi vähentää 85 euron edestä vuodessa. Asiassa on yksi mutta: työmatkakuluissa on 750 euron omavastuu, joten pelkkä pyöräily ei riitä. Pyöräilyn pitäisi olla osa esimerkiksi kaupunkien välistä työmatkaa, eli niin että kulkee pyörällä kotoa juna-asemalle ja sieltä junalla varsinaiset kuluja aiheuttavat työmatkat.
Toinen yleistyvä mutta vähemmän tunnettu esimerkki on kotona sijaitsevan työhuoneen vähennyskelpoisuus. Jos työnantajalla ei ole tarjota työhuonetta ja työntekijä käyttää jotain kotinsa soppea säännöllisesti työntekoon, tämä osa asunnosta voi olla vähennettävissä. Tätä koskevia ammattiryhmiä ovat esimerkiksi töitä kotona tekevät opettajat tai toimittajat.
Työmatkakuluista, vuokratuloista ja kotitalousvähennyksistä haetaan niin paljon vähennyksiä, että niistä myös jää eniten hakematta, Mallenius arvioi.

Omat vähennykset on aika tarkistaa nyt

Verovähennykset ovat ajankohtainen asia, sillä viime vuoden vähennykset pitää ilmoittaa verottajalle viimeistään 9. tai 16. toukokuuta. Oikea takaraja lukee omassa veroehdotuksessa.
Verottaja laskee automaattisesti esimerkiksi lapsista, pienituloisuudesta tai opintorahasta saatavat vähennykset. Jos tiedot ja vähennykset ovat omassa veroehdotuksessa valmiiksi oikein eikä muutoksia ole tullut, ei tarvitse tehdä mitään.
Kotitalousvähennys, työmatkakulut ja tulonhankkimiskulut pitää yleensä ilmoittaa itse. Verottaja suosittelee ilmoittamaan ne Verohallinnon nettisivuilla(siirryt toiseen palveluun). Samalla sivulla on runsaasti tietoa vähennyksistä.
Koska asia aiheuttaa vuosittain runsaasti kysymyksiä, Verohallinto on lisännyt valistusta. Huhtikuun lopulla se järjestää avoimen verkkoseminaarin kotitalousvähennyksestä(siirryt toiseen palveluun). Seminaari tallennetaan ja on katsottavissa myös myöhemmin.
Kiihkeimpänä veroilmoituksen palautusaikana toukokuun alussa aukeaa chat-palvelu, jossa verovirkailijat vastaavat ihmisten kysymyksiin myös ilta-aikaan. Palvelu on suosittu, sillä aiempina vuosina tuhannet ihmiset ovat käyneet kysymässä viskaaleilta askarruttavia asioita.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Nätti-Jussista Rovaniemen Teatterin syksyn suurtuotanto...

Kävipä mielessä, että taidan tarjota Rovaniemen teatterille rekvisiitaksi kemiläisen kuvataiteilijan Seppo Mikkasen upean prossipatsaan nimeltä Näitti-Jussin viimeiset pitkospuut.

Suora nettilainaus Lapin Kansasta hiukan tuunattuna:

Nätti-Jussista Rovaniemen Teatterin syksyn suurtuotanto

Rovaniemen Teatterin suurtuotanto, Nätti-Jussin seikkailut valmistuu ensi-iltaan syyskuun 16. päivä. Kyse on näytelmän kantaesityksestä Lappia-talon Tieva-salissa. Ohjaaja kuvaa näytelmää ylistyksenä mielikuvitukselle:
- Käsikirjoitus perustuu Nätti-Jussin legendaan. Siihen on kerätty tarinoita Nätti-Jussia käsittelevistä kirjoista sekä läheisiltä ja lisäksi Esko Janhunen on keksinyt omiaan. Näytelmässä kampurajalkaisesta huutolaispojasta kasvaa kansainvälinen seikkailija. Esityksestä tulee viehättävä sekoilu ja siinä mahdottomasta tehdään totta. Lähtökohtana on ilo, jonka mielikuvituksen rajattomuus tuottaa ihmisille. Mielikuvitus on auttanut minuakin hankalissa paikoissa ja toisaalta antanut siivet elämään. Se on tämän jutun sanoma, pohjustaa näytelmän ohjaaja, Rovaniemen teatterin johtaja Kari Väänänen.
Näytelmän on käsikirjoittanut Esko Janhunen ja sen ohjaa Kari Väänänen. Lavastussuunnittelu on Pentti Uimosen ja pukusuunnittelu Elina Vaskon.
Esityksen rooleissa nähdään muun muassa Marko Syysmaa, Kari Koivukangas, Kirsi Kärnä, Markku Köngäs, Markku Lukka, Paula Miettinen, Vesa-Matti Komonen, Joni Kuokkanen ja Jonne Kaaretkoski. Näytöksiä on syyskaudella kaikkiaan 24.

Kiinan investoinneista Suomen metsäsektorille odotetaan liikoja...

Mielenkiintoinen ja realistinen artikkeli > mutta alla olevat investoinnit toteutuvat pienellä viiveellä.

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Kiinan investoinneista Suomen metsäsektorille odotetaan liikoja

   
Näköalapaikka. Henry Hu kokee olevansa puoliksi suomalainen ja puoliksi kiinalainen ja katsovansa asioista siksi kahdesta näkökulmasta.
Näköalapaikka. Henry Hu kokee olevansa puoliksi suomalainen ja puoliksi kiinalainen ja katsovansa asioista siksi kahdesta näkökulmasta. KUVA: KIMMO HAAPALA
F&P Groupin toimitusjohtaja Henry Hu: "Sadan metrin juoksussa ollaan vasta lähtötelineissä."
Odotukset kiinalaisten investoinneista suomalaiseen metsäteollisuuteen ovat sekä aikataulujen että rahasummien osalta ylimitoitettuja, arvioivat suomalaisia ja kiinalaisia metsäteollisuuden toimijoita yhteen kokoavan F&P Groupin toimitusjohtaja Henry Hu.
Hu ja hänen yrityksensä auttaa pk-yrityksiä Kiinaan ja järjestää seminaareja. Hun mukaan realismia tarvittaisiin lisää niin kiinalaisten kuin suomalaistenkin puolella.
Jo 28 vuotta Suomessa elänyt Hu on kaikkien aikojen ensimmäinen Otaniemestä valmistunut kiinalainen paperiteollisuuden diplomi-insinööri. Valmistumisen jälkeen hän on työskennellyt Suomessa niin paperitehtaalla Kyröskoskella kuin konsulttitalo Pöyryn palveluksessa.
6–7 viime vuotta Hu on auttanut pieniä ja keskisuuria suomalaisyrityksiä tarjoamaan tuotteitaan kiinalaiselle paperiteollisuudelle Paper Doctor -projektissaan. Suomalaiset pk-yritykset puolestaan auttavat Kiinassa asiakkaitaan esimerkiksi nostamaan vanhojen paperitehtaiden energiatehokkuutta tai tuottavuutta.
Hun mukaan kiinalaisilta metsäalan toimijoilta puuttuu teknologista osaamista ja ennen muuta kokemusta siitä, miten nykyaikaista prosessiteollisuutta pyöritetään. Yliopistokoulutus on pahasti Suomea jäljessä, ja vanhan polven johtamistavoissa on roimasti parannettavaa.
Maailmalle kiinalaisia metsäyhtiöitä ajaa se, että paperimarkkinat saavuttivat Kiinassa vuoden 2010 paikkeilla kyllästymispisteen. Tuotanto ylitti kysynnän ja suurtenkin kiinalaisyhtiöiden johdossa alettiin unelmoida investointien suuntaamisesta ulkomaille.
Aiemmin rahapula esti haaveiden toteuttamisen, mutta nyt niihin on varaa. Myös raaka-ainepula ajaa miettimään tuotantolaitosten pystyttämistä ulkomaille.

"Aiemmin kansainvälistyminen tarkoitti yhteistyötä ulkomaisten yhtiöiden kanssa Kiinan rajojen sisällä, nyt katsotaan ulkomaille", Hu sanoo.
Kuvaavaa on, että yhden kiinalaisen suuryhtiön ykkösjohtaja arvioi viime syksynä alan seminaarissa Kiinassa, että jatkossa kiinalaisen metsäteollisuuden investoinneista 70 prosenttia suuntautuu ulkomaille. Yleisö kohahti.
Hun mukaan kiinalaisilla yrityksillä on kuitenkin kova pula osaamisesta, jota ulkomailla toimimisessa tarvitaan. Vaarana on, että maailmalle lähdetään silmät ummessa ja virheet kostautuvat. Rahaa palaa eikä tulosta tule.
"Teknologinen osaaminen on kaukana Suomen kärjestä, mutta paljon puuttuu myös kulttuurin tuntemusta ja johtamisosaamista. Siksi kiinalaiset tarvitsevat investoidessaan kipeästi paikallisia kumppaneita", Hu sanoo.
"Tämä unohtuu helposti maailmalle lähdettäessä."
Hun mielestä viimeaikaisessa kuhinassa kiinalaisten investoinneista suomalaiselle metsäsektorille on ylimitoitettuja odotuksia – sekä kiinalaisten että suomalaisten puolella.
"Sadan metrin juoksussa ollaan vasta lähtötelineissä", Hu vertaa.
Hu ei halua ottaa kantaa yksittäisiin hankkeisiin, mutta arvioi, että monen kohdalla joudutaan ottamaan vielä tuumaustauko ennen kuin pätevät paikalliset partnerit löytyvät. Ilman niitä alku on vauhdikas, mutta vähän ajan päästä ollaan vaikeuksissa.
Kiinnostus Suomeen on kuitenkin kova, sillä suomalaisen metsäalan korkea osaamistaso on vastikään oivallettu Kiinassa. Kuvaavaa on, että kun Hu järjestää kesäkuun alussa seuraavan huippuseminaarin Espoossa, tulevat paikalle myös kolmen kiinalaisen metsäjätin Sun PaperinNine Dragonsin ja Huatain johtajat. Myös esimerkiksi Kemijärven sellutehdasprojektissa mukana oleva CAMC Engineering on ilmoittautunut mukaan.
Kiinalaiset ovat kiinnostuneet suomalaisesta osaamisesta etenkin nanotuotteissa ja biopohjaisissa tekstiileissä. Hu vihjaa, että Espooseen on tulossa myös sellaisia yrityksiä, jotka haravoivat mahdollisia yrityskauppojen kohteita.

Näkyviä hankkeita

Kemijärven sellutehdas. Boreal Bioref ja CAMCE allekirjoittivat presidentti Xi Jinpingin vierailun aikana EPC-sopimuksen (suunnittelu, hankinta, rakentaminen) havusellua, liukosellua ja mikrokiteistä sellua valmistavasta tehtaasta. Kapasiteetti noin 400 000 tonnia. Investoinnin arvo 780 miljoonaa euroa. Päätös puuttuu.
Kemin biojalostamo. Kaidin tehdas tuottaisi 225 000 tonnia biodieseliä ja -bensiiniä vuodessa. Investoinnin arvo 900 000 euroa. Päätös puuttuu.
Myllykosken bioetanolitehdas. Oljesta 72 000 tonnia bioetanolia vuodessa. Suomen Bioetanoli ja Shenzen Capital Group allekirjoittivat rahoitussopimuksen helmikuussa. Investoinnin arvo 150 miljoonaa euroa. Investointisopimus piti allekirjoittaa maaliskuussa.
Ensimmäinen virhe tehdään, jos projektiin ei hankita suomalaista partneria."
Henry Hutoimitusjohtaja, F&P Group

Ympäristöoikeuden professori Kai Kokko, 50, kestävästä kehityksestä: ”Ihmiskunnalla on edessä valtava työsarka, johon tarvitaan tiedettä ja innovaatioita”

Mielenkiintoinen artikkeli...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Kotimaa

Ympäristöoikeuden professori Kai Kokko, 50, kestävästä kehityksestä: ”Ihmiskunnalla on edessä valtava työsarka, johon tarvitaan tiedettä ja innovaatioita”

Kokon mukaan yhteiskunnassa on käynnissä siirtymää viranomaisten suorittamasta valvonnasta siihen, että yritykset itse valvovat, eikä se ole ongelmatonta



Väitöskirjassaan Kai Kokko tutki, miten luonnon monimuotoisuutta voidaan turvata oikeudellisin ohjauskeinoin. ”Silloin minulla vahvistui näkemys, että jos suojellaan luontoa, suojellaan samalla itseämme.“
KIERRÄTYS, uusiutuva energia, kestävä kehitys. Sanat vilisevät Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professorin Kai Kokon puheessa. Hänen mukaansa on kuitenkin harhaluulo, että ympäristöoikeus olisi aina luonnon puolella.

”Kaikessa ympäristöluvanvaraisessa toiminnassa tapahtuu pilaamista. On kyse sen arvioinnista, minkä verran pilaamista voidaan sallia: mistä luonto voi toipua ja mistä ei.”

Kokko kouluttaa ympäristöjuristeja. Ennen monet sijoittuivat julkishallintoon, nyt etenkin asianajotoimistoihin ja yrityksiin. ”He ovat kysyttyjä, koska yritykset ovat havahtuneet siihen, kuinka tärkeä osa liiketoimintaa ympäristö on.”

Kokon mukaan yhteiskunnassa on käynnissä siirtymää viranomaisten suorittamasta valvonnasta siihen, että yritykset itse valvovat.

YRITYSTOIMINTA ja ympäristönsuojelu eivät ole vastakkain. Lapin yliopistossa Kokko johti tutkimusprojektia kestävästä kaivostoiminnasta, johon kuuluvat myös sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys sekä alueen jälkihoito. Ekologisen kestävyyden kannalta kaivostoiminta on aina haastavaa.

”Meillä kaikilla on kännykät: jostain niitä metalleja tarvitaan. Koko kuvio pitäisi hoitaa ympäristösääntelyllä ja muutoinkin yhteiskunnassa mahdollisimman kestävästi.”

Vaikka Talvivaara on tuonut kaivosalan ylle tumman varjon, Lapista on myös positiivisia esimerkkejä.

”Juuri tiedotettiin, että Sakatin kaivos siirtyisi satoja metrejä natura-alueen alapuolelle. Yh­tiötkin haluavat siis etsiä tapoja toimia vastuullisesti.”

Valvontavastuun siirtyminen yrityksille ei ole silti ongelmatonta. Nyky-yhteiskunnassa unohtuu Kokon mukaan usein se, että yrityksen etu ja yleinen etu eivät ole sama asia.

”Tyypillisesti on ajateltu, että valtion viranomainen ajaa yleistä etua, kuten luonnonsuojelun näkökulmaa. Leikkausten myötä ympäristöviranomaisia on vähemmän ja valvonta heikentynyt, jolloin yksityiset hankeintressit ovat saaneet enemmän tilaa. Ei ole ymmärretty, kuinka paljon viranomaiset ovat huolehtineet yhteisestä ympäristöstä.”

YMPÄRISTÖOIKEUDELLA on maine vaikeana alana, ja vielä 90-luvulla vesilaki oli Suomen pisimpiä lakeja. Vaikeus piilee paljoudessa: alaan kuuluvat suojelu­asioiden lisäksi muun muassa rakentamista, kaavoitusta ja vesistöjä koskeva sääntely. ”Ennen on opiskeltu ympäristöoikeutta sektoreittain, jolloin kokonais­kuva jäänyt hämäräksi.”

Kokko pyrkii opettamaan ympäristöoikeuden yleisiä oppeja, jotta tulevan virkamiehen olisi helpompi valita sopivat sääntelyn keinot lakiin, jota on valmistelemassa.

50 VUOTTA täyttävä Kokko toivoo, että kun hän 20 vuoden päästä jää eläkkeelle, kestävyystutkimus vaikuttaisi vahvemmin päätöksenteossa ja tiedettä arvostettaisiin maailmalla enemmän. Huolimatta tutkimuksen vaikutuksesta ihmisten elämänlaatuun, sen tärkeys joskus unohtuu. Tai paradoksaalisesti ehkä juuri sen takia, pohtii Kokko.

”Kun asiat ovat hyvin, ei enää muisteta, mistä se johtuu. Esimerkiksi Suomen järvet ovat paremmassa kunnossa nyt kuin 60-luvulla, ja se on pitkälti ympäristönsuojelulainsäädännön ansiota.”

Kun Kokko opiskeli 80-luvulla, ympäristöoikeuden professoreja oli Helsingissä kolme. Sitten kaksi. Kun Kokko aloitti toimessa, jäljellä oli yksi paikka ja sekin lahjoitusprofessuuri. ”Eivät säästöt siis uusi asia ole, mutta tutkimuksesta säästämisessä kipupiste on nyt saavutettu.”

TULEVAISUUDESSA ihmiskunnan on pakko keksiä tapoja säästää energiaa, elää biotaloudessa ja kierrättää jätteitä. ”Edessä on valtava työsarka, johon tarvitaan tiedettä ja yritysinnovaatioita.”

Jotta vyyhtiin ei hukkuisi, Kokko pitää mielessä ympäristöministeriön luonnonsuojelujohtajan Ilkka Heikkisen ohjeen: kaikkea ei voi tehdä kerralla, joten tehdään pienin askelin.

Lähestyvä merkkipäivä menee puhujana kestävään liikenteeseen liittyvässä konferenssissa.

”Töitä on enemmän kuin ehtii tehdä elämänsä aikana, saati sitten vuorokaudessa. Silti haluan pitää kiinni sovitusta työajasta, koska muu on pois perheeltä.”

KOKKO haluaisi purkaa myyttiä siitä, että akateeminen työn sankari työskentelee kellon ympäri ja viikonloput päälle. Luovat ideat syntyvät Kokon mukaan siitä, kun on vapaa-aikaa perheen kanssa, esimerkiksi metsässä. Silloin hän pyrkii unohtamaan tutkijan roolinsa: haistamaan, maistamaan ja tuntemaan metsän.

Kuka?

Kai Kokko


 Ympäristöoikeuden professori Helsingin yliopistossa vuodesta 2014.

 Väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2003 luonnon monimuotoisuudesta.

 Tutkinut muun muassa kestävää kaivostoimintaa ja yritysten ympäristö­vastuuta.

 Täyttää 50 vuotta 20. huhtikuuta.