tiistai 8. maaliskuuta 2016

Suomen yhteiskuntasopimus edelleen umpisolmussa – Miten tässä näin kävi?

Yhteiskuntasopimus edelleen umpisolmussa – Miten tässä näin kävi? Että miten tässä näin pääsi = päästettiin käymään. Luettelen tärkeimmät syyt, jotka välttämättä eivät ole tärkeysjäsjestyksessä:

+ kysymyksessä on puhtaasti ja yksiselitteisesti hallitus/oppositio-asetelma, toisin sanoen tyypillistä valtapolitiikkaa

+ edelliseen kuuluu olennaisena piirteenä hallituksen kyykyttäminen, varsinkin kun sen politiikka on ollut lievästi sanottuna hapuilevaa > huopaamista ja soutamista

+ kysymyksessä on myös viimeaikaisten - "mitä puoluetta äänestäisit nyt jos..." -kyselyjen siivittämänä SDP:n voimakas puoluepoliittinen lataus lähes riskirajalle saakka

+ edelliseen kuuluu olennaisena osana pistää naisvaltainen liitto PAM eturintamaan, jossa se näyttää mielellään viihtyvän, se on onneksi ohimenevää

+ edelliseen kuuluu lisäksi sivujuonteena myös olennaisesti oman keskusjärjestön SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn kyykyttäminen, arvattavasti puheenjohtajapeli on käynnissä

+ kaikkeen edelliseen liittyvänä Sipilä ja Lyly ovat aivan liian kilttejä ja sovittelevia, heissä ei ole hakemallakaan oikean isäntämiehen otteita - valitettavasti

Edelliseen liittyvänä EK:n "haukka" Häkämies on päässyt prässäämään ja pompottelemaan lähes kaikkea, mikä liikkuu. Mutta eiköhän tämä tästä, kun järki vielä kaikesta huolimatta voittaa ja Suomi pelastuu...

Suora nettilainaus Pohjolna Sanomista hiukan tuunattuna:

Yhteiskuntasopimus edelleen umpisolmussa – Miten tässä näin kävi?

KIMMO PENTTINEN

SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja pääministeri Juha Sipilä osallistuivat maanantaina SAK:n hallituksen kokoukseen.

Kotimaa 07.03.2016 klo 18:47 Johanna Juupaluoma

Takaisin lähtöruutuun.

Yhdessä päivässä yhteiskuntasopimusneuvottelut ovat tehneet jälleen kerran 360-asteisen pyörähdyksen ympäri – lähes tuloksetta.

Työmarkkinajärjestöjen viikon takaiset puheet yhteisen neuvotteluratkaisun löytymisestä vaikuttavat jälleen kaukaiselta toiveajattelulta.

Samalla hallituksen keskiviikkoiset nyrkkitervehdykset ja pääministeri Juha Sipilän (kesk.) puheet ”parhaasta päivästä pääministerinä” menettivät viimeistään maanantaina tehonsa.

Jo torstaina alkaneet rakoilut SAK:n rintamassa enteilivät, ettei yhteiskuntasopimusta välttämättä saataisikaan maanantaina lähellekään maalia.

SAK ilmoitti maanantaina lähtevänsä alustavasti mukaan yhteiskuntasopimukseen, mutta se ei EK:lle kelvannut.

Syksyn aikana tutuksi tullut soutaa-huopaa -kuvio onnistuttiin toteuttamaan jälleen kerran kuluneen viikon aikana – kas näin se tapahtui:

Maanantai 29.2. – Aamuyöstä työmarkkinajärjestöt SAK, STTK ja Akava pääsevät sopuun hallituksen pakkolait kaatavan yhteiskuntasopimuksen tärkeimmistä kohdista. Yhteiskuntasopimus sisältäisi mm. vuosityöajan pidennyksen 24 tunnilla, julkisen sektorin lomarahojen leikkauksia, määräaikaisista palkankorotuksista luopumista ja erinäisten työn sivukulujen siirtämisestä palkansaajan maksettavaksi. – Ennen puoltapäivää Akava ja STTK hyväksyvät liitoissaan työmarkkinajärjestöjen yhteisen neuvottelutuloksen. – SAK ilmoittaa lähettävänsä neuvottelutuloksen jäsenliittojensa käsiteltäväksi ja kertoo ilmoittavansa varsinaisen päätöksen vasta viikkoa myöhemmin. – EK ilmoittaa, että se on mukana yhteiskuntasopimuksessa, mutta edellyttää kaikkien liittojen mukanaoloa. – Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) luopuu maanantaille suunnitellusta vierailusta Turkuun ja palaa päätöksen takia Helsinkiin. – Viiden aikaan pidetyssä hallituksen tiedotustilaisuudessa Sipilä kertoo yhteiskuntasopimukselle olevan edellytyksiä, mutta ei kerro hallituksen lopullista päätöstä. – Veronmaksajain Keskusliiton mukaan yhteiskuntasopimus saattaisi kiristää palkansaajien verotusta.

Tiistai 1.3. – Hallitus ja työmarkkinajärjestöt tapaavat heti aamusta ja keskustelevat työmarkkinapaketin talousvaikutuksista. – Valtiovarainministeriö arvioi, ettei yhteiskuntasopimuksella päästä aiemmin toivottuun tulokseen. Vaikutukset julkisen talouden vahvistamiseen olisivat 600 miljoonaa euroa.

Keskiviikko 2.3. – Alkuillasta pidetyssä tiedotustilaisuudessa hallitus ilmoittaa hyväksyvänsä työmarkkinajärjestöjen ehdotuksen yhteiskuntasopimuksesta. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.), valtiovarainministeri Alexander Stubbin (kok.) ja oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin (ps.) nyrkkitervehdykset kuohuttavat sosiaalisessa mediassa. Sipilä hehkuttaa päivän olevan hänen paras päivänsä pääministerinä. – Hallitus ilmoittaa arvioivansa koko kokonaisuuden kesäkuussa ja kertovansa silloin mahdollisista veronkevennyksistä.

Torstai 3.3. – SAK:n jäsenliitoista ensimmäisenä Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ilmoittaa, ettei se hyväksy yhteiskuntasopimusta.

Perjantai 4.3. – Rakennusliitto ilmoittaa, ettei se hyväksy yhteiskuntasopimusta. – Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT ilmoittaa, ettei se hyväksy yhteiskuntasopimusta. – Palvelualojen ammattiliitto Pam ilmoittaa, ettei se hyväksy yhteiskuntasopimusta. – Osa SAK:n liitoista ilmoittaa olevansa mukana, mutta tiukoin ehdoin. Keskeisimpänä on jättiliitto Metalliliitto.

Lauantai 5.3. – Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kuoppaa hallituksen pakkolakipaketin Ylen Ykkösaamussa.

Sunnuntai 6.3. – Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY ilmoittaa viidentenä SAK:n jäsenliittona, ettei se hyväksy yhteiskuntasopimusta.

Maanantai 7.3. – SAK:n hallitus aloittaa aamu yhdeksän aikaan kokouksensa, johon myös pääministeri Juha Sipilä osallistuu. Sipilä kertoi toivovansa yhteiskuntasopimuksen syntyä. – Ennen puoltapäivää SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly astelee ulos kokoushuoneesta ja ilmoittaa SAK:n olevan alustavasti mukana yhteiskuntasopimuksessa äänin 14–5. – Sopimuksen ulkopuolelle jäävät AKT, SLSY, PAM; SEL ja Rakennusliitto, joista Rakennusliitto äänesti tyhjää. – Sipilä ennättää huokaista helpotuksesta ennen kuin EK vetää liinat kiinni ja ilmoittaa, että SAK:n kaikkien jäsenliittojen pitää olla sopimuksessa mukana. STTK:n ja Akavan mielestä EK:n vaatimus ei estä yhteiskuntasopimuksen toteutumista. – SAK ilmoittaa päättävänsä lopullisesti yhteiskuntasopimuksesta kesäkuussa.

Matti Apunen irrottelee kolumnissaan...

Matti Apunen irrottelee kolumnissaan - hyvä niin. Hänkään ei mainitse edes rivien välissä sitä tosiasiaa, että Suomen nykytilanteessa on kysymys puhtaasti puoluepolitiikasta: SDP ja osittain Vasemmistoliittokin hämmentävät sopimussoppaa kannatuslukujen nosteessa. Lisäksi peliin kuuluu, että naisvaltainen PAM on määrätty änkyröintijoukkojen eturintamaan täysin rinnoin.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Laivamme lähestyy jäävuorta, mutta me neuvottelemme kahvitauoista

En tiedä kumpi on pahempaa: se, ettei yhteiskuntasopimusta synny, vai se, että syntyy voimaton sopimus ja uskottelemme, että tilanne on hallussa.

PÄÄKIRJOITUS 8.3.2016 2:00 Päivitetty: 8.3.2016 9:11

KOLUMNI

Matti Apunen

Kirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.

Titanicin keulasta on kuulunut jo jonkin aikaa outoa rutinaa, ja kannella joku huutaa jotain jäävuoresta. Juuri nyt emme pysty sanomaan asiasta enempää, koska miehistöllä on kahvitunnin ajoitusta koskeva palaveri kesken. Käymme myöhemmin katsomassa, mikä siellä kolisee.

Kun seuraa keskustelua työmarkkinoiden uudistamisesta, ei voi tulla kuin yhteen johtopäätökseen: meillä ei edelleenkään ole ymmärrystä siitä, että globaali kilpailu on aidosti ja pysyvästi pudottanut työn hintaa. Elämme kuin Suomen tilanne olisi jokseenkin normaali, korkeintaan vähän epämukava.

On mieletöntä ajatella, että kehittyvien talouksien satojen miljoonien ihmisten ryntäys maailman työmarkkinoille ei aiheuttaisi sivuvaikutuksia. Kuluttajina nautimme globalisaatiosta halpoina tavaroina ja palveluina, työntekijöinä olemme pulassa.

Saksalainen tai amerikkalainen keskiluokka on samasta syystä levotonta – sen tulot eivät kasva –, mutta nämä yhteiskunnat eivät ole sitoneet käsiään kuten me.

Meidän vastauksemme globalisaatioon on hypistely prosentin osilla ja sillä, mistä ylipäänsä saa sopia.

En tiedä kumpi on pahempaa: se, ettei yhteiskuntasopimusta synny, vai se, että syntyy voimaton sopimus ja uskottelemme, että tilanne on hallussa.

Työmarkkinoiden luupäisyyden standardimittaa säilytetään Pariisissa. Ranskan työmarkkinat ovat jäykkyydessään nähtävyys, eikä Ranska ole halunnut kajota kuuluisaan 35 tunnin viikkotyöaikaansa – ennen kuin nyt.

Sosialistipresidentti François Hollande aikoo romuttaa pyhän työajan. Kyse on ytimeltään samasta asiasta kuin Suomessa, mahdollisuudesta mennä paikallisella sopimisella yli työehtosopimuksen tason. Poikkeamismahdollisuus koskisi myös vaikean ajan palkanalennuksia ja muita sopeutuksia.

Meillä paikallisen sopimisen voimakas laajentaminen ei ole ratkaisuna toiveikas maksimi vaan minimi. Nythän tilanne ei palkkojen ja työaikojen osalta juuri muutu.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksessa kansa tukee laajasti paikallisen sopimisen voimakasta lisäämistä. Tuki koskee melkein kaikkia työsuhteen osa-alueita, ja kannatusta tulee myös ay-liikkeen jäseniltä. Nämä antavat eliitille moitteet takertumisesta vanhoihin etuihin. Ja vielä: 57 prosenttia suomalaisista katsoo, että työn hinta on noussut liikaa.

Suomalaiset ymmärtävät ja jopa ranskalaiset alkavat tajuta. Jossain vain on joukko, joka ei käsitä.

Viime perjantaina Ylen TV1:n Pressiklubissa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström paheksui yhteiskuntasopimusneuvotteluita epädemokraattiseksi pienen äijäpiirin puuhaksi. Pulla meni ensin väärään kurkkuun, mutta kun huokea huvitukseni tyrehtyi, tajusin, että Grundström saattaa olla ihan oikeassa.

Ehkä ay-liikkeen todella pitäisi kysyä enemmän jäseniltään.

Uskomme yhä, että konsensus pelastaa meidät.

Hallitus on joka toinen päivä jämerä, joka toinen päivä housut nilkoissa. SAK:ssa liittojohtajat riepottavat puheenjohtaja Lauri Lylyä.

Metalliliiton Riku Aalto löi pöytään vaatimuksia, joiden perusteella hän haluaisi ottaa ohjattavakseen koko finanssipolitiikan. Palvelualojen ammattiliitossa (Pam) ei ole täyttä varmuutta siitä, kuka liittoa johtaa. Työnantajilla on omat hassutuksensa. Ja tämä on järjestelmä, joka johdattaa meidät läpi teknologiamurroksen?

Viime päivät on kauhisteltu Juha Sipilän (kesk), Alexander Stubbin (kok) ja Jari Lindströmin (ps) vaihtamaa nyrkkitervehdystä. Nyrkkitervehdys oli mauton, kuului ay-johtajien ja median yksimielinen tuomio.

Niin oli. Minustakin oli tahditonta juhlia, kun kolmikantaressukka sängyssä hiukan sätkähti.

Mutta ainahan voi järjestää mielenosoituksen!

Maaliskuulle viritellään uutta suurmielenosoitusta, jossa osa ay-liikettä, kirjavat punavihreät ryhmittymät, Psykologien sosiaalinen vastuu ry ja feministinen ajatushautomo Hattu sanovat vihdoin suorat sanat.

Keskiajalla uskottiin, että paras keino taistella kulkutauteja vastaan on muodostaa kulkueita, vaeltaa pitkin katuja ja loitsia kovaäänisesti. Melko vähän tästä on edistytty.

Sen verran kuitenkin, että keskiajalla kupariseppien kilta ei järjestänyt bussikyytejä lähtöpaikalle

Sixten Korkman: Kohti konsensuksen kuolemaa?

Ei Suomessa konsensus kuole! Tiukille se kuitenkin näyttää ottavan. Miksi? Siksi, että tämänhetkisessä neuvottelutilanteessa on kysymys puhtaasti puoluepolitiikasta ja äkkiväärästä änkyröinnistä. Sitä ei alla olevan artikkelin kolumnistikaan "uskalla" suoraan sanoa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Kolumni: Kohti konsensuksen kuolemaa?

POLITIIKKA 7.3.2016 19:43

KOLUMNI

Sixten Korkman

Kirjoittaja on on pitkän linjan talousvaikuttaja ja Aalto-yliopiston emeritusprofessori.

Suuri osa SAK:n jäsenliitoista vastustaa kilpailukykysopimusta. Taustalla on luottamuksen puute hallitukseen ja tyytymättömyys siihen, että palkansaajia vaaditaan kilpailukyvyn kohentamisen maksumiehiksi.

EK on tyytymätön sopimuksen heikkoon kattavuuteen SAK:n kentässä. Lisäksi moni työnantaja on kyllästynyt loputtomiin neuvotteluihin ja toivoo, että hallitus käyttäisi valtaansa määrätietoisesti etenkin paikallisen sopimisen edistämiseksi.

Artikkeliin liittyvät

Hallitus haluaisi sekin paikallisen sopimisen edistyvän. Lisäksi se toivoo selkeää sitoutumista ”Suomen palkkamalliin” eli siihen, että palkanmaksuvara määräytyisi vastedes vientiajojen tilanteen perusteella.

Jos sopua halutaan, on siihen edelleen kaikki mahdollisuudet.

Ensimmäinen askel olisi, että palkansaajapuoli sitoutuisi edellä mainittuun Suomen malliin. Sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa: se on jo pitkään ja laajasti ollut parhaana pidetty vaihtoehto.

Toinen askel olisi, että hallitus toteaisi edellytysten olevan voimassa puheena olleelle miljardin euron verokevennykselle. Ratkaisua voisi puoltaa myös suhdannetilanteella. Hallitus joutuisi kuitenkin selittelemään asiaa Brysselissä.

Kolmannessa vaiheessa ainakin PAM muuttaisi kantansa ja sitoutuisi kilpailukykysopimukseen. On vaikea kuvitella sopua, josta SAK:n suurin liitto jättäytyy ulkopuolelle.

Toinen vaihtoehto on, että pyrkimyksestä yhteiskunta- tai kilpailukykysopimukseen lopullisesti luovutaan. Tämä olisi jossain määrin dramaattinen kehitys jo vuoden päivät käytyjen neuvottelujen jälkeen.

Sopimuksen kaatuminen tarkoittaisi huonompaa kilpailukykyä ja luottamuksen murenemista. Näissä oloissa toipuminen taantumasta lykkääntyisi hamaan tulevaisuuteen, investointeja jäisi tekemättä ja työttömyys lisääntyisi.

Toiseksi ay-liikkeen yhteiskunnallinen vaikutusvalta vähenisi merkittävästi. Työnantajilla ei ole samaa huolta: globaalitaloudessa hallitus aina kuuntelee työnantajien toiveita koska yritysten pärjääminen on avainkysymys.

Kolmanneksi ay-liikkeen legitimiteetti tai hyväksyttävyys saisi monien silmissä vakavan kolauksen. Syntyy vaikutelma, että ay-liike on haluton sopimaan porvarihallituksen kanssa.

Sopimuksen kaatuessa siitä kieltäytyjät antavat hallitukselle valtakirjan työmarkkinoita rajusti muuttavaan lainsäädäntöön. Protestit hallitus voi kuitata toteamalla, että sovun tien tukkiminen ei jättänyt sille muita vaihtoehtoja.

Suomen työmarkkinatilanne tänään: Vitkuttelua, syyttelyä/syyllistämistä, asian pallottelua...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Politiikka 7.3.2016 klo 20:30

Yhteiskuntasopimuksen päivän käänteet – mitä oikeastaan tapahtui?

Maanantain piti olla yhteiskuntasopimuksen kannalta ratkaiseva päivä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että kaikki on vielä mahdollista, suuntaan jos toiseenkin.

Lauri Lyly, Juha Sipilä ja Jyri Häkämies Kuva: Yle

Aamu alkoi ratkaisevalla SAK:n kokouksella. Liiton hallitus sai ennen päätöksentekoa vieraakseen pääministeri Juha Sipilän (kesk.). Sipilä kertoi tapaamisen jälkeen, että hän toivoi SAK:n hallituksen ottavan kantaa niin sanottuun Suomen malliin.

SAK päätti kokouksessaan lähteä alustavasti mukaan yhteiskuntasopimukseen. Asian puolesta äänestettiin 14–5. Mukana yhteiskuntasopimuksessa olisi 60 prosenttia SAK:n liitoista.

SAK:n päätöstä kommentoitiin pitkin päivää. Muun muassa pääministeri Juha Sipilä oli päätökseen tyytyväinen. Hänen mukaansa oli huojentavaa, että kaikki keskusjärjestöt olivat sopimuksessa mukana. Sipilä kuitenkin toivoi, että työmarkkinajärjestöt yrittäisivät vielä houkutella puuttuvia liittoja mukaan.

Iltapäivällä saatiin Elinkeinoelämän keskusliiton kanta asiaan. EK ei suhtautunut SAK:n päätökseen yhtä myönteisesti kuin pääministeri. Toimitusjohtaja Jyri Häkämies ilmoitti, että 60 prosenttia ei riitä, vaan SAK:n olisi saatava sopimukseen mukaan enemmän liittoja.

Pääministeri Juha Sipilä vastasi EK:n ilmoitukseen Twitter-tilillään. Sipilän mukaan nyt tarvitaan malttia ja rauhallisuutta.

Mitä seuraavaksi?

EK:n mukaan pallo on SAK:lla. Häkämies arvioi iltapäivällä, että jos kaikki olisivat hyväksyneet neuvotteluratkaisun yksimielisesti, olisivat seuraavana olleet vuorossa työehtosopimusneuvottelut.

Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) ei näe estettä tes-neuvotteluille tässäkään tilanteessa. Stubbin mukaan hallitus odottaa nyt työmarkkinaratkaisuja ja arvioi tilannetta seuraavan kerran kesäkuussa. Hallitus on jo ilmoittanut peruvansa aiemmin uhkana olleet pakkolait.

SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn mukaan jatko on kuitenkin EK:n käsissä. Lyly muistuttiTwitter-viestissään, että palkansaajista yli 80 prosenttia on jo mukana soveltamisneuvotteluissa.

Ylen politiikan erikoistoimittaja Riikka Uosukainen arvioi, että kaikki odottavat nyt seuraavaa siirtoa. Käytännössä neuvottelut jatkuvat, kun joku osapuolista kutsuu muita koolle. Voi olla, että neuvottelut jatkuvat jo huomenna. Mahdollisista tapaamisista ei ole toistaiseksi kerrottu julkisuuteen.

Jos neuvotteluissa päästäisiin yhteisymmärrykseen esimerkiksi Suomen mallista, saattaisi se olla riittävä syy hallitukselle tehdä myönnytyksenä verohelpotuksia. Mahdolliset verohelpotukset saattaisivat puolestaan olla sopiva houkutin niille liitoille, jotka ovat tässä vaiheessa jääneet sopimuksen ulkopuolelle. Yksi keskeinen liitto on palvelualojen ammattiliitto PAM.

Uosukaisen mukaan liittokohtaisilla neuvotteluilla on jo kova kiire, koska valmista pitäisi olla touko-kesäkuun vaiheessa.