sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Autoilun todellinen hinta?

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan kuin sen, että yleensä me suomalaiset vähättelemme autonpidon kustannuksia - minä mukaan lukien... 


Suora nettilainaus Kauppalahdestä hiukan tuunattuna:


Autoilun todellinen hinta? Näin paljon auton omistaminen maksaa


Autoilun kustannuksia laskettaessa on otettava huomioon paljon muutakin kuin polttoainekulut.
Autoilun kustannuksia laskettaessa on otettava huomioon paljon muutakin kuin polttoainekulut.
Tarkan markan blogi laski autoilun todellisia kustannuksia.
Autoilijat ovat huonoja laskemaan autoilun todellisia kustannuksia, väittää Tarkan markan blogia pitävä Markus Ossi.
Monet laskevatkin autoilun kuluiksi pelkän polttoaineen hinnan. Autoilijat arvioivat herkästi väärin etenkin lyhyiden ajomatkojen kustannukset. Tämä johtaa Ossin mukaan esimerkiksi siihen, että helposti tulee lähdettyä ruokaostoksille Prisman kaltaisiin automarketteihin, vaikka auton käyttämisestä syntyvät kulut mukaan laskien lähikaupassa asioiminen tulisi edullisemmaksi.
Autoliitto on jo pitkään tehnyt laskelmia auton käytön todellisista kustannuksista.
”Heidän laskelmansa ovat osoittaneet, että auton käyttö maksaa todellisuudessa keskimäärin varsin tarkkaan Verohallinnon hyväksymien kilometrikorvausten verran.

Vuonna 2016 kilometrikorvaus on 0,43 euroa per kilometri. Autoliiton ja verottajan laskelmat ovat kuitenkin keskiarvoja”, Ossi kirjoittaa.
Ossi kirjoittaa blogissaan auton todellisista käyttökuluista, jotka hänen ystävänsä Lasse kirjasi ylös vuosien ajan. Sekä Lassen Volkswagen että Lasse itse ovat kumpikin taloudellisia.
”Kiitos Lassen, voin nyt esittää esimerkin kautta mitä auton omistaminen oikeasti maksaa”, Ossi toteaa - ja kertoo kuluista esimerkin voimin:
Lassen auto oli Volkswagen Golf Variant 1,2 TSI 77 kW Bluemotion Comfortline seuraavin lisävarustein:

- Golf Variant -paketti I
- Golf Variant -paketti II
- Nokian talvirenkaat
Autoon on asennettu jälkikäteen Kovil-vetokoukku sekä lohkolämmitin ja sisätilan pistoke.

Reilun viiden vuoden pito ja sen hinta

Lasse osti auton kesäkuussa 2010 ja maksoi siitä uutena 24 792,19 euroa. Hän omisti auton noin 5,5 vuotta, tarkalleen ottaen 65 kuukautta, ja ajoi autolla 106 000 kilometriä ennen kuin myi sen pois.
Autossa oli alusta asti huolenpitosopimus. Huolenpitosopimus säästi Lassen mukaan huoltokuluja yli 6 000 euroa.
Autoon on tehty huolenpitosopimuksen puitteissa seuraavat korjaukset:
- 4/2013 vaihdettu ketjujakopää kokonaisuudessaan
- 1/2014 uusittu moottorinohjainlaite
- 3/2015 vaihdettu turbo
- 4/2015 vaihdettu jouset edestä molemmilta puolilta
Autosta syntyi reilun viiden vuoden aikana seuraavia kuluja: rahoituskulu 272 euroa, viranomaiskulut 272 euroa, vakuutukset 2 533 euroa, huollot 3673 euroa ja renkaat 801 euroa.
Polttoaineesta Lasse maksoi reilussa viidessä vuodessa 11 081 euroa eli 0,105 euroa per kilometri.
Kun auto myytiin, Lasse sai siitä 10 532 euroa. Auton arvo aleni siis 15 440 euroa.
Kaiken kaikkiaan auton käytön kuluksi tuli 0,36 euroa per kilometri. Muuttuva kustannus oli 0,19 euroa per kilometri.
Vuodessa auto maksoi Lasselle 7 045 euroa eli 587 euroa kuukaudessa. Ajokilometrejä vuodessa tuli 19 570.

Verottajan korvaus lähellä todellisia kuluja

”Olen itse käyttänyt autoilun kuluna laskelmissani verottajan kilometrikorvausta”, Ossi sanoo. ”Lassen laskelmat päätyivät hämmentävän lähelle tätä lukua (0,43 vs. 0,36 euroa per kilometri). Tiivistetysti siis verottajan kilometrikorvaus 0,43 euroa per kilometri vastaa hyvin auton käytön todellisia kuluja. Tämä luku näyttäisi olevan jopa alakanttiin.”
Ossi muistuttaa kuitenkin, että eroa tulkitessa kannattaa ottaa huomioon, että Lassen laskelmasta puuttuvat mahdollinen autopaikan hinta, pysäköintimaksut, autonpesu sekä tuulilasinpesunesteet.
Tarkan laskelman taulukoineen voi lukea Tarkanmarkan blogista.

Periscope-lähetyksiä oppitunneilta! Jo on aikoihin eletty...




Ajattelin kirjoittaa otsikoksi - Perkeleen Periscope - mutta maltoin mieleni. Ettei kukaan pääse minua nimittelemään kehityksen jarruksi ja ns. vanhaksi pieruksi, sivistin itseäni em. Periscope-termistä tietotekniikassa - muutoin asia on kyllä tuttu.


Pätkä Wikipedistekstiä:

Periscope on Twitterin omistama sosiaalinen suoratoistopalvelu, joka julkaistiin iOS-laitteille maaliskuussa 2015 ja Android-laitteille toukokuussa. Periscopella voi lähettää puhelimellaan video-ohjelmaa. Ohjelma on reaaliaikaista ja sitä voi kommentoida. Vuorovaikutteisuus onkin yksi sovelluksen tunnusmerkkejä.

Mutta oppitunnilla! Eihän tässä ole enää mitään tolkkua...


Jos itse olisin opetustehtävissä, teetättäisin nimikkoluokkaani oven viereen, luokan sisäpuolelle jokaisen oppilaan nimellä varustetun lokerikon, johon oppilaat tunneilleni tullessaan latovat kaikki tietotekniikkavempaimet, joita ei opetuksessa välttämättä tarvita.


Ottavat lähtiessää mukaansa tunnin päätyttyä. 


Kuulen jo selkeästi muutaman opetustehtävissä olevan lukijani jupisevan:"Eihän niitä nimikkoluokkia ole, eihän kaikille oppilaille voi nimetä lokerikkoa, eihän oppilailta voi vaatia henkilökohtaisen omaisuuden väliaikaista "hyllyttämistä/lokeroittamista", eihän, eihän ja eihän, ...jne. !"
Seurasin ammatllisissa oppilaitoksissa ja vähin teknillisissäkin oppilaitoksissa tietotekniikan rynnimistä 1980-, 1990- ja 2000-luvulla - osittain opetukseenkin. Muistan erittäin hyvin, kuinka em. prosessi aiheutti monille opettajille harmaita hiuksia, vaikka meno oli nykyiseen verrattuna erittäin vaatimatonta. Meno taitaa olla nimenomaan peruskoulun, mahdollisesti lukionkin puolella villiä, osittain hallitsematonta. Siihen on pakko löytyä yhteisesti sovittavat, järkevät toimintatavat.


 
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Kotimaa 

Oppilaat tekevät salaa suoraa Periscope-lähetystä tunneilta – hämmentyneet opettajat kysyvät apua OAJ:lta

Uusi viestintäteknologia sovelluksineen on kiinteä osa nykyoppilaiden arkea ja näkyy myös uusissa opetussuunnitelmissa. Välillä ne aiheuttavat ongelmia: OAJ on saanut runsaasti huolestuneita yhteydenottoja opettajilta, kun tunnilta on tehty suuren osan tietämättä suoratoistoa Periscope-sovelluksella.





Koululainen näppäilee kännykkää.
Arkistokuva. Kuva: Mirva Korpela / Yle

Periscope on Twitterin omistama sovellus, jolla on helppo tehdä ja jakaa suoraa videolähetystä. Kännykällä kuvattavaa lähetystä voi katsoa kuka tahansa ympäri maailmaa.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ alkoi saada erityisesti loppuvuodesta opettajilta runsaasti huolestuneita kysymyksiä sovelluksesta. Yhteydenottoja tuli eri puolilta Suomea, erityisesti yläkouluista.
Ei pitäisi joutua pelkäämään, että on tietämättään suorassa lähetyksessä ja luokassa käytävät keskustelut ovat kaikkien katsottavana.
– Monessa tapauksessa oli tullut jälkikäteen ilmi, että opetustilanteesta oli tehty suoratoistoa kenenkään tietämättä. Opettajat kysyivät, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, kertoo OAJ:n lakimies Sanna Haanpää.

Myös laki tulee vastaan

OAJ:n Haanpään mukaan tärkeintä olisi keskustella etukäteen, miten somepalveluita käytetään. Luottamuksellinen ilmapiiri on opetustilanteessa tärkeää.
– Ei pitäisi joutua pelkäämään, että on tietämättään suorassa lähetyksessä ja luokassa käytävät keskustelut ovat kaikkien katsottavana.
Juridisesti asiaan voidaan Haanpään mukaan puuttua tekijänoikeuksien ja henkilötietojen luovuttamisen kannalta. Hän kuitenkin korostaa ennaltaehkäisyä ja keskustelua.
– Opettajat voisivat jo etukäteen kertoa oppilaille, että opetustilanteen taltioiminen ja välittäminen nettiin ilman kaikkien osapuolien suostumusta on kiellettyä, koska se häiritsee opetusta.

"Some ei ole hyvä tai paha"

Uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat kannustavat tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöön, ja sosiaalinen media saattaa jatkossa olla yhä tiiviimpi osa oppimista.
Haanpää muistuttaa, että mikään sovellus tai väline ei ole itsessään hyvä tai paha.
– Koulumaailmassa niitä voidaan käyttää opetuksessa pedagogisesti perustellusti. Välillä niillä voidaan syyllistyä siihen, että opetusta häiritään.
Miten tämä yhtälö saadaan kouluissa ratkottua ja toimivat pelisäännöt luotua?
– Uuden opetussuunnitelmankin mukaan täytyy tuoda esiin vastuullista ja asianmukaista käyttöä ja käyttäytymistä. Mediakasvatuksella on tärkeä rooli. Myös opettajat tarvitsevat aiheeseen liittyvää täydennyskoulutusta, Haanpää sanoo.



Turvapaikanhakijoiden palauttaminen Suomesta takkuaa...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kotimaa  | 

Sisäministeriön Nerg: "Pakkopalautus herättää sanana vastahankaa neuvotteluissa"

Irakilaisten virkamiesdelegaatio on vierailulla Suomessa ja nyt palautussopimuksesta neuvotellaan toden teolla. Puuttuvat palautussopimukset vaikeuttavat edelleen turvapaikanhakijoiden palauttamista juuri niihin maihin, joista vuonna 2015 tuli eniten turvapaikanhakijoita Suomeen.


eniten turvapaikanhakijoita Suomeen 2015
Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Turvapaikanhakijoiden palauttaminen on ollut erityisen vaikeaa Suomesta Irakiin, Afganistaniin ja Somaliaan. Syynä on se, että näihin maihin ei ole niin sanottuja palautussopimuksia.
Viime vuonna Suomeen tuli liki 32 500 turvapaikanhakijaa, joista valtaosa Irakista ja Afganistanista. Neuvottelut palautussopimuksista ovat kuitenkin edelleen käynnissä, Irakin kanssa syksystä alkaen ja Afganistanin kanssa on neuvoteltu jo pidemmän aikaa. Somalian kanssa ei ole edistytty vuosikausiin.

Mitä tarkoitetaan pakkopalautuksella ja mitä ei?

Irakin kanssa on nyt istuttu yhteiseen neuvottelupöytään: virkamiesdelegaatio Irakin sisäministeriöstä ja maahanmuuttovirastosta on tällä viikolla ollut vierailulla Suomessa. 
Keskusteluja on käyty Suomen sisäministeriössä, Helsingin poliisilaitoksella ja maahanmuuttovirastossa. Neuvottelupöydässä on väännetty sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergin mukaan kättä eniten siitä, mitä tarkoittavat vapaaehtoinen palautus ja pakkopalautus.
– Pakkopalautus sanana herättää Irakissa ja myös näissä kaikissa meidän neuvottelukumppaneissa vastahankaa. Asia pitää puolin ja toisin ymmärtää, että mitä me tarkoitamme pakkopalautuksella ja mitä me emme tarkoita. Irakissa ja samoin Afganistanissa se tarkoittaa jotakin paljon kovempaa kuin suomalaisessa yhteiskunnassa.
Palautussopimuksessa on kyse siitä, miten kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö otetaan takaisin kotimaahansa. Mitä viranomaista kohdemaassa informoidaan, kun kielteinen päätös tulee, ja kenen kanssa lähdetään lentoja järjestelemään.
– Afganistanin sopimus on siinä vaiheessa, että ensimmäiset luonnokset on tehty, mutta ei olla vielä näin pitkällä virkamiestason neuvotteluissa kuin Irakin kanssa, Päivi Nerg sanoo.

Ruotsiltakin puuttuvat pelisäännöt Irakin kanssa

Ruotsilla on palautussopimus, mutta takaisinottosopimuksen kaltaista pöytäkirjaa käytännön pelisäännöistä ruuvataan myös länsinaapurissa parhaillaan. Palautukset Irakiin eivät ole onnistuneet Ruotsissakaan.
– Ainakin he ovat antaneet meille ymmärtää, etteivät ole pystyneet kovin montaa palauttamaan, Nerg sanoo.
Kansliapäällikkö on päättäväinen, eikä aio antaa neuvotteluissa periksi ennen ratkaisua. Hänen mukaansa neuvotteluissa luodaan toimintatavat, joiden myötä suurin osa lähtee vapaaehtoisesti.
– Suomalainen yhteiskunta lähtee siitä, että täällä ei voi olla ilman lupaa. Meidän täytyy luoda sellaiset toimintamallit Irakin, Afganistanin ja Somalian kanssa, että pystytään ne viimeisetkin palauttamaan.

Aina ajankohtainen asia osa 2...

Selailin vanhoja tekstejäni, joista erityiseti silmiini asui - taas kerran - aina ajankohtainen asia.

Lainaan kasvatustieteen professori Kari Uusikylän taannoin Opettaja-lehdessä olleen artikkelin sanomaa: ”Kollektiivisen kovuuden ja tyhmyyden pahimpia ilmentymiä on vanhusten hylkääminen koteihinsa ja hoitolaitoksiin!”

Hoitohenkilökunta tekee arvokasta työtä avuttomien parissa, pienellä palkalla. Se joutuu perustelemaan jatkuvasti päättäjille, että tarvitaan lisää resursseja, lisää nostavia, peseviä ja ruokkivia käsiä, lisää ehjiä sänkyjä, lisää pyörätuoleja...

Perustelut kaikuvat enimmäkseen kuuroille korville.

Vielä voimansa tunnossa olevat kieltävät sen, että heistäkin tulee yllättävän nopeasti heikkoja ja hauraita vanhuksia, hekin sairastuvat ja kuolevat...

Onneksi on vielä kuitenkin hyviä ihmisiä, jotka eivät ystäviään, vanhuksiaan hylkää. Edellä mainitun tyyppinen kovispäättäjien tyly piittaamattomuus heijastuu kaikkialla muuallakin, jossa on kysymyksessä yleensä yhteiskunnan vähäosaisen ihmisarvoisen elämän säilyttäminen ja suoranainen olemassaolotaistelu.

Tämä koskee vanhusten lisäksi luonnollisesti kaikkia, jotka ovat osittain yhteiskunnan turvaverkkojen, repaleistenkin turvaverkkojen varassa.

Rahaa, taloudellisia resursseja kyllä riittää – elämän perusarvoihin verrattuna – moniin turhanpäiväisiin, totaalitarpeettomiin kohteisiin.

Muun muassa mukadynaamisen kaupunkikuvan ja imagon rakentaminen ajaa kiihtyvällä vauhdilla perusarvojen ohi niin vasemmalta, keskeltä kuin oikealta joka paikassa, missä sikakalliit lakeerikenkäkonsultit Armani-puvuissaan ovat päässeet valtoimenaan mellastamaan...

On tämä kummaa aikaa!
______________________________________________________________________

Edellä oleva on suhteellisen kevyt ja kiltti sormiharjoitelma, joka ei varmaankaan paatunutta poliitikkoa vielä ravistele ehkä päinvastoin.


Mutta faktoilla, todellisilla faktoilla ryyditettynä em. tyyppiset tekstit ohjaavat meidät oikeiden valintojen ja arvomaailmaratkaisujen äärelle lähitulevaisuudessa, näin haluan vielä uskoa...

Olen itse joutunut/päässyt seuraamaan erästä kuntoutusprosessia hiukan yli vuoden ajan. 

Minulle on muodostunut tapahtumista mielikuva, että ymäpärillä oleva yhteiskunta, lähinnä sosiaali- ja terveyspuolen henkilöstö tekee kuitenkin parhaansa käytettävissä olevien taloudellisten resurssien puitteissa. Apua löytyy, jos oma asenne apua tarvitsevalla on kohdallaan...










Tutkimus: Tuoksu­kynttilät saattavat aiheuttaa...

Liiallinen käyttö, saattaa aiheuttaa, hmmmmm, syytä ottaa huomioon...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Tutkimus: Tuoksu­kynttilät saattavat aiheuttaa syöpää

Eteeriset öljyt saattavat täyttää asunnot vaarallisella formaldehydillä. Ongelmaan on kuitenkin yksinkertainen ratkaisu, tutkijat arvioivat.

TIEDE 
LIISA TAKALA
Tuoksukynttilöiden eteeriset öljyt saattavat vaarantaa terveyden, varoittaa brittitutkimus.
Tuoksukynttilöiden eteeriset öljyt saattavat vaarantaa terveyden, varoittaa brittitutkimus.

Talvella monessa asunnossa syttyvät tunnelmalliset tuoksukynttilät. Niiden liiallinen käyttö saattaa kuitenkin altistaa monenlaisille sairauksille – jopa syövälle – varoittaa Britannian Yorkin yliopiston professori Alastair Lewis.
Lewisin tutkimuksen mukaan tuoksukynttilöiden ja esimerkiksi hajusteita sisältävien pesuaineiden ainesosat voivat muodostaa ilmassa formaldehydiä eli metanaalia.
Tutkimuksesta kertovat muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC sekäThe Telegraph -lehti.
Yliopiston tutkijat löysivät monista tutkimuksen kohteena olleesta asunnosta jäämiä eteerisissä öljyissä sitruksentuoksun tuottavasta limoneenista.
Limoneeni ei ole sinänsä vaarallinen kemikaali, Lewis huomauttaa. Reagoidessaan huoneilmassa otsonin kanssa se voi kuitenkin muuttua formaldehydiksi.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin mukaan formaldehydin vaaraominaisuudet riippuvat sen pitoisuudesta. Se voi muun muassa ärsyttää ihoa ja silmiä.
Maailman terveysjärjestö WHO:n on määritellyt formaldehydin kuuluvan syöpää aiheuttavien aineiden joukkoon. Syövän muodostuminen vaatisi kuitenkin pitkäaikaista altistumista kaasulle. Työterveyslaitoksen mukaan Suomessa ei ole todettu yhtään formaldehydin aiheuttamaa syöpää.
Alastair Lewisin tutkimusryhmä huomasi kokeissaan, että eteeristen tuoksujen aiheuttamaan formaldehydiongelmaan saattaa olla kuitenkin varsin yksinkertainen ratkaisu: jotkin kasvit vaikuttavat sitovan kaasua.
Esimerkiksi laventelin huomattiin laskevan tutkittujen asuntojen formaldehydipitoisuuksia.
Keinotekoisten hajusteiden vähentämisen lisäksi hyvä neuvo olisikin siis raikastaa ilmaa hyväntuoksuisella laventelilla.