perjantai 31. lokakuuta 2014

Muistin nollaus...

Kuinka ollakaan taas osui vanha teksti silmiini. Lähes aina ajankohtainen teksti otsikon puolesta, vaikkakin julkaisuajankohta saattaa olla hiukan poikkeava - ei aivan tämänhetkistä.

Alla oleva teksti on syntynyt näemmä Suomen kansajuhlan Juhannuksen kynnyksellä ja lähtenyt siitä hiukan rönsyilemään. Älkää ihmeessä siis säikähtäkö tekstiin liittyviä kesätoivotuksia...

Nuorilla ns. bilettäjillä otsikon termi saattaa olla jokaviikkoista - valitettavasti.

He eivät aina välttämättä muista tai eivät halua muistaa, että jokainen irrottelu vierailla, elimistöön kuulumattomilla aineilla tuhoaa mm. pääkopassa aika moisen määrän aivosoluja puhumattakaan muista eri elimistöosien kärsimistä, kiistattomista haitoista. Edellä mainitulla tarkoitan reipasta, tosi runsasta irrottelua, jota todennäköisesti joutuu jossakin elämänsä vaiheessa katumaan, katkerastikin kukaties katumaan...

Suomenkielessä on hyviä, erittäin kuvaavia sanoja ja sanontoja. Yksi tähän asiakokonaisuuteen liittyvä sanonta on varmaan: Kohtuus kaikessa...

Vanha Juhannuksen läheisyyttä aistiva tekstini lainauksena:

MUISTIN NOLLAUS…

Käsitteenä muistin nollaus on mielenkiintoinen ja monimuotoinen. Muistia kansan karttuisassa suussa voi nollata todella monella tavalla ja se herättää aina vaihtelevia mielleyhtymiä …

Heti aluksi on todettava, että muistin nollaus tai oikeastaan nollautuminen saattaa pahimmillaan liittyä valitettaviin ja vakaviin sairauksiin, jotka koettelevat sairastuneen henkilön lisäksi rajusti myös hänen lähimmäisiään.

Näin Juhannuksen läheisyydessä muistin nollaus saattaa olla erittäin tarkoitushakuista ja saattaa muodostua ongelmalliseksi osan kesäjuhlijoista vetäessä niin sanotusti kunnon lärvit, totaaliset perskännit, nelivetokännit, naulan päähän, tms., suurimman osan tyytyessä – onneksi myös vesilinjalle – varsinkin vesillä ollessaan.

Edelliseen liittyen usein menneitä tapahtumia muistellaan irrotellen kohtuukevyesti jälkikäteen, mää en muista mittään hengessä.

Muistin nollaus liittyy myös moniin erilaisiin henkilökohtaisiin reaaliaikatilanteisiin, jossa henkilö yhtäkkiä heittäytyy lähimpien henkilöiden yllätykseksi totaalisen muistamattomaksi.

Varsinkin epämiellyttävät, henkisiä tai fyysisiä ponnistuksia vaativat toimenpiteet tuntuvat unohtuvan aivan pimentoon…

”Mitä? Olenko todella luvannut tehdä niin? Ei voi olla totta, ei voi todellakaan olla totta!” muistamattomaksi heittäytynyt henkilö saattaa aidon yllättyneenä todeta.

Itse olen pyrkinyt nollaamaan muistia kesäloman alussa aktiivisesti yrittämällä häivyttää mielestäni kaiken sen, mikä liittyy vähääkään normaaliin työympäristööni. Valitettavasti en ole siinä onnistunut kovinkaan hyvin.

Mitkä ovat sitten hyvän, rentouttavan kesäloman olennaisimpia piirteitä?

Todennäköisesti ainakin luettelomaisesti – ei missään tärkeysjärjestyksessä – seuraavan tyyppiset asiat: Täydellinen irtaantuminen työrutiineista, irtaantuminen työrutiineihin liittyvistä teknisistä vempaimista: tietokoneesta/lähinnä sähköpostista, puhelimesta/lähinnä käsipuhelimesta, lörpöttimestä, jne., joiden kautta tulee melkein joka päivä täyttä työasiaa, irtaantuminen mainoslauseen tyyppisesti ”aivot narikkaan” tasolle hallitusti, irtaantuminen edes hetkeksi pois tutusta arkiympäristöstä, irtaantua, intoutua tekemään aivan totaalipoikkeavaa, olla kunnolla perheen kanssa mutta tehdä myös omia juttuja, jne. …

Juuri hetki sitten luin artikkelin, jossa alan ammattilainen, työpsykologi toteaa, että kesäloman pitää irrottaa sähköisestä kahleesta ja että mm. kännykkä-ähky helpottuu paastolla…

Toisaalta esimerkiksi runoilija Niilo Rauhala kuvaa hyvin eräässä runossaan nykyaikaa – Kännykkä-Kalle – ”No minähän tietysti kännyköin, / kun ihmisten luokse ikävöin.”

Kännykkä, miksipä ei tietokonekin voi olla monille lähes ainoa kommunikaation väline kuten edellä mainitulla Kallella ”koko maailma kämmenellä”…

Yksi kulminaatiopiste henkilökohtaisessa muistin nollauksessa on hetki, kun kadulla vastaan tulleen oppilaansa tai työtoverinsa nimeä ei enää muista. Se alkaa usein tapahtua parin kolmen viikon kuluttua kesäloman aloituksesta.

Ennen, entisinä hyvinä aikoina kansan karttuisassa suussa sanottiin: ”On kolme hyvää syytä olla opettaja; kesä-, heinä- ja elokuu!” Sanonnalla tarkoitettiin opettajien näennäisesti pitkiä lomia.

Itse, oltuani opetustehtävissä jo yli kolmekymmentä vuotta voin avoimesti todeta, että ns. pitkät lomat on ”aktiivisesti ja totaalisesti syöty” lukuvuoden aikana pitkinä työpäivinä.

Toisaalta tosiasiassa tänäkin kesänä kesäkuussa oltiin vielä työssä ja kursseilla ja ”sorvin ääreen” mennään jo elokuun aivan alkupäivinä, että se niistä kolmesta hyvästä syystä!

Siitä huolimatta kaikille hyvää, rentouttavaa ja antoisaa kesää!

Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa, eikä kesä niistä ole ollenkaan pahimmasta päästä…

Kesäaivoterveisin

Aki Pyykkö

Kemi

Uusi kunta > uusi nimi > Kemimaa...

Kirjoitin alla olevan artikkelin vajaa vuosi sitten, se julkaistiinkin paikallisissa lehdissä.

Asia on edelleen ajankohtainen, oikeastaan ajankohtaisempi kuin koskaan. Saamme lukea jotakuinkin päivittäin Ruotsalaisen ja Mäkitalon pitämistä kuntalaiskuulemisista lehdistä ja paikallisradiosta, mm. tänään Pohjolan Sanomista Keminmaan osalta. Tuntui olleen ihan asiallinen, mukavahenkinen tilaisuus...

Varmaan saamme loppuvuodesta em. kuntajakoselvittäjien perustellun ja monipuolisen näkemyksen, mitä meidän Meri-Lapin kunnissa olisi syytä tehdä, jotta selviämme kunnialla lähitulevaisuuden yhä tiukkenevassa taloustilanteessa.

Teksti vuoden 2013 loppupuolelta:

MIKÄ IHMEEN KEMIMAA?

Koska näyttää erittäin todennäköiseltä, että seutukunnallemme ei synny viiden kunnan (Kemi, Keminmaa, Simo, Tervola ja Tornio) yhdistymistä = yhteistä kuntaa, on tässä välivaiheessa tyydyttävä vähempään.

Toki siinä saattaa samalla toteutua vanhan suomalaisen sanonnan viisaus: Kun väki vähenee, niin pidot paranee.

Talousalueellamme, seutukunnallamme on monia suuria asioita tulossa väistämättä lähitulevaisuudessa päätettäviksi. Päätökset liittyvät lähinnä talousahdingosta selviämiseen, sosiaali- ja terveyspuolen ratkaisuihin ja kuntien yhdistämiseen ja/tai vähintäänkin yhteistyön tehostamiseen, jne. …

Mielestäni ainoa realistinen vaihtoehto on Kemin, Keminmaan ja Simon muodostama kunta.

Sitäkin jotkut kuntapäättäjät vierastavat monista eri syistä, joita en lähde luettelemaan. Sen olen havainnut vuosikymmenien saatossa, että järkeviltäkin tuntuvat kuntapäättäjät touhottavat eteenpäin asenne- ja tunnelaput silmillään tai ovat murheellisen yksisilmäisiä – valitettavasti.

Muutama vuosi sitten toteutetussa selvitysprosessissa ja sen tuotoksessa – ns. Säkkisen paperissa – piti olla eväitä seutukuntamme lähitulevaisuuteen yhteistä kunnannimeä myöten.

Paperi ei kelvannut muille kuin Kemille, kelpasi, vaikka siinä oli selkeästi useita kipupisteitä kemiläisillekin kuntapäättäjille.

Nyt eletään Suomessa jo aivan toista aikaa, joka on syytä aistia joka taholla. Valtionhallinnon toimenpitein monet pienkunnat ovat ahtaalla lähivuosina: palveluita on rajusti supistettava ja/tai veroäyriä rohkeasti nostettava…

Keskustelin eräänä iltana entisen opettajakollegani kanssa muodostettavan yhteisen kunnan nimestä, joka tuskin muodostuu kynnyskysymykseksi, mikäli asiaa lähestytään järkevästi.

Kysymyksessä on siis tuon ainoan realistisen vaihtoehdon eli Kemin, Keminmaan ja Simon

nimi. Päädyimme lopputulemaan, että tietysti se on Kemimaa, joka varmaan uuden kunnan länsiosallekin kelpaa: Se ei ole Kemi eikä Keminmaa vaan selkeästi uusi Kemimaa – totta kai…

Nimessä ei törmätä suomenkielellisiin ongelmiin, koska kysymyksessä on selkeästi uusi nimi.

Mikäli tämä kuntaliitos toteutuu, niin väitän, että tämän kunnan äänestysprosentti kasvaa tulevaisuudessa eksponettikäyrää pitkin aivan uusiin lukemiin verrattuna viime vuosikymmenien pohjalukemiin. Niin sanottu Nukkuvien puolue ajetaan sivuraiteille…

Kuntalaisten aktiviteetti lisääntyy, koska vaikutusmahdollisuudet myös lisääntyvät joka tasolla.

Pohdiskeluterveisin

Aki Pyykkö

Kemi

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Katseeni kiinnittyi alla olevaan vanhaan tekstiini. Saman tyyppisestä asiasta olen kirjoitellut aina silloin tällöin ja varmaan kirjoittelen jatkossakin.

Kokonaisten tehtaiden alasajoja on tapahtunut Suomessa viime vuosina useita. Erilaisin, lähinnä valtion erillistukitoimin alasajojen negatiivisia vaikutuksia on kyetty em. tyyppisillä rakennemuutospaikkakunnilla lieventämään. Onpa saatu aikaan myös aivan uutta tuotantoa - hyvä niin.

Tekstini vajaan kymmenen vuoden takaa:

ENTISAJAN PATRUUNAT PITIVÄT HUOLEN OMISTAAN, ENTÄ NYKYISET…

Nykyisille on tärkeintä lisäarvon saaminen omistajille. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että osakkeen kurssi on saatava niin ylös kuin mahdollista keinoja kaihtamatta.

Keinoja kaihtamatta puolestaan tarkoittaa mm. sitä, että yrityksen ns. tulos- ja/tai myyntikuntoon saattaminen on ollut huolestuttavan yleistä viime aikoina.

Yrityksen kuntoon saattaminen taas on tarkoittanut useissa tapauksissa mm. sitä, että kokonaisia tehtaita, taloudellisesti kannattavia tehtaita lopetetaan, ammattitaitoista työvoimaa on muodollisesti toteutettujen yt-neuvottelujen saattelemina irtisanottu...

Yleisesti on todettu ahneuden vallanneen osan suomalaisista pörssiyrityksistä, vaikka suomalaisen yhteiskunnan menestystekijät ovat edelleenkin osaamisessa, työnteossa ja siitä syntyvässä tuloksessa.
Ahneuden huumassa saatetaan yrityksiltä imeä sitä varantoa, jolla pitäisi kasvattaa tutkimus- ja tuotekehityksen osuutta sekä myös sitä puskurirahaa, jolla selvittäisiin vaikeista ajoista.
On ikävää, että pörssiyrityksissä, joissa valtion osuus merkittävä, valtion edustajat toimivat hampaattomina, äänettöminä nynnerönyhveröinä ja hyväksyvät kohta mitkä tahansa toimenpiteet.
Palkansaajat ovat lähteneet viime vuosina taloustalkoisiin hyväksymällä maltilliset tuloratkaisut. Tarkoituksena on ollut turvata yritysten tulevaisuus, mutta omistajien, yleensä kasvottomien kansainvälisten suursijoittajien ahneudella ei ole näkyvissä mitään rajaa, kohtuutta.
Ikävät ratkaisut joutuu yrityksissä viime kädessä tekemään paikallinen yritysjohtaja, joka hänkin on yleensä palkollinen – tulos tai ulos – hengessä, mutta hänen oloaan rauhoittaa kummasti muhkea optio- ja irtisanomissopimus...

Stora Enso Oyj:n hallitus on tehnyt rankkoja shokkiratkaisuja koko Suomen ja nimenomaan Lapin kannalta. Maailman pohjoisin sellutehdas Kemijärveltä näillä näkymin ajetaan alas keväällä 2008.

Sillä on valtavat kerrannaisvaikutukset koko Lapin läänissä. Mitä seuraavaksi, on syytä jo kysyä…

Syitä kannattavan tehtaan alasajoon on lueteltu viime aikoina joka mediassa. Niitä ovat Amerikka-seikkailun tappiot noin 3 miljardia euroa, Greenpeacen ja muiden paikallisten viherpiipertäjien toimenpiteet viime vuosina Lapissa, Metsähallituksen ja poromiesten kärhämät Lapissa, Venäjän mahdolliset raakapuun tullimaksukorotukset, raakapuun hinta yleisesti, työvoimakustannusten nousu, energiakustannusten nousu, irtisanomisen helppous = halpuus Suomessa, tulevaisuudessa edelleen hyvän tuloksen = voiton ilmeinen maksimointi, jne. …

Toki on myös puhuttu jäljelle jäävän tuotannon varmistamisesta Pohjois-Suomessa.

Stora Enso ilmoittaa vastaisuudessa keskittyvänsä Eurooppaan, mutta kasvua haetaan Venäjältä, Kiinasta ja Etelä-Amerikasta.

Murheellisin pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Kemi

Ps.

Muistuupa mieleeni 1970-luvun alkupuolelta tositarina, silloin, kun maassamme oltiin ylihuolestuneita metsien riittävyydestä ja puhuttiin kiivaasti/kiihkoillen puupulasta.

Suomeen oli tullut japanilainen teollisuusvaltuuskunta tutustumaan maamme metsäteollisuuteen.

Valtuuskuntaa kuljetettiin linja-autolla tuntikausia läpi metsiä halkovaa tietä pitkin pääkaupunkiseudulta Itä-Suomeen.

Valtuuskunnan jäsenet ihmettelivät: ”Miten on mahdollista, että te täällä Suomessa puhutte puupulasta, kun olemme ajaneet jo koko aamupäivän, emmekä ole toistaiseksi nähneet muuta kuin metsää, metsää ja metsää?”

Tarinan mukaan luotettavaa, vedenpitävää vastausta ei löytynyt mukana olevilta isänniltä.

Sama

torstai 30. lokakuuta 2014

Huh, huh sano...

Joka neljäs äänestäisi nyt keskustaa – kannatus ennätyslukemissa

Kokoomuksen lisäksi myös perussuomalaisten ja vasemmistoliiton kannatus on laskussa. Vihreiden päätös jättää hallitus syyskuussa sai puolueen kannatusluvut nousuun.

Samalla ero kannatustaan menettäneeseen kokoomukseen repesi yli kuuteen prosenttiyksikköön.Keskustan kannatus on jatkanut vahvaa nousuaan. Yle Uutisten lokakuun mittauksessa keskustan kannatus kasvoi yli kaksi prosenttiyksikköä ja nousi 25,5 prosenttiin.

Taloustutkimuksen Yle Uutisille tekemissä puoluekannatusmittauksissa keskustan kannatus on ylittänyt 25 prosentin rajan viimeksi tammikuussa 2005. Korkeimmillaan keskustan suosio on ollut 25,4 prosenttia joulukuussa 2003.

Kokoomukselle mitattiin lokakuussa 19,4, SDP:lle 15,2 ja perussuomalaisille 15,1 prosentin kannatus. Kokoomuksen kannatus tippui yhden prosenttiyksikön ja kannatus on ollut laskussa jo kolme kuukautta.

SDP niukka kolmonen

Kannatuksensa ennallaan pitänyt SDP ohitti perussuomalaiset, joiden kannatus tippui 1,5 prosenttia. Perussuomalaisten kannatus on ollut toukokuun eurovaalien jälkeen selvästi laskusuunnassa.

Kokoomuksen kannatusta vuotaa keskustan ohella vihreisiin ja perussuomalaisiin. Perussuomalaiset menettää kannattajiaan erityisesti keskustalle.

SDP:n kannatuksen lasku on pysähtynyt, mutta viime eduskuntavaaleihin verrattuna vuotoa on eniten keskustaan ja jonkin verran myös perussuomalaisiin ja vihreisiin.

Nukkuneita palaa keskustaan

Keskusta on kerännyt uusia kannattajia kokoomuksesta ja perussuomalaisista. Eniten uusia äänestäjiä keskustalle on tulossa viime eduskuntavaaleissa kotiin jääneistä.

Eduskuntavaaliromahduksen jälkeen keskusta kampanjoi vuoden 2012 kuntavaaleissa teemalla ”On kotiinpaluun aika” ja keräsi jo silloin äänestäjiä takaisin.

Viime eduskuntavaaleihin verrattuna keskusta saisi lokakuun kannatuslukemilla lähes kymmenen prosenttiyksikön voiton.

Kokoomus kärsisi yhden ja sekä perussuomalaiset että SDP noin neljän prosenttiyksikön tappion.

Vihreille oppositiolisää

Syyskuussa hallituksen jättäneet vihreät nostivat kannatustaan 1,3 prosenttiyksiköllä ja ohittivat 9,1 prosentin kannatuksellaan vasemmistoliiton, joka jäi 7,9 prosenttiin.

Keväällä hallituksesta lähteneen vasemmistoliiton oppositiolisä on kadonnut. Kannatus tippui lokakuussa 0,4 prosenttiyksikköä ja on lähes samalla tasolla kuin maaliskuussa.

Vihreiden uudet kannattajat tulevat SDP:stä ja kokoomuksesta.

Taloustutkimus haastatteli kannatusarviota varten yhteensä 3 390 henkilöä, joista puoluekantansa kertoi 64 prosenttia.

Haastattelut tehtiin 30.9.-28.10.2014 ja mittauksen virhemarginaali on suurimpien puolueiden osalta noin 1,4 prosenttiyksikköä ylös- tai alaspäin

Lentolipun varausnäpyttelyä...

Edellisessä eli toisessa elämässäni = aktiivisen työelämän aikana lensin Finnairin, myöhemmin Finncomin siivin tämän tästä Kemi-Tornio-lentokentältä Helsinki-Vantaa-lentokentälle ja sieltä lähinnä Helsingin keskustaan/Itä-Pasilaan kokoukseen ja7tai koulutustilaisuuteen.

Sitten tuli kuvioihin Flybe, joka kansan karttuisassa suussa sai hetken aikaan nimen Maube, epävarmuutta oli paljon ilmassa.
Matkustajat alkoivat äänestää jaloillaa/kumipyörillään ja ajoivat sankoin joukoin Ouluun ja sieltä Etelä-Suomeen. Oulusta lentoja riittää joka lähtöön nykyäänkin.

En ole moneen vuoteen lentänyt Kemistä Helsinkiin.

Mikäli ns. maalikylille on ollut asiaa, olen käyttänyt VR:n palveluja - eläke-etua - alennusta...

Lähden pitkästä aikaa kokousmatkalle Helsinkiin marraskuun loppupuolella. Päätin varata/ostaa lentolipun menomatkalle, sen teinkin mutta...

Ajattelin olla kaukaa viisas ja varata edullisen lipun. Matkustuspäivälleni löytyi halvin lippu, jonka hinta veroineen oli 69,00 euroa. Lentoajankohtakin oli ihan mukava, jotakuinkin keskellä päivää.

Lopullinen hinta muodostuikin aivan toiseksi, vaikka en varannut etukäteen maksullista istuinpaikkaa enkä vakuutusta.
Varasin matkalaukulle (valintani max 20 kg) "ruumaanmenon" etukäteen. Varsinaiseen lentolipun maksuvaiheeseen (erillismaksu siitäkin) päästyäni huomasin, että lentolipun hinnaksi oli muodostunut 104,99 euroa. Siis melkein tuplaten, mitä "edullinen" ennakkolippuni oli taulukossa...

Toivottavasti Flybe-lentää Kemi-Torniosta jatkossakin vähintään nykyisillä lentovuoroilla.

Kohtuutasoisen eläkeläisalennuksen käyttöön ottoa kannattaa harkita, sillä jokainenhan on jossakin vaiheessa eläkeläinen, jos elinpäiviä riittää.
Varmaan Flybe:een olisi mukava lentää täysillä koneilla - eläkeläisillä, kiireisilläkin eläkeläisillä on aikaa lennellä...

Itse tulen takaisin Helsingistä käyttäen VR-palveluja - lauantaina, jolloin lentovaihtoehtoa suoraan Kemi-Tornioon ei ole - ainakaan toistaiseksi.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Arvomaailmatesti Sinulle elävästä, eletystä elämästä...

Alla oleva on vanha teksti. Se on pitkästi yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Pitkä teksti, joka ei varmaan ole ollut koskaan tavanomaisissa sanomalehdissä esillä. Se on saattanut olla esillä jonkin ammattijärjestön julkaisussa.

Varoituksen sana: Pitkä teksti, joka kuitenkin kannattaa lukea ajatuksen kanssa...

Teksti saattaa olla hyvää iltalukemista, Unta Silmään-sarjasta!

ARVOMAAILMATESTI MARKKA-AIKAAN…

Kolmen tason virheitä, epäonnistumisia...

1.

Olipa kerran ruuhka-Suomen yritysjohtaja, joka päätti nuorekkaan,
dynaamisen esikuntansa, poikien kanssa nostaa erään nimeltä
mainitsemattoman teollisuusryhmittymän maamme ja samalla maanosamme
ylimmälle huipulle - kertarysäyksellä.
Hän raivasi sumeilematta liian aggressiivisesta ja kovasta vauhdista
varottelevat, ymmärtämättömät kalkkikset sivuraitelle.

Rahaa tuli ja rahaa meni yhä kiihtyvällä vauhdilla.

Raha on tarkoitettu liikkumaan, se on dynaaminen elementti, hän tapasi
sanoa.
Mutta, suhdanteet muuttuivat, valuuttaspekulaatiot väänsivät vikasuuntaan,
alkoi tulla kaupoissa pahasti näpeille, urakat niin sanotusti kusivat…
Johtokunta alkoi hermostua, alkoi esiintyä julkisestikin arvostelua
lausunnoissa, yhteistyökumppanit kaikkosivat, vaikeudet lisääntyivät, sillä
alan markkinat kerta kaikkiaan romahtivat...

Tuli takkiin muutamassa vuodessa kaiken kaikkiaan miljardeja markkoja, siis
tuhansia miljoonia markkoja…
Ongelmallinen yritysjohtajamme hyllytettiin johtokunnan toimesta ns.
kultaisella kädenpuristuksella, jossa tosi ison kuprun yritykselle aiheuttaneelle
yritysjohtajallemme taattiin viiden vuoden ajaksi 1,2 miljoonaa markkaa
vuodessa eli 100.000 mk/kk - kipurahoiksi.
Ylimääräisessä yhtiökokouksessa johtokunta joutui luonnollisesti
perustelemaan päätöstään.

Muutama miljoona on pieni summa, mikäli vertaa yrityksessä mahdollisesti
syntyviä lisätappioita, miljardeja, perusteltiin pienosakkeenomistajille päätöstä
yksiselitteisesti.

Totta, totta, nyökyttelivät osakkeenomistajat yksituumaisina, pieniähän
miljoonat ovat miljardien rinnalla, kyllä johtokunta tietää...
Valtiovalta, kunta, pankit ja sitä kautta - me tavalliset pulliaiset, maan matoset
- ottivat em. miljarditappiot kantaakseen isoon yhteiseen piikkiin ja niin
yritysjohtajamme kultaisen kädenpuristuksen syvästi lämmittämänä karautti
paikalta mustankiiltävällä ratsullaan tammikujaa pitkin järven rannalla
keskikaupungilla sijaitsevaan kovan vauhdin aikaan hankkimaansa
kartanoonsa, jossa häntä odotti ihastuttava, hiukan ylellisenpuoleiseen
elämään tottunut aviopuoliso, joka suunnitteli pientä piristystä - tällä kertaa
tyttöporukassa - muutaman kuukauden matkaa Karibialle.

Kultaisen kädenpuristuksen saanut ex-yritysjohtajamme on päättänyt
pohdiskella uusia aluevaltauksia, kunhan kiireiltään ehtii, on vielä mentävä
tukka putkella johtokunnasta johtokuntaan, kun niin ovat pyytäneet, sano...

2.

Olipa kerran pienellä, perinteisellä savupiippupaikkakunnalla toimiva yrittäjä,
toimitusjohtaja, jolla vauhti oli välillä tunnetusti kova, tuli vähän kasinopeliä
pelattua ja muutakin, mutta markkinat vetivät...
Osteltiin siitä kilpailijat ympäriltä kuljeksimasta, hän tapasi hiukan kehua
retostella.

Suhdanteet heikkenivät, taas kerran hänen yrityksensä kaatui/hän kaatoi
yrityksensä, niin kuin oli tehnyt suunnilleen joka viides vuosi.

Lehdestä saatiin lukea, että tappiot olivat kymmeniä miljoonia markkoja, joku
tiesi kertoa takalleen kolmekymmentä miljoonaa markkaa.

Ja aina, ihme ja kumma, hän pulpahti kuivan puupölkyn lailla pinnalle
uudessakin yrityksessä toimitusjohtajana.
On se kumma mies, tosi yrittäjä, ei se uppoa, ei sitten millään, ihmettelivät
kaupunkilaiset.

Tuli taas kymmenien miljoonien markkojen tappiot, mutta kun se piru työllistää
vieläkin muutaman kymmenen ihmistä, olihan sillä ennen edellistä rysäystä
lähes sata työntekijää ja kaupunki rakensi nuo uudet hallitkin, voivottelivat
rivivaltuutetut äänestäjilleen tappioiden siunaamistaan ja uusia
lainavakuuspäätöksiään.

Valtiovalta, kaupunki ja paikallispankit ottivat vastattavakseen em. tappiot ja
taas uuden perustettavan yrityksen nimiin liisatulla uutuuttaan kiiltävällä
mustalla mersulla ikisupertoimitusjohtajamme kaasutteli paikalta uusiin
ihmeellisiin seikkailuihin...

” Noin viiden vuoden päästä tavataan!” hän huikkasi avoinaisesta kaikki herkut
sisältävästä leasingmersunsa ikkunasta kaupunginvaltuutetuille pölypilven
keskeltä.
” Niin varmasti!” mutisivat kuulijat...

3.

Olipa kerran sivutoiminen, uuteen teknologiaan lievästi höyrähtänyt
pienyrittäjä, joka sattumalta ajautui mukaan pienimuotoiseen yritystoimintaan,
nappikauppaan.

Aluksi meni aivan mukavasti, kauppaa hierottiin ja vähin niitä syntyikin.
Hierottiin yhä lisää kauppaa ja päätettiin hiukan laajentaa, ottaa lisää
työvoimaakin, kun pankkikin suhtautui asiaan myötämielisesti, jopa hiukan
rahaa tyrkyttäenkin pahimpaan hätään, lähinnä markkinoinnin tukitoimiin.

"Oletko Sinä tutustunut tuohon uuteen, käyttökelpoiseen instrumenttiin, valuuttalainaan?" kyselivät pankinjohtajat kilvan jo kadullakin aika-ajoin tarinamme yrittäjältä.

Ei ollut, mutta kohta oli, sillä korkohan oli tavallisiin lainoihin verrattuna tosi alhaalla ja olihan se turvalliseen valuuttakoriin sidottu, pankin omaan XYZ-koriin...

Mutta sitten pilvet synkkenivät yrittäjämme taivaalla; valuuttakurssit muuttuivat
epäedullisesti, markka devalvoitiin useampaan kertaan ja se jäi kellumaan,
tuotteiden hinnat kotimaassa romahtivat, osa yrittäjämme palveluista
varastettiin, asiakkaiden ostokyky heikkeni, kassavirta pieneni, lainanottotarve
kasvoi, jne. ...

Yrittäjämme oli lievästi sanottuna kusessa.

Nyt menoksi ja pankkiin, siellä aina ystävä, mainoksessa - ennen - lupailtiin,
mutta...

” Kuule sinun limiittisi on tapissa! Uuden lainan ottaminen on pakko koplata
kokonaisuuteen, sillä nyt ovat ajat tosi kireät!” sanoivat nyt pankinjohtajat
kuorossa pankissa.

” Mutta viidellä kympillähän minä selviän kitkutellen pahimmasta ja olenhan
minä säntillisesti asiani tähän saakka hoitanut!” sanoi tarinamme yrittäjä.

Ei, kun ei, rahahana oli kiinni ja pysyi. Oli yrityksen totaalinen alasajo edessä…

Kysymyksiä:

1. Kuka oli mielestäsi yhteiskunnan kannalta suurin
häirikkö?
2. Kenen toimenpiteet aiheuttivat suurimmat tappiot?
3. Saako kukaan em. henkilöistä Sinun empaattista
suhtautumista osakseen?

Arvomaailmaterveisin
Aki Pyykkö
Kemi

Pitkäaikaistyöttömyys on ongelma - kaikille...

Alla olevassa artikkelissa kehotetaan katsomaan, kuinka hyvin oma kunta on hoitanut työttömyyttä. Tein työtä käskettyä...

Kemissä on työikäisten määrä 14540 henkilöä. Työttömien määrä on 1944 henkilöä, joiden osalta kunnan maksama sakko työtöntä kohden on 639,50 euroa. Yksinkertaisella kertolaskutoimituksella on todettavissa, että Kemin kaupungin maksama kokonaissumma on "pitkä penni" niin kuin ennen sanottiin.

Mikäli artikkelissa mainittu lainmuutos tulee ensi vuoden alusta voimaan, niin työttömyyden sakkomaksut nousevat taivaisiin...

Tiedän, että Kemissä on asian eteen tehty kovasti töitä, mutta lisää tarvitaan, sillä pitkäaikaistyöttömyys on on ongelma - kaikille, nimenomaan työttömälle ja hänen lähipiirilleen.

Mielestäni on arveluttavaa, jopa halveeraavaa puhua tempputyöllistämisestä.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt työttömien ja nimenomaan pitkäaikaistyöttömien puheita, mikä tahansa työ on tärkeä. Päästä työn syrjään kiinni saattaa olla jopa elintärkeä...

Nettilainausta hiukan ttunattuna Helsingin Sanomista:

HS-SELVITYS

KOTIMAA 29.10.2014 7:40

Pauliina Grönholm

HELSINGIN SANOMAT

Suuret kaupungin maksavat jättisakkoja pitkäaikaistyöttömistä sen sijaan että aktivoisivat työttömiä tukitoimin.

Esimerkiksi Helsingin kaupunki maksoi Kelalle työmarkkinatukimaksuja viime vuonna 26,4 miljoonaa euroa, Tampere liki 18 miljoonaa ja Turku 12,7 miljoonaa, Oulu kymmenen ja Vantaa 9,7 miljoona euroa.

Kunnat joutuvat maksamaan puolet pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta, jos ne eivät aktivoi työtöntä 500 päivän kuluessa. Viime vuonna kunnat maksoivat tällaisia niin sanottuja Kela-sakkoja yhteensä yli 215 miljoonaa euroa.

Työttömien määrään suhteutettuna summa kuvaa sitä, kuinka hyvin kunta on onnistunut estämään työttömyyden.

Tampereen apulaispormestari Olli-Poika Parviainen myöntää, että summa on iso.HS:n selvityksen mukaan suurista kaupungeista eniten työmarkkinatukea työtöntä kohden maksaa Tampere, joka maksoi viime vuonna työmarkkinatukimaksua 966 euroa työtöntä kohden.

"Emme ole halunneet katsoa pelkkiä maksuja ja tempputyöllistää työttömiä pois tilastoista, vaan me olemme halunneet löytää työttömille aidon polun työelämään", Parviainen perustelee.

Tampereelta on Parviaisen mukaan viime vuosien rakennemuutoksen myötä hävinnyt paljon työpaikkoja. Työttömyyden kasvu on kuitenkin taittunut.

Tämän vuoden talousarvioon Tampere laittoi viiden miljoonan euron työllistämispaketin. Se auttaa noin tuhatta työtöntä.

"On selvää, että kustannukset ovat käymässä suuriksi, joten maksuja on saatava pienemmiksi. Työllistämistoimien vaikuttavuus ei kuitenkaan saisi kärsiä."

Monet pienet kunnat ovat HS:n selvityksen mukaan saaneet työmarkkinatukensa pienenemään suuria kaupunkeja paremmin. Esimerkiksi Keski-Suomessa sijaitseva noin 1 760 asukkaan Kinnulan kunta maksoi viime vuonna työmarkkinatuesta vain 116 euroa työtöntä kohden.

Kunnan koko ei kuitenkaan selitä kaikkea. HS:n selvityksessä isoimpia maksuja, yli tuhat euroa työtöntä kohden, maksavat pienet kunnat Lapinjärvi, Luumäki, Hailuoto ja Polvijärvi.

Kinnula teki vuonna 2006 päätöksen, että työllistämiseen satsataan. Kunta työllisti 40–60 henkeä vuosittain, aktiivisimpina vuonna noin sata henkeä. Harva kuitenkaan sai töitä muulta kuin kunnasta. "Se tuli lopulta myös melko kalliiksi", Kinnulan kunnan sivistystoimenpäällikkö Marja Lehtonen myöntää.

Nyt Kinnula tekee yhteistyötä naapurikuntien Viitasaaren ja Pihtiputaan kanssa.

Vanhempi hallitussihteeri Tiina Korhonentyö- ja elinkeinoministeriöstä muistuttaa, että vaikka kunnan elinkeinorakenteella on vaikutusta työttömyyslukuihin, ratkaisevampaa on, millaiset toimintatavat kunnat ovat valinneet työllisyyden hoidossa.

Korhonen muistuttaa, että pitkään työttömänä olleet voivat tarvita myös muita palveluita, kuten terveys- tai sosiaalipalveluja.

"Lukujen perusteella voi näyttää siltä, että mitään ei tehtäisi vaikka tosiasiassa tehdään paljonkin. Esimerkiksi panostus sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoamiseen pitkään työttömänä olleille ei välttämättä näy kuntien rahoitusosuuksissa heti, mutta pidemmällä aikavälillä sillä on merkitystä", Korhonen hän sanoo.

Työttömyysturvalakiin on työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteltu lainmuutosta vuoden alusta. Se nostaisi kunnan osuutta pitkäaikaistyöttömien tuesta selvästi nykyisestä.

Jatkossa kunnat maksaisivat puolet vähintään 300 päivää ja 70 prosenttia vähintään 1 000 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella saaneiden henkilöiden työttömyysaikaisesta työmarkkinatuesta.

Hallituksen esitys asiasta on parhaillaan eduskunnan valiokuntakäsittelyssä.

Eläkevarat riittävät tulevaisuudessakin...

Siitä on jo toistakymmentä vuotta aikaa, kun kirjoitin artikkelin: Älkää syyllistäkö eläkeläisiä!

Se on niitä harvoja artikkeleita, joka läpäisi myös Helsingin Sanomien äärimmäisen tiukan, lähes läpäisemättömän julkaisuseulan. Jopa niin, että kyseisen lehden taiteilija oli piirtänyt asiaan liittyvän kuvankin.

Artikkelissa toin esiin sen totuuden, että kyllä työntekijätkin osallistuvat omalta osaltaan eläkerahojen keräämiseen. Toisin sanoen, he ovat täysin ansaitsemallaan eläkkeellä...

Taisinpa mainita myös, että niin sanotut suuret ikäluokat eivät ole ongelma, aika hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä.

Alla olevan artikkelin mukaan, eläkerahat riittävät tulevaisuudessakin - hyvä niin...

Nettilainaus Pohjolan Sanomista:

Päivitetty 28.10.2014 08:12, julkaistu 28.10.2014 07:53

Ilmarisen johtaja löi tiskiin ikiliikkujan: ”Näin Suomen eläkevarat eivät lopu koskaan”

Kuva: Colourbox

Juha VainioLähetä palautetta toimittajalle

Juha Vainio

Eläkekeskustelujen yhteyksissä on jo pitkään ruokittu pelkoa Suomen eläkerahastojen riittämättömyydestä tuleville sukupolville. Eläkevakuuttajan mukaan pelko on turhaa.

Ilmarisen talousjohtaja Jaakko Kiander suorastaan tyrmää väitteet, joiden mukaan nykynuoret eivät koskaan pääsisi nauttimaan eläkkeistä. Kianderin mukaan nuorten kannattaa olla huolissaan tulevista eläkkeistään, muttei menettää sen takia yöuniaan.

– Pahin skenaario on se, että joudut työskentelemään 67-vuotiaaksi. Eläke tulee olemaan silloin noin 50 prosenttia työuran aikana ansaitusta keskipalkasta. Nyt eläkettä maksetaan suunnilleen samassa suhteessa.

Eli pahin mahdollinen skenaario eläkejärjestelmän tulevaisuudesta on se, että eläkeikää nostettaisiin 67 vuoteen?

– Se on se pahin. Jos vastaavasti elääkin esimerkiksi kuusi vuotta pidempään kuin nykyajan kuusikymppiset, niin eihän se niin kauhea asia ole.

– Kyllä siihen voi luottaa, että perustoimeentulon saa tästä eläketurvasta. Mitään eläkkeetöntä vanhuutta ei ole näkyvissä.

Suomen eläkejärjestelmän romahtamista pelkäävät muistuttavat, että viime vuonna Suomessa tapahtui historiallinen muutos, kun ensimmäistä kertaa työeläkemaksuja maksettiin enemmän kuin niitä kerättiin. Kianderin mukaan muutos on luultavasti pysyvä.

Vaikka eläkerahaa tulee sisään vähemmän kuin sitä maksetaan ulos, eläkevarat eivät ole Kianderin mukaan loppumassa. Selityksen hän tarjoilee matemaattisessa muodossa, jota hän kuvaa ikiliikkujaksi.

– Tällä hetkellä eläkemaksut ovat keskimäärin 24 prosenttia palkasta. Tulevaisuudessa eläkemenot kasvavat, ja eläkemenot voivat olla vaikka 28 prosenttia palkasta. Siitä seuraa, että alijäämää on 4 prosenttia suhteessa palkkoihin. Tämä alijäämä on tarkoitus kattaa eläkerahojen sijoitustoiminnan tuotoilla.

– Jos eläkevarat ovat suhteessa palkkasummaan 200 prosenttia, ja jos ne tuottavat vaikka 3,5 prosenttia vuodessa, se vuosituotto suhteessa palkkasummaan on 7 prosenttia. Tuollaisella vuosituotolla eläkkeiden rahoitukseen käytettäisiin vain noin puolet tuotoista ja toinen puoli jäisi kasvattamaan rahastoa. Tällä matematiikalla eläkevarat eivät lopu koskaan, edellyttäen, että vuosituotto olisi 3,5 prosenttia.

Tammi–syyskuussa 2014 Ilmarisen sijoitustuotot nousivat 5,7 prosenttiin.